Maksimos Planudes

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maksimos Planudes (n. 12601330) oli bysanttilainen grammaatikko ja teologi, joka eli ja työskenteli Mikael VIII Palaiologoksen ja Andronikos II Palaiologoksen aikana.[1] Planudes oli merkittävä henkilö Palaiologosten ajan bysanttilaisessa renessanssissa.

Elämä ja työt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planudes syntyi Nikomediassa Bithyniassa, mutta vietti suurimman osan elämästään Konstantinopolissa. Hän omisti itsensä tutkimuksille ja opetukselle. Hän ryhtyi munkiksi, ja astuessaan luostariin muutti alkuperäisen nimensä Manuelin Maksimokseksi.[1]

Planudes osasi latinaa, mikä oli harvinaista aikana, jolloin Bysantin välit Roomaan ja Italiaan olivat huonot. Todennäköisesti tämän vuoksi hänet valittiin yhdeksi lähettiläistä, jotka Andronikos II lähetti vuonna 1327 neuvottelemaan venetsialaisten kanssa.[1]

Planudes kirjoitti lukuisia teoksia. Niihin kuuluvat kreikkalainen kielioppi, joka oli esitetty kysymysten ja vastausten muodossa, kuten Manuel Moskhopuloksen Erotemata grammaticalia; tutkielma syntaksista; Aisopoksen elämäkerta ja proosaversio faabeleista; skolia eräistä kreikkalaisista kirjailijoista; kaksi heksametrimuodossa kirjoitettua runoa, joista ensimmäinen oli ylistyspuhe Klaudios Ptolemaiokselle, jonka Geografian Planudes löysi uudelleen, ja toinen kertomus härän yht'äkkisestä muuttumisesta hiireksi; tutkielma intialaisesta matematiikasta; sekä skolia Diofantoksen Aritmetiikan kahdesta ensimmäisestä kirjasta.[1]

Planudes myös käänsi useita teoksia latinan kielestä. Näin kuuluvat Ciceron Scipion uni Macrobiuksen kommentaarilla; Julius Caesarin Gallian sota; Ovidiuksen Heroides ja Metamorphoses; Boethiuksen Filosofian lohdutus sekä Augustinuksen De trinitate.[1]

Käännöstensä kautta Planudes oli edesauttamassa kreikan kielen ja kirjallisuuden osaamisen uutta tulemista läntisessä Euroopassa. Hänen käännöksensä olivat hyvin suosittuja keskiajalla kreikan kielen opiskelun tekstikirjoina. Hänet tunnetaan kuitenkin parhaiten hänen toimittamastaan Kreikkalaisen antologian versiosta.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Smith, William: Dictionary of Greek and Roman Biography and Mythology, s. 385. Osa III. Boston: Little, Brown and Company, 1849. Teoksen verkkoversio.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Maximus Planudes”, Encyclopaedia Britannica 11th ed. (1911). Encyclopaedia Britannica Company, Cambridge, Englanti.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fabricius, Johann Albert: Bibliotheca graeca, toim. G. C. Harles, xi. 682.
  • Migne, Jacques Paul: Patrologia Graeca, cxlvii. Teologiset kirjoitukset.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]