Majakkalaiva Nahkiainen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kemi
Majakkalaiva Nahkiainen Raahessa.
Majakkalaiva Nahkiainen Raahessa.
Tyyppi Majakkalaiva
Aiemmat nimet Mäylä (1884–1888)
Plevna (1889–1905)
Omistaja Luotsi- ja majakkalaitos / Merenkulkuhallitus
Rakennustelakka Skeppsdocka, Helsinki
Tilattu 1883
Luovutettu 1884
Status Myyty soraproomuksi 1970-luvun lopulla.
Tekniset tiedot
Pituus 25,8 m
Leveys 6,5 m
Uppouma 150 t
Lähteet [1]


Majakkalaiva Nahkiainen oli Raahen ulkopuolelle Ulkonahkiaisen matalikolle sijoitettu majakkalaiva.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus rakennettiin vuonna 1884 Helsingissä Hietalahden telakalla. Mitoiltaan se oli 25,8 x 6,4 x 2 metriä ja uppoumaltaan 150 tonnia. Runko oli terästä kuten kaikissa majakkalaivoissa aivan ensimmäistä lukuun ottamatta, joka oli puinen.

Aluksessa ei ollut koneita, vain purjeet. Myöhemmin alukseen asennettiin kuulamoottori, joka käytti paineilmasumusireeniä sekä valonheitintä ruokkivaa generaattoria. Valonheitin tarvittiin pimeällä tapahtuvaan luotsinantoon. Aluksessa oli koko sen toiminta-ajan öljyllä toimiva loistolyhty.

Kuljetuskoneistoa alukseen ei asennettu missään vaiheessa.

Asemapaikkoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus sai nimen Mäyly ja sijoitettiin aluksi Kemin ulkopuolelle. 1900-luvun taitteessa kansirakenteita paranneltiin ja alukseen rakennettiin keulakoroke.

Vuonna 1906 alus siirrettiin Raahen ulkopuolella olevan Etelänahkiaisen matalikon länsipuolelle, jolloin se sai nimen Nahkiainen, jolla se parhaiten tunnetaan.

Alus hoiti tehtäviään aina syksyyn 1956, jolloin uusi Nahkiaisen pohjamajakka valmistui ja sytytettiin.

Proomuksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Virattomaksi jäänyt Nahkiainen luovutettiin nyt majakkavarusteistaan ja mastoistaan riisuttuna 3. merenmittausretkikunnan varastoproomuksi. Tätä tehtävää se hoiti kymmenen vuotta, ja kun retkikunta sai uuden tukialuksen jossa oli riittävästi varastotilaa, proomu luovutettiin Merenkulkuhallituksen tekniselle toimistolle varastoproomuksi.

1970-luvulla aluksen sisärakenteiden kunto oli niin huono, että ne piti purkaa ja aluksesta tuli soraproomu. Muutaman vuoden sellaisena palveltuaan runko romutettiin Haminassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Auvinen, Visa: Leijonalippu merellä. Turku, Eita Oy 1983.
  • Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat: historiikki majakkalaivojen aikakaudesta ja museoalus Kemistä. Merenkulkuhallitus, Helsinki 1988. ISBN 951-49-0940-2 (nid.)
  • Laurell, Seppo: Suomen majakat. Kustannusosakeyhtiö Nemo, Helsinki 1999.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laurell 1999, s. 325–326.