Maija-Liisa Lahtinen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Maija-Liisa Lahtinen (o.s. Flinck, ent. Tynell, s. 20. syyskuuta 1949, Helsinki[1]) on tunnettu lehtikeisari Urpo Lahtisen leskenä ja kavalluksesta saatua pitkää vankeusrangaistusta Sveitsissä pakoilevana talousrikollisena.

Tuomio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Maija-Liisa Lahtisen keväällä 2005 Urpo Lahtisen kuolinpesän varojen kavaltamisesta kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Syyttäjän, syytetyn sekä kantajan (Urpo Lahtisen kuolinpesä) valitettua tuomiosta antoi Helsingin hovioikeus oman tuomionsa kesäkuussa 2006 ja tuomitsi Maija-Liisa Lahtisen törkeästä kavalluksesta kahden vuoden ja yhdeksän kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Lisäksi hänet määrättiin maksamaan Urpo Lahtisen kuolinpesälle vahingonkorvauksena yli viisi miljoonaa euroa.

Pako ja etsintäkuulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lahtinen ehti poistua maasta ennen hovioikeuden päätöksen julistamista. Hän piileskeli pitkään ulkomailla hakien samalla valituslupaa korkeimmasta oikeudesta. Valituslupa kuitenkin evättiin ja Lahtisesta annettiin kansainvälinen etsintäkuulutus rangaistuksen täytäntöönpanemiseksi. Hänen olinpaikkansa selvittyä Suomen oikeusviranomaiset ovat olleet yhteydessä Sveitsin viranomaisiin. Suomi tiedusteli luovutusmahdollisuutta sekä luovutuksen edellytyksenä olevan ns. kaksoisrangaistavuuden täyttymistä.

Sveitsi takaa turvapaikan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sveitsin oikeusviranomaiset ovat ilmoittaneet Suomen viranomaisille, että törkeästä kavalluksesta tuomittua Maija-Liisa Lahtista ei luovuteta Suomeen rangaistuksen täytäntöönpanoa varten. Suomen oikeusviranomaiset kirjasivat kieltävän luovutuspäätöksen vastaanotetuksi 30. tammikuuta 2008. Sen perusteluna oli, että luovutuksen edellytyksenä oleva ns. kaksoisrangaistavuus ei täyty.

Tuomion purkuyritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen entinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Paavola, joka oli Lahtisen kavallusoikeudenkäynnissä syyttäjän päätodistaja, sai joulukuussa 2009 Helsingin käräjäoikeudessa neljän kuukauden ehdollisen vankeustuomion perättömästä lausumasta oikeuskäsittelyssä.[2] Paavolan tuomion jälkeen Lahtinen jätti korkeimmalle oikeudelle hakemuksen vankeustuomionsa purkamiseksi.[3] Korkein oikeus keskeytti 9. maaliskuuta 2010 toistaiseksi Lahtisen vankeustuomion täytäntöönpanon.[4]

Heinäkuussa 2011 korkein oikeus hylkäsi äänestyksen jälkeen lukemin 3–2 tuomionpurkuhakemuksen, koska sen mukaan Paavolan todistuksella ei ollut vaikutusta Lahtisen saamaan vankeustuomioon.[5] Lahtinen ilmoitti avustajansa, oikeustieteen tohtori Kari Uotin kanssa jättävänsä tuomiosta valituksen Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.[6]

Lahtiselle langetettu vankeustuomio raukeaa vuonna 2016.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Etsintäkuulutus Interpolin sivuilla
  2. Pekka Paavola sai ehdollisen tuomion Yle. 31.12.2009. Viitattu 13.4.2014.
  3. Maija-Liisa Lahtinen hakee tuomionsa purkua Yle. 17.2.2010. Viitattu 13.4.2014.
  4. Maija-Liisa Lahtinen voi palata Suomeen Yle. 9.3.2010. Viitattu 13.4.2014.
  5. STT: Korkein oikeus ei pura Maija Lahtisen kavallustuomiota Helsingin Sanomat. 7.7.2011. Viitattu 13.4.2014.
  6. Jussi Niiranen: Maija Lahtisen juttu ihmisoikeustuomioistuimeen Ilta-Sanomat. 14.7.2011. Viitattu 13.4.2014.
  7. IL: Maija-Liisa Lahtinen on käynyt naamioituneena salaa Suomessa Aamulehti. 12.3.2014. Viitattu 13.4.2014.