Maigret

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jules Maigret
Pieter d'Hontin tekemä Maigret-patsas Delfzijlissä, Alankomaissa
Pieter d'Hontin tekemä Maigret-patsas Delfzijlissä, Alankomaissa
Luoja(t) Georges Simenon
Näyttelijä(t) Bruno Crémer
Rupert Davies
Jean Gabin
Ensiesiintyminen Pietr-le-Letton (1931)
Koko nimi Jules Maigret
Status komisario
Suhteet
Muut sukulaiset Henrietta Maigret (aviovaimo)

Komisario Jules Maigret tai pelkästään Maigret on kirjailija Georges Simenonin luoma kuvitteellinen henkilö. Maigret piippuineen on perinteinen rikos- eli poliisikirjallisuuden etsivä, useimmissa romaaneissa on murharyhmän päällikkö. Hän luottaa työssään yleensä intuitioonsa, mutta joskus tekniset menetelmät vievät hänet oikeille jäljille. Hänen tapoihinsa kuuluu myös pistäytyä pieniin kahviloihin nauttimaan yleensä olutta tai konjakkia veden kanssa, joskus esimerkiksi pastista. Maigret-tarinoita on kirjoitettu 84 romaanin verran vuosina 19311972.[1] Kirjoista neljä Simenonin salanimellä Christian Brulls ja loput hänen omalla nimellään.[1]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jules Maigret syntyi Saint-Fiacressa vuonna 1884, tosin Simenonin kirjoista voidaan löytää myös eri syntymävuosia. Hänen isänsä oli maanviljelijä, isomman tilallisen pehtoori. Isän kuolema katkaisi Maigretin lääketieteen opinnot. Hänen isänsä suhteet auttoivat häntä nousemaan passipoliisista rikospoliisiin. Hän on naimisissa Louisen kanssa. Kirjassa L'Amoureux de Madame Maigret tosin nimeksi mainitaan Henrietta. Perheessä ei ole lapsia, joka oli rouva Maigretille vaikea asia.

Kuten salapoliisiromaaneissa on tapana, Maigret'n tutkimukset ovat pääsääntöisesti menestyksekkäitä. Hänen metodinsa on ajelehtia todisteiden virran mukana kohti pääepäiltyjä. Heidän luonaan hän seuraa perheen tms. toimintaa, kunnes se jokin putoaa paikoilleen. Maigret'en bravuuri ovat pitkät kuulustelut, joissa puhumattomat epäillyt murtuvat.

Tavanomaisesti Maigret'n aisaparit eivät ole kliseenomaisia aivottomia poliiseja vaan älykkyydessään Maigret'n hengenheimolaisia: kirjoissaan Simenon on jättänyt tollon roolin yleiselle syyttäjälle, joiden päätoimi vaikuttaa olevan oman aseman turvaaminen otaksuttuja tutkimusvirhesyytöksiä vastaan. Työpäivän kulku kuvataan tarkasti, usein tarinoissa esiintyy etsivien käskynjako, hikinen kuulusteluhuone, epäiltyjen ja usein vastentahtoisten todistajien kuulustelut, oluen ja voileipien tilaaminen Brasserie Dauphinesta, piipunpoltto ja calvadosin yms. naukkailu yöhön venyvissä työrupeamissa.

Eräänä pikku erikoisuutena mainitaan se seikka että Maigret ilahtuu aina jos hänen työmatkallaan käyttämässään bussissa on avoin takasilta: tällaisella takasillalla kun sai polttaa vapaasti piippua.

La Grume on eräs Maigret-romaanien henkilöhahmo. Hän on Pariisin poliisin etsivä, joka haikailee pääsystä rikospoliisin etsiväksi. Hän pyrkii siksi tekemään itse paljon työtä ja tekee sen jääräpäisellä tehottomuudella. Lisäksi hän salaa tietoja rikospoliisilta pyrkien jonkin merkittävän rikoksen ratkaisemiseen, joka avaisi tien menestykseen. Täten hänen toimintansa noudattelee addiktien ”rundia”. Hän kärsii jatkuvasta nuhasta ja lisäksi hänellä on vuosikausia vuoteenomana ollut vammainen vaimo, jotka ominaisuudet täydentävät La Grumen henkilöksi, joka epäonnistuu aina. Hän myös "puolustaa" poliisin kunniaa kohdellen epäiltyjä ja todistajia töykeästi. Samanlaisia hahmoja on sittemmin ollut esimerkiksi ruotsalaisen komisario Beckin, Peppi Pitkätossun ja Muumien tarinoissa.kenen mukaan? Lucas, Janvier ja Pikku-Lapointe ovat Maigret'n lähimmät avustajat. Heitä vanhempi, lihava Torrence on ainoa hänen apulaisistaan, joka murhataan kesken rikostutkimusta.

Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset 19 Maigret-kirjaa julkaistiin vuosina 1931-1934.[1] Vuonna 1929 kirjoitettu ensimmäinen kirja Maigret ja latvialainen julkaistiin viidentenä.[1] Aikaisempien kirjojen suosiosta huolimatta Simenon jatkoi niiden kirjoittamista vasta toisen maailmansodan aikana, jonka jälkeen seurasi taas parin vuoden tauko.[1] Vuodesta 1947 alkaen julkaistiin vuosittain 2-4 Maigret-kirjaa vuoteen 1972 asti.[1]

  • Pietr-le-Letton oli ensimmäinen Maigret-romaani vuonna 1931. Maigret ja Latvialainen julkaistiin suomeksi muun muassa vuonna 1983. Interpolin seuraama Latvialaiseksi kutsuttu huijari saapuu Pariisiin, kuolleena, mutta jatkaa toimintaansa hyökäten aseellisesti poliisia vastaan. Tutkimuksia vaikeuttaa hänen suhteensa amerikkalaiseen miljonääriin. Tarina koskettaa Yhdysvaltain kieltolain aikaa, jolloin Euroopan varustamot saivat tarvittua pääomaa ja Yhdysvallat kysyttyä alkoholia. Tässä on Simenonin psykopaattirikollisen arkkityyppi, joka yleensä esiintyy epäonnistuneempana hahmona. Sarjakirjojen logiikkaa kuuluu, että tässä kirjassa murhattu poliisi seikkailee myöhemmissä romaaneissa. Kirjan tarinassa on yhdysvaltalaisen kovaksikeitetyn dekkarikirjan tuntua ja on harvoja Maigret-kirjoja, joissa poliisiin kohdistuu väkivaltaa.
  • Le charretier de la Providence (1931)
  • M. Gallet décédé (1931) Maigret ja kuollut kauppamatkustaja (Otava 1960). Suomentanut Irmeli Nykänen
  • Le pendu de Saint-Pholien (1931) Maigret ja matkalaukku (Otava 1957, 1991). Suomentanut Aili Palmén.
  • La tête d'un homme (L'homme de la Tour Eiffel) (1931)
  • Le chien jaune (1932)
  • La Nuit du Carrefour (1931) Maigret ja tienristeyksen valot (Otava 1972). Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Un crime en Hollande (1931)
  • Au rendez-vous des Terre-Neuves (1931)
  • La danseuse du Gai-Moulin (1931) Maigret murhaajana (Otava 1961). Suomentanut Irmeli Nykänen.
  • La guinguette à deux sous (1932)
  • L'ombre chinoise (1932) Maigret ja varjokuva ikkunassa (Otava 1977). Suomentanut Aili Palmén.
  • L'affaire Saint-Fiacre (1932)
  • Chez les Flamands (1932)
  • Le port des brumes (1932) Sumujen satama (Otava 1953, 1991). Suomentanut Ilkka Pastinen.
  • Le fou de Bergerac (1932) Maigret vastatuulessa (Otava 1961, 3 p. 1992). Suomentanut Irmeli Nykänen.
  • L'écluse no. 1 (1933) Maigret kanavasululla (Otava 1971). Suomentanut Irmeli Sallamo.
  • Maigret (1934)
  • Liberty Bar (1937)
  • Une erreur de Maigret (1938)
  • L'amoureux de Madame Maigret (1938)
  • Stan le tueur (1938)
  • L'Auberge aux noyés (1938)
  • La péniche aux deux pendus (1938)
  • L'affaire du Boulevard Beaumarchais (1938)
  • La fenêtre ouverte (1938)
  • Monsieur Lundi (1938)
  • Jeumont, 51 minutes d'arrêt (1938)
  • Les larmes de bougie (1938)
  • Rue Pigalle (1938)
  • La vieille dame de Bayeux (1938)
  • L'Étoile du Nord (1938)
  • Tempête sur la Manche (1938)
  • Mademoiselle Berthe et son amant (1938)
  • L'improbable Monsieur Owen (1938)
  • Ceux du Grand Café (1938)
  • Le notaire du Châteauneuf (1938)
  • L'Homme dans la rue (1939)
  • Vente à la bougie (1939)
  • La maison du juge (1940) eli Tuomarin talo - suomenkielisen kirjan mukaan alkuteos tehty vuonna 1942. Maigret oli jostain rankaisuna komennettu Guconin keskuspoliisin palvelukseen. Hän tappaa aikaansa kunnes utelias pariskunta tekee ilmiannon - tuomari Forlacroixin kotona on ruumis! Maigret estää ruumiin hävittämisen ja tutkimus alkaa. Pikkukaupungin johtavien miesten sukupuolisuhteet ja tuomarin tyttären henkinen kunto ovat Maigretin selvitettävänä. Tarina polveilee tuomarin nuoruuteen ja sen aikaiseen rikokseen. Se, että Maigret saa jatkuvasti tutkintoa edesauttavia tietoja sivullisilta voi liittyä miehitetyn Ranskan ilmiantajiin.kenen mukaan?
  • Les caves du Majestic on kirjoitettu Kolmannen valtakunnan miehittämällä alueella vuonna 1942 - sota ei näy kirjasta. Maigret ja hotellin kahvinkeittäjä-kirjan toinen painos ilmestyi suomeksi vuonna 1999. Hotellin keittiön tiloista löytyy murhattu nainen, jonka amerikkalainen miljonäärimies vaikeuttaa tutkimuksia. Tutkintotuomari on jälleen kokematon ja yläluokkainen ja pyrkii keittiön työntekijän tuomitsemiseen, jottei Yhdysvaltain lähetystö puutu asiaan. Kuolleen naisen tausta onkin vulgaarimpi kuin alussa näyttää. Sadunomaisessa lopussa Maigret löytää syyllisen ja ratkaisee usean ihmisen elämänkohtalot. Murhaajan tunteneen juutalaisen kuvaus olisi ainakin nykyajan amerikkalaisesta perspektiivistä nk. poliittisesti epäkorrekti.kenen mukaan?
  • Cécile est morte (1942) Maigret'n tyttöystävä (Otava 1960, 1992). Suomentanut Maijaliisa Auterinen.
  • Menaces de mort (1942)
  • Signé Picpus (1944) Maigret ja selvänäkijä (Otava 1981). Suomentanut Ulla-Kaarina Jokinen.
  • Félicie est là (1944)
  • L'Inspecteur Cadavre (1944) Maigret ja tarkastaja (Otava 1989). Suomentanut Erkki Jukarainen.
  • La pipe de Maigret (kesäkuu 1945)
  • Maigret se fâche (elokuu 1945
  • Le témoinage de l'enfant de chœur (1946)
  • Maigret à New York (maaliskuu 1946)
  • Le client le plus obstiné du monde (toukokuu 1946)
  • Maigret et l'inspecteur malgracieux (toukokuu 1946)
  • On ne tue pas les pauvres types (elokuu 1946)
  • Sous peine de mort (marraskuu 1946)
  • Les vacances de Maigret (marraskuu 1947) Maigret viettää lomaa (Otava 4p. 1984). Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Maigret et son mort (tammikuu 1948)
  • La première enquête de Maigret, 1913 (lokakuu 1948)
  • Mon ami Maigret (helmikuu 1949) Ystäväni Maigret (Otava 3p. 1984) Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Maigret chez le coroner (heinäkuu 1949) Maigret syrjästäkatsojana (Otava 1970). Suomentanut Irmeli Sallamo.
  • L'amie de Maigret (joulukuu 1949)
  • Un Noël de Maigret (toukokuu 1950)
  • Les mémoires de Maigret (syyskuu 1950)
  • Maigret et la vieille dame (joulukuu 1950)
  • Maigret au « Picratt's » (joulukuu 1950) Maigret ja Picrattin tanssijatar (Otava 1959). Suomentanut Osmo Mäkeläinen.
  • Maigret en meublé (helmikuu 1951) Maigret vuokraa huoneen (Otava 2. painos 1972). Suomentanut Anna Louhivuori.
  • Maigret et la grande perche (toukokuu 1951)
  • Maigret, Lognon et les gangsters (syyskuu 1951)
  • Le revolver de Maigret (kesäkuu 1952)
  • Maigret et l'homme du banc (1953) Maigret ja penkikllä istuskelija (Otava 2p. 1976) Suomentanut Osmo Mäkeläinen.
  • Maigret a peur (maaliskuu 1953) eli Maigret pelkää (1. suomennos vuonna 1959). Maigret vierailee opiskeluaikaisen ystävänsä, nykyisen tutkintotuomari Chabot'n luo maaseutukaupunkiin, jossa tapahtui sarja murhia. Niistä epäilty oli liian hyvässä asemassa ja rikostutkijat paikalla sivullisena ollutta Maigretia lukuun ottamatta halusivat löytää toisen "syyllisen". Kylän ilmapiiri kuitenkin muuttui kireäksi. Simenonille tyypilliseen tapaan seksisuhde ja sielulliset sukurasitukset ovat tarinassa mukana.
  • Maigret se trompe (elokuu 1953)
  • Maigret à l'école (joulukuu 1953)
  • Maigret et la jeune morte (tammikuu 1954)
  • Maigret chez le ministre (elokuu 1954)
  • Maigret et le corps sans tête (tammikuu 1955) Maigret ja kahvilanemäntä (Otava 1969 2. painos). Suomentanut Irmeli Nykänen.
  • Maigret tend un piège (heinäkuu 1955) Maigret virittää ansan (Otava 1957, 3. painos 2003). Suomentanut Osmo Mäkeläinen.
  • Un échec de Maigret (maaliskuu 1955)
  • Maigret s'amuse (syyskuu 1956)
  • Maigret voyage (elokuu 1957)
  • Les scrupules de Maigret (joulukuu 1957) Maigret psykiatrina (Otava 1966). Suomentanut Irmeli Sallamo.
  • Maigret et les témoins récalcitrants (lokakuu 1958)
  • Une confidence de Maigret (toukokuu 1959) - Maigret uskoutuu. Maigret muistelee epäonnistumistaan: Rikas seurapiirinainen tapetaan ja hänen nousukas miehensä joutuu syyttäjän ja lehdistön ajojahdin kohteeksi. Maigret on täysin toimintakyvytön tässä tarinassa, jossa hän löytää oikean tappajan - syytetyn rakastajattaren henkisesti jäykkä isä, joka kuitenkin tappaa itsensä ja välttää tuomion. Tapetun puoliso, joko oli syyllinen aviorikokseen, hirtetään.
  • Maigret aux assises (marraskuu 1959)
  • Maigret et les vieillards (kesäkuu 1960)
  • Maigret et le voleur paresseux (tammikuu 1961)
  • Maigret et les braves gens, syyskuu 1961). Maigret ja kunnon ihmiset, toinen painos suomeksi 1991. Eläkkeellä oleva yrittäjä ammutaan kotonaan ja epäiltyjä ovat lähinnä hänen vaimonsa, tyttärensä ja tämän lääkärimies. Lopussa selviää perheen salaisuus.
  • Maigret et le client du samedi (helmikuu 1962) Maigret ja lauantaipäivän asiakas (Otava 1969). Suomentanut Irmeli Sallamo.
  • Maigret et le clochard (toukokuu 1962) - Maigret ja mies siltojen alta. Lääkäri nai rikkaan naisen eikä kestä pikkukaupungin seurapiirejä vaan muuttuu Pariisin kulkuriksi (clochard). Tämä kulkuri tapetaan, koska hän aiemmin näki jokilaivan perämiehen tappavan jokilaivan väkivaltaisen omistajan. Tappo toi mahdollisuuden perämiehen ja laivan omistajan tyttären avioliitolle ja Maigret päästää syyllisen jatkamaan elämäänsä.
  • La colère de Maigret (kesäkuu 1962)
  • Maigret et le fantôme (kesäkuu 1963) Maigret ja aave (Otava 1994). Suomentanut Marja Luoma.
  • Maigret se défend (heinäkuu 1964)
  • La patience de Maigret (maaliskuu 1965)
  • Maigret et l'affaire Nahour (helmikuu 1966) Maigret kansainvälisessä seurassa (Otava 1969). Suomentanut Aili Palmén.
  • Le voleur de Maigret (marraskuu 1966) Maigret ja taskuvaras (Otava 1968) Suomentanut Irmeli Sollamo.
  • Maigret à Vichy (syyskuu 1967)
  • Maigret hésite, tammikuu 1968. Maigret epäröi, 1986. Tarinan modernista maailmasta päätellen 1960-luvulla kirjoitettu, useissa kirjoissa ajankohta on häivytetty. Maigret ja kirjeen, jossa kerrotaan rikoksen tapahtuvan varakkaassa perheessä. Perheen psykologinen kuvaus on tapahtuvaa murhaa merkittävämpi kuvaus.
  • L'ami d'enfance de Maigret (kesäkuu 1968) Maigret ja hänen lapsuudenystävänsä (Otava 1970). Suomentanut Sulamit Reenpää.
  • Maigret et le tueur (huhtikuu 1969)
  • Maigret et le marchand de vin (syyskuu 1969) Maigret ja viinikauppias, 1. painos suomeksi vuonna 1972, 2. painos 2004. Suomentanut Sulamit Reenpää. Komisario Maigretilla on jälleen vaikeuksia tutkia varakkaan kauppiaan kuolemaa. Viinikauppias ammutaan Madame Blanchen nk. suojapaikan eteen. Maigret luotaa kauppiaan perhe- ja alaissuhteita. Verrannollisena tarinana kulkee syyttömänä itseään pitävän nuoren miehen tarina, joka tappaa isoäitinsä kirveellä, koska tämä ei antanut hänelle rahaa.
  • La folle de Maigret (mai 1970) Maigret ja harmaasilmäinen rouva. (Otava 1973) Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Maigret et l'homme tout seul (helmikuu 1971) Maigret ja yksineläjä. (Otava 1975) Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Maigret et l'indicateur (juin 1971) Maigret ja ilmiantaja (Otava 1976). Suomentanut Sinikka Kallio.
  • Maigret et Monsieur Charles (helmikuu 1972) Maigret ja Monsieur Charles (Otava 1975). Suomentanut Irmeli Sallamo.

Maigret elokuvina ja televisiossa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maigret'n tarinoita on kuvattu useiksi televisiosarjoiksi ja -elokuviksi ympäri maailman. Nimiroolissa on ollut ranskalaisia, englantilaisia, itävaltalaisia, hollantilaisia sekä japanilaisia näyttelijöitä. Kenties tunnetuin näistä on ranskalainen Bruno Crémer, joka on esiintynyt nimiroolissa yli neljässäkymmenessä televisioelokuvassa. Elokuvan Maigret oli ranskalainen Jean Gabin 1950-luvulla, jolloin Ranskan elokuva eli vanhan studiokauden huippuaikojaan.

Englantilaisista nimiroolin esittäjistä tunnetuimmat ovat kenties 1960-luvulla Maigret'ta yli viidessäkymmenessä televisioelokuvassa näytellyt Rupert Davies. Daviesin Maigret-tulkinta oli niin onnistunut, että elokuvia dubattiin ranskaksi ja Simenon kehui Daviesia "täydelliseksi Maigret'ksi".lähde? Suomalaiset Maigret-fanit tosin valittivat, että Davies oli hiukan nuoren puoleinen kirjailijan kuvaukseen nähden ja että kirjoissa hiljaiseksi ja väsyneeksi kuvattu rouva Maigret saikin Helen Shingerin tulkitsemana liiankin nuoren ja viehättävän ulkoasun;lähde? tosin näyttelijöiden täydellinen eläytyminen auttoi paljon.kenen mukaan?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]