Mahamadou Issoufou
| Mahamadou Issoufou | |
|---|---|
 Mahamadou Issoufou vuonna 2014. |
|
| Nigerin presidentti | |
|
2011– 2021
|
|
| Edeltäjä | Salou Djibo |
| Seuraaja | Mohamed Bazoum |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1. tammikuuta 1952 Dandaji |
| Tiedot | |
| Puolue | Parti Nigerien pour la Democratie et le Socialisme-Tarayya |
Mahamadou Issoufou (s. 1. tammikuuta 1952)[1] on nigeriläinen poliitikko ja maan entinen presidentti. Issoufou valittiin presidentiksi maaliskuussa 2011 sen jälkeen, kun sotilasjuntta kaappasi helmikuussa 2010 vallan ja syrjäytti entisen presidentti Tandja Mamadoun.[2]
Ennen presidenttiyttä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Issoufou kuuluu Hausa kansaan ja on syntynyt Tahaoun departementissa, Dandajin- kaupungissa. Hän kouluttautunut insinööriksi ja on työskennellyt Nigerin valtiollisen kaivosyhtiön Société des Mines de l´Air palveluksessa (SOMAIR). Hän on naimisissa.
Nigerissä pidettiin helmikuussa 1993 sen historian ensimmäiset monipuoluevaalit. Myös PNDS- puolue, jonka jäsen Issoufou on, osallistui vaaleihin. Vaalituloksen selvittyä myös Issoufou sai paikan maan kansanedustuslaitoksesta Tahaoun departementin edustajana. Parlamentissa PDNS yhdistyi muiden oppositiopuolueiden kanssa Muutosvoimien allianssiksi, AFC. Lähestyviin presidentinvaaleihin PNDS päätti mennä omalla ehdokkaalla, joksi Issoufou nimitettiin. Hän sai kolmanneksi eniten ääniä. Presidentiksi valittiin Mahamane Ousmane. Nigerin pääministeriksi Issoufou nousi 17. huhtikuuta 1993. [3]
Pääministerin virastaan Issoufou erosi 28. syyskuuta 1994. Syynä oli presidentti Ousmanen julistus, jolla kavennettiin pääministerin toimivaltaa. Tämä johti uusiin vaaleihin tammikuussa 1995. Uudet vaalit, jonka Issoufoun johtama oppositio voitti, eivät avanneet poliittista umpisolmua. Issoufou vaati korkeinta oikeutta erottamaan presidentin, sillä piti tätä kyvyttömänä hoitamaan tehtäviään. Tämä johti 29. tammikuuta 1996 Ibrahim Baré Maïnassaran johtamaan sotilasvallankaappaukseen. Sen yhteydessä Issoufou pidätettiin ja oli vangittuna huhtikuuhun 1996. [4]
Uudet, kiistanalaiset presidentivaalt pidettiin heinäkuussa 1996. Issoufou oli jälleen ehdokkaana ja tuli jälleen kolmanneksi. Presidentiksi valittiin Maïnassara. Vaalien jälkeen Issoufou pidätettiin jälleen, tällä kertaa kahdeksi viikoksi. [3]
Vuonna 1999 Nigerissä oli jälleen sotilasvallankaappaus. Sen yhteydessä Maïnassara surmattiin. Vallankaappaajat järjestivät uudet presidentinvaalt, joissa Issoufou tuli toiseksi. Vaalit voitti Tandja Mamadou. Samana vuonna Issoufou valittiin uudelleen kansanedustajaksi.
Uudet, perustalain määräämäät presidentin vaalit olivat jälleen vuonna 2004. Issoufou oli jälleen ehdokkaana. Hän syytti vaalit voittanutta presidentti Tandja Mamadouta epärehellisyydestä ja siitä että olisi rahoittanut vaalikampanjaansa suoraan valtion kassasta. [5]
Niger ajautui uuteen sisäpoliittiseen kriisiin vuonna 2009. Presidentti Tandja Mamadou halusi järjestää kansanäänestyksen perustuslain muuttamisesta. Uuden perustuslain myötä presidentin virkakausien määrää ei rajoitettaisi. Oppositio syytti häntä "diktatuurin rakentamisesta ja monarkismista". Issoufou ryhtyi järjestämään opposition kanssa mielenosoitusta joka olisi ollut tarkoitus järjestää 7. kesäkuuta. Viranomaiset kielsivät hankkeen ja presidentti julisti maahan hätätilan 27. kesäkuuta 2009. Epäselvässä tilanteessa ja presidentinhallinnon painostuksen johdosta Issoufou pakeni maasta 14. syyskuuta, mutta palasi takaisin 30. lokakuuta. Syynä olit häntä vastaan nostettu syyte valtion varojen väärinkäytöstä. Syyte osoittautui perättömäksi ja se oli nostettu poliittisista syistä. [6]
Sotilaat kaappasivat Nigerissä vallan taas helmikuussa 2010. Uusi sotilasjohto ryhtyi heti valmistelemaan vaaleja. Issoufou asettui jälleen ehdokkaaksi.
Oppositiojohtaja Issoufou sai maaliskuun 2011 presidentinvaalissa noin 58 prosenttia äänistä. Edeltävän presidentin Mouvement National pour la Société du Développement-Nassara (MNSD) -puolueen ehdokas, entinen pääministeri Seyni Oumarou sai noin 42 prosenttia äänistä.[7]
Presidenttinä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pian presidentiksi tulon jälkeen vuonna 2011 paljastui Issoufouta kohtaan suunnattu salaliitto, jonka päämääränä oli presidentin murhaaminen ja syrjäyttäminen. [8]
Issoufou asetti hallitukselleen kunnianhimoiset tavoitteet maan kehittämiseksi. Maahan on luotava kestävät demokraattiset instituutiot, Nigerin on oltava turvallinen maa sen kaikille asukkaille kaikilla alueilla, nuorille pitää saada työtä, puhtaan juomaveden saamista on parannettava, opetusta ja terveydenhuoltoa on parannettava, maan infrastruktuuria on parannettava: maanteitä on korjattava, on parannettava sähkönsaantia ja aloitettava rautatien rakentaminen, taloutta kehitettävä. Lisäksi käynnistettiin 3N ohjelma, joka koskee maataloutta: Nigeriläiset ruokkivat nigeriläiset (Les Nigériens Nourissent les Nigériens).
Nigerin talous on kasvanut Issoufoun kaudella. Vuonna 2011 talouskasvu oli 2,11% ja vuonna 2013 3,6%.
Vuoden 2015 lopussa Issoufoun puolue ilmoitti, että se asettaa hänet ehdokkaaksi tavoittelemaan jatkokautta presidenttinä. [9] Vaalit pidettiin helmikuussa 2016 ja Issoufou sai 48% äänistä. Perustuslain mukaan piti järjestää uusintakierros, mutta maan oppositio ilmoitti boikotoivansa sitä. Toisella kierroksella Issofou sai 92,57% annetuista äänistä. [10] [11]
Nigerin oppositio moitti Issoufouta tämän valtakauden loppupuolella autoritäärisyydestä. Hän kannatuksensa mitattiin vuosien 2020–2021 vaihteessa pidetyissä vaaleissa. [12] Issofou hävisi vaalien toisen kierroksen Mohamed Bazoumille joka sai 55,75% annetuista äänistä. [13]
Presidenttikausien jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Issoufoulle mynnettiin maaliskuussa vuonna 2021 Mo Ibrahim palkinto. Palkintoa perusteltiin hyvällä johtamisella, perustuslain määrämien virkakausirajoitusten kunnioittamisesta ja siitä, että Niger kehittyi hänen kaudellaan. [14]
Nigerissä oli vallankaapaus heinäkuussa 2023. Juntta kaappasi vallan demokraattisesti vapailla vaaleilla valitulta Mohamed Bazoumilta. Issofou vaati virka-asuntoonsa eristetyn Bazoumin välitöntä vapautusta ja palauttamista valtionpäämieheksi. Issoufoun poika, Mahamane Sani Mahamadou, joka palveli Bazoumin hallituksen öljyministerinä , joutui juntan pidättämäksi. [15] [16]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tämän artikkelin tai sen osan viitteitä on pyydetty muotoiltavaksi. Voit auttaa Wikipediaa muotoilemalla viitteet ohjeen mukaisiksi, esimerkiksi siirtämällä linkit viitemallineille. |
- ↑ Profile of Mahamadou Issoufou
- ↑ 10 pidätetty vallankaappauksen yrityksestä Nigerissa 3.8.2011. Yle Uutiset. Viitattu 20.12.2012.
- ↑ a b http://africanelections.tripod.com/ne.html
- ↑ https://www.webarchive.org/web2007090510492/http://web.amnesty.org[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.theepoctimes.com
- ↑ http://www.iol.co.zc/[vanhentunut linkki]
- ↑ Niger election: Opposition's Mahamadou Issoufou wins 14.3.2011. BBC News. Viitattu 20.12.2012.
- ↑ http://www.bbc.com/news/world-africa-14295391
- ↑ http://www.reuters.com/article/us-niger-politics-idUSKCNOSWOS720151107#jFz3qOAeAeAxG5RiEv.97[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.smh.com.au/world/boycott-helps-mahamadou-issoufou-win[vanhentunut linkki] reelection-in-niger-20160323-gnp7q4.html
- ↑ http://aljazeera.com/news/2016/03/niger-president-issoufou-scores-landslide-election-win-16032305403939.html[vanhentunut linkki]
- ↑ http://country.eiu.com/niger
- ↑ http://www.africanews.com/2021/02/23/niger-s-mohamed-bazoum-wins-presidential-election-round-2-ec/
- ↑ http://www.rfi.fr/fr/afrique/20210307-le-prix-mo-ibrahim-attribu%C3%A9-au-pr%C3%A9sident-nig%C3%A9rien-mahamadou-issoufou
- ↑ http://www.bbc.com/news/world-africa-66312011
- ↑ http://saharareporters.com/2023/08/01/niger-republic-junta-arrests-top-politicians-ministers-us-germany-others-impose
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mahamadou Issoufou Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
