Magnus von Eberhardt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Magnus von Eberhardt (1855 Berliini1939 Berliini) oli keisarillisen Saksan armeijan jalkaväenkenraali ensimmäisessä maailmansodassa.

Eberhardtin sotilasura alkoi 19-vuotiaana, kun hän liittyi jalkaväkirykmentti nro 93:n Zerbstissä. Kesäkuussa 1890 hän siirtyi Berliiniin yleisesikuntaan. 1898 hän sai ylennyksen majuriksi ja siirtyi komentajaksi krenatöörirykmenttiin "Prinz Karl von Preußen" (2. brandenburgilaisrykmentti nro 12). Hän palveli eri yksiköissä komentajana tai esikuntaupseerina. Hänet ylennettiin kenraalimajuriksi 1907 ja kenraaliluutnantiksi 1911. [1]

Eberhardt nimitettiin ala-Elsassin sotilasalueen kuvernööriksi 1913, ja tässä tehtävässä hän toimi, kun ensimmäinen maailmansota syttyi. Tapahtumaa seurasi siirto XV. reservin armeijakunnan komentajaksi ylä-Elsassiin, jossa hänen armeijakuntansa tehtävä oli suojella aluetta mahdollisilta ranskalaisten hyökkäyksiltä. Eberhardt onnistuikin torjumaan ranskalaisten yrityksen vallata Colmar ja puskemaan heidät lähes koko Elsassin alueelta lukuun ottamatta Thann-Altkirchin aluetta. [1]

Armeijakunta siirrettiin Serbiaan. Eberhardt pysyi yksikön johdossa lokakuuhun 1916 saakka, jolloin armeijakunnan reservit siirrettiin Verdunin alueelle. Eberhardt siirtyi komentamaan X. reservin armeijakuntaa. Hänelle myönnettiin Pour le Merite toukokuussa 1917. [1]

Elokuussa 1918 Eberhardt nimitettiin 7. armeijan komentajaksi kenraali Max von Boehnin tilalle. Hän pysyi tehtävässä vain lokakuuhun asti, jolloin armeija hajosi karkuruuden ja huonon taistelukunnon vuoksi. Marraskuun alussa Eberhardt siirtyi komentamaan 1. armeijaa, kunnes yksikkö lakkautettiin joulukuussa sodan loppumisen jälkeen. Tämän jälkeen Paul von Hindenburg lähetti Eberhardtin Itä-Preussiin Kulmerlandin puolustusjoukkojen komentajaksi estämään puolalaisia valtaamasta Itä-Preussia. Keväällä 1919 hän sai käskyn vetäytyä Soldaun alueelta, jolloin puolalaiset joukot ottivat sen haltuunsa. [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]