Magnus Otto Nordenberg

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Magnus Otto Nordenberg, sukunimi aik. Norberg (19. tammikuuta 1705 Sipoo23. elokuuta 1756 Sipoo) oli suomalainen kapteeni ja alkemisti.

Nordenbergin vanhemmat olivat Frugårdin kartanon Mäntsälässä omistanut tilanhoitaja Johan Eriksson Nordberg (k. 1740) ja Maria Christina Björn. Nordenberg lähti 1720-luvulla Uppsalan yliopistoon opiskelemaan matematiikkaa, mekaniikkaa ja luonnonhistoriaa. Hän teki vuosina 1725–1728 pitkän opintomatkan Hollantiin, Englantiin, Ranskaan ja Italiaan.

Kotimaahan palattuaan Nordenberg ryhtyi viljelemään Uudellamaalla sijainnutta Gerknäsin säteritilaa. Hän rakensi yhdessä veljensä Carl Fredrikin kanssa hollantilaisen esikuvan mukaisen tuulimyllyä voimanlähteenä käyttäneen sahalaitoksen Fagerön saarelle Sipooseen. Nordenbergillä oli myös suurisuuntaisia suunnitelmia perustaa Fagerön saarelle muitakin teollisuuslaitoksia. Niihin olisi kuulunut muun muassa kalkkiuuni, tiilitehdas, köysipunomo, masuuni, laivatelakka, kirjapaino ynnä muuta.[1][2] Muut tehdaslaitokset jäivät kuitenkin toteuttamatta, ja sahalaitoksenkin venäläiset tuhosivat pikkuvihan aikana 1741.

Nordenberg siirtyi 1735 Tukholmaan, jossa hän teki kahden vuoden ajan linnoituskonttorissa Suomen kartoitusta. Vuonna 1741 luutnantiksi ylennetty Nordenberg nimitettiin Hämeenlinnan linnoituskomentajaksi, ja hän vastasi Hämeenlinnan vanhojen ympärysmuurien uudistamisesta. Pikkuvihan aikana 1742 Hämeenlinnan linnoitus antautui venäläisille ilman taistelua. Nordenberg toimi sitten Hämeen lääninhallituksessa kansliapäällikkönä venäläisen sotilaskuvernöörin Gabriel Roisanoffin alaisuudessa. Hän siirtyi pian kokonaan venäläisten palvelukseen ja toimi insinöörikapteenina ja linnoituskomentajana Viipurin kuvernementissa.

Nordenberg jätti huhtikuussa 1745 Venäjän hallitukselle ehdotuksen jonka mukaan Suomesta olisi tehty puolueeton puskurivaltio Ruotsin ja Venäjän yhteisellä sopimuksella. Ehdotuksen seurauksena Nordenberg vangittiin ja hän vietti seuraavat kolme vuotta vankeudessa Viipurissa ja Haminassa. Vuonna 1748 hänet luovutettiin yllättäen Ruotsiin jossa hän joutui sotaoikeuden eteen. Vuonna 1750 sotaoikeus tuomitsi hänet menettämään henkensä ja omaisuutensa mutta Ruotsin kuningas lievensi huhtikuussa 1752 tuomiota niin että Nordenbergin tarvitsi kärsiä vain kolmen viikon mittainen vesileipävankeusrangaistus. Hän ei kuitenkaan enää saanut hoitaa julkisia virkoja.

Viimeiset vuotensa Nordenberg vietti yksityishenkilönä. Hän asui veljensä omistamassa Sipoon Joensuun kartanossa. Hän kiinnostui mystiikasta ja alkoi tutkia teosofiaa ja alkemiaa. Vuonna 1750 hän laati Ruotsin tiedeakatemialle Urimm och Thummim -nimisen käsikirjoituksen, jossa hän esitti oman alkemistisen tulkintansa Raamatun Vanhassa testamantissa juutalaisten ylipapin käyttämien vaatekappaleiden merkityksestä. Nordenberg yritti huonolla menestyksellä kullan valmistusta ja ennusti Raamatussa kuvatun viimeisen tuomion tapahtuvan vuonna 1757.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Några anmärkningar öfwer åker-bruket i gemehn, til förekommande af misswäxt och dyr tid : jämte anledning at närmare utröna orsaken til jordens frucktbarhet, och huru den bör wårdas, nyttias och förmeras. Uplagd af J.L. Horrn, Stockholm 1741
  • Kort anledning, huru gräswäxten och mulbetet genom fördelaktig inrättning af betes-hagar kan förbättras, och foderbrist tilräckeligen förekommas; jemte et nytt påfund och förslag at med önskelig framgång och nytta inrätta wijngårdar : i Swerige. Stockholm, tryckt uti det kongl. tryckeriet hos directeuren Pet. Momma 1741

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kaksi 1700-luvun utopistista hanketta: Fagerö ja Reposaari (pfd) helsinki.fi. 1.12.2011. Viitattu 6.2.2015.
  2. Mikko Huhtamies: Pohjolan Atlantis: uskomattomia ideoita Itämerellä. John Nurmisen säätiö, 2014. ISBN 978-952-9745-42-5.