Magnus Alopaeus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee diplomaattia. Porvoon piispa Magnus Jacob Alopaeuksesta (1743–1818) sekä pappi ja professori Magnus Alopaeuksta (1775–1843) on eri artikkelit.
Maximilian Alopaeuksen muotokuva.

Magnus (Maximilian) Alopeus (11. tammikuuta 1748 Viipuri6. kesäkuuta 1822 Frankfurt am Main), oli suomalais-venäläinen Venäjää palvellut diplomaatti ja todellinen salaneuvos.

Viipurissa synytynyt Alopaeus oli papin poika. Hänen nuorempi veljensä, krevi Frans David Alopaeus, toimi niin ikään diplomaattina. Vuonna 1766 Alopaeus lähti opiskelemaan matematiikkaa Göttingenin yliopistoon, ja siellä hankittu Saksan asioiden tuntemus oli hyvänä pohjana hänen myöhemmälle diplomaattiuralleen. Venäjän ulkoasiainministeriön palvelukseen hän pääsi 1770. Alopaeus palveli diplomaattiuransa aikana kolmea Venäjän hallitsijaa: Katariina Suurta, Paavali I:tä ja Aleksanteri I:tä. Venäjän Berliinin-lähettiläänä toimiessaan hän pääsi Preussin kuninkaiden Fredrik Vilhelm II:n ja Fredrik Vilhelm III:n suosioon. Hän yritti neuvoa Preussin hallitsijaa muun muassa suhteissa Ranskaan, jonka johtoon vuosisadan vaihteessa noussut Napoleon pyrki saavuttamaan Euroopan herruuden. Sittemmin Alopaeus neuvotteli tsaarin asiamiehenä itse Napoleonin kanssa osallistuessaan Ranskan ja Englannin välisiin rauhanneuvotteluihin.

Alopaeus toimi Venäjän lähettiläänä sekä Berliinissä että Lontoossa. Hänen Lontoon-komennuksensa päättyi Tilsitin sopimuksen jälkeen vuonna 1808. Vuonna 1818 Alopaeus osallistui vielä merkittävään Aachenin kongressiin, jossa Britannia, Itävalta, Preussi ja Venäjä keskustelivat erityisesti Ranskaan liittyvistä asioista. Vuonna 1820 Alopaeus jäi eläkkeelle ja asettui asumaan Frankfurtiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tuomas-Kettunen, Erik 1990. Keisarin omapäinen suomalainen: Maximilian Alopeuksen dokumentaarinen elämäntarina. Porvoo: WSOY. ISBN 951-0166952