Magneettikiisu
| Magneettikiisu | |
|---|---|
 Magneettikiisua |
|
| Luokka | Mineraali |
| Kemialliset ominaisuudet | |
| Kemiallinen kaava | Fe0,83-1S |
| Molekyylipaino | 85,12 g/mol |
| Fysikaaliset ominaisuudet | |
| Väri | Pronssinrusehtava |
| Asu | Hienorakeisesta massiiviseen, kahdeksankulmaiset, omamuotoiset kiteet harvinaisia |
| Kidejärjestelmä | Monokliininen tai heksagoninen |
| Lohkeavuus | Epämääräinen |
| Murros | Simpukkamainen, rosoinen ja epätasainen |
| Kovuus Mohsin asteikolla | 3,5–4 |
| Tiheys | 4,58–4,65 g/cm³ |
| Optiset ominaisuudet | |
| Optiset ominaisuudet | Anisotrooppinen |
| Kiilto | Metallikiilto |
| Pleokroismi | Heikko |
| Viiru | Tummanharmaa tai musta |
| Läpinäkyvyys | Ei läpinäkyvä |
| Muut ominaisuudet | Heikosti magneettinen |
| Lähteet | |
Magneettikiisu Fe0,83-1S eli pyrrotiitti[3] on yleinen mineraalina esiintyvä rautasulfidi, joka sisältää usein jonkin verran nikkeliä.[4] Magneettikiisussa raudan ja rikin suhde voi vaihdella Fe0,83-1S. Magneettikiisun muotoa FeS on löydetty meteoriiteista ja sitä kutsutaan troiliitiksi.[5]
Magneettikiisu voi olla kidejärjestelmältään heksagonaalinen tai monokliininen. Heksagoninen on korkeamman lämpötilan muoto ja monokliininen alemman lämpötilan muoto. Alhaisen lämpötilan mineraalina magneettikiisu on mackinawiitti[4]. Omamuotoiset kiteet ovat harvinaisia. Useimmiten magneettikiisu on rakeinen.
Puhtaana magneettikiisu on väriltään harmaata, mutta ilman vaikutuksesta se hapettuu vähitellen pronssinruskeaksi. Sen ei-magneettiset muodot ovat ruskeita.[6] Viirun väri on musta tai harmaanmusta. Kiilto on metallinkiilto, mutta sekin voi kuitenkin muuttua ilman vaikutuksesta mattamaiseksi. Kovuus on 4 Mohsin asteikolla ja tiheys on 4,5 g/cm³.[3]
-sulfide-unit-cell-3D-balls.png)
Magneettikiisulla voi olla monokliininen tai heksagonaalinen kiderakenne riippuen siitä, missä suhteessa se sisältää rautaa ja rikkiä. Yleensä siinä on rauta-atomeja hieman vähemmän kuin rikkiatomeja, joten puuttuvien rauta-atomien kohdalla kidehilassa on aukkoja. Nimensä mukaisesti magneettikiisu on usein magneettista, mutta sen magneettisuus riippuu suuresti kidehilassa olevien aukkojen määrästä. Troiliitti, jossa aukkoja ei ole vaan molempia atomeja on yhtä paljon, ei ole magneettista.[7]
Magneettikiisua esiintyy lisäaineena emäksisissä kivilajeissa ja kiilleliuskeessa[3], yleensä kuparikiisun, lyijyhohteen ja sinkkivälkkeen kanssa, joskus mukana on myös pentlandiittia. Joskus siihen on myös sekoittuneena jopa 8 % nikkeliä, ja tällöin se on arvokas malmi. Magneettikiisua on louhittu nikkelimalmina muun muassa Sudburyssä Kanadassa, Bushwaldissa Etelä-Afrikassa, Flandissa Norjassa ja Nikelissä Venäjällä sekä Suomessakin Vuonoksen, Kotalahden, Enonkosken ja Hituran kaivoksissa.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ http://www.mindat.org/min-3328.html
- ↑ http://webmineral.com/data/Pyrrhotite.shtml
- ↑ a b c d Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym.: Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M), s. 317, art. Magneettikiisu. Espoo: Weilin & Göös, 1991.
- ↑ a b Jones, Adrian: Kivet, s. 36. Suomentanut Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
- ↑ Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4293, art. Troiliitti. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
- ↑ Kalle Taipale: Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa, s. 91. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23815-7.
- ↑ Mineral data: Pyrrhotite mindat.org. Viitattu 17.5.2013.