Magneettikiisu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magneettikiisu
Magneettikiisua
Magneettikiisua
Luokka Mineraali
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Fe0,83-1S
Molekyylipaino 85,12 g/mol
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri Pronssinrusehtava
Asu Hienorakeisesta massiiviseen, kahdeksankulmaiset, omamuotoiset kiteet harvinaisia
Kidejärjestelmä Monokliininen tai heksagoninen
Lohkeavuus Epämääräinen
Murros Simpukkamainen, rosoinen ja epätasainen
Kovuus Mohsin asteikolla 3,5–4
Tiheys 4,58–4,65 g/cm3
Optiset ominaisuudet
Optiset ominaisuudet Anisotrooppinen
Kiilto Metallikiilto
Pleokroismi Heikko
Viiru Tummanharmaa tai musta
Läpinäkyvyys Ei läpinäkyvä
Lähteet

[1][2]

Magneettikiisu Fe0,83-1S eli pyrrotiitti[3] on yleinen mineraalina esiintyvä rautasulfidi, joka sisältää usein jonkin verran nikkeliä.[4] Magneettikiisussa raudan ja rikin suhde voi vaihdella Fe0,83-1S. Magneettikiisun muotoa FeS on löydetty meteoriiteista ja sitä kutsutaan troiliitiksi.[5]

Magneettikiisu voi olla kidejärjestelmältään heksagonaalinen tai monokliininen. Heksagoninen on korkeamman lämpötilan muoto ja monokliininen alemman lämpötilan muoto. Alhaisen lämpötilan mineraalina magneettikiisu on mackinawiitti[4]. Omamuotoiset kiteet ovat harvinaisia. Useimmiten magneettikiisu on rakeinen.

Puhtaana magneettikiisu on väriltään harmaata, mutta ilman vaikutuksesta se hapettuu vähitellen pronssinruskeaksi. Sen ei-magneettiset muodot ovat ruskeita.[6] Viirun väri on musta tai harmaanmusta. Kiilto on metallinkiilto, mutta sekin voi kuitenkin muuttua ilman vaikutuksesta mattamaiseksi. Kovuus on 4 Mohsin asteikolla ja tiheys on 4,5 g/cm³.[3]

Magneettikiisun tavallisin, nikkeliarsenidin kaltainen kiderakenne

Magneettikiisulla voi olla monokliininen tai heksagonaalinen kiderakenne riippuen siitä, missä suhteessa se sisältää rautaa ja rikkiä. Yleensä siinä on rauta-atomeja hieman vähemmän kuin rikki­atomeja, joten puuttuvien rauta-atomien kohdalla kidehilassa on aukkoja. Nimensä mukaisesti magneetti­kiisu on usein magneettista, mutta sen magneetti­suus riippuu suuresti kide­hilassa olevien aukkojen määrästä. Troiliitti, jossa aukkoja ei ole vaan molempia atomeja on yhtä paljon, ei ole magneettista.[7]

Magneettikiisua esiintyy lisäaineena emäksisissä kivilajeissa ja kiilleliuskeeesa[3], yleensä kuparikiisun, lyijyhohteen ja sinkkivälkkeen kanssa, joskus mukana on myös pentlandiittia. Joskus siihen on myös sekoittuneena jopa 8 % nikkeliä, ja tällöin se on arvokas malmi. Magneetti­kiisua on louhittu nikkeli­malmina muun muassa Sudburyssä Kanadassa, Bushwaldissa Etelä-Afrikassa, Flandissa Norjassa ja Nikelissä Venäjällä sekä Suomessakin Vuonoksen, Kota­lahden, Enon­kosken ja Hituran kaivoksissa.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://www.mindat.org/min-3328.html
  2. http://webmineral.com/data/Pyrrhotite.shtml
  3. a b c d Pertti Virtaranta, Martti Hakala ym.: Suomalainen tietosanakirja, 5. osa (Käs-M), s. 317, art. Magneettikiisu. Espoo: Weilin & Göös, 1991.
  4. a b Jones, Adrian: Kivet, s. 36. Suom. Koivisto, Marjatta. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-31579-6.
  5. Otavan iso Fokus, 7. osa (Sv-Öö), s. 4293, art. Troiliitti. Otava, 1974. ISBN 951-1-01521-4.
  6. Kalle Taipale: Kivet ja mineraalit Suomen luonnossa, s. 91. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-23815-7.
  7. Mineral data: Pyrrhotite Viitattu 17.5.2013.
Tämä tieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.