Madsen (pikakivääri)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madsen
Madsen machine gun.jpg
Tyyppi Pikakivääri, kääntyväsulkuinen, pitkä piippurekyyli
Valmistaja Compagnie Madsen A/S
Valmistusmaa Tanskan lippu Tanska
Valmistusvuodet 1903–1957
Tekniset tiedot
Kaliiperi(t) mm. 8x58R Krag, 6,5x55mm SE, 8 x 57 IS, 7,62 mm x 54 R, .303 British
Aseen pituus 1165 mm[1]
Piipun pituus 477,5 mm[1]
Paino (tyhjänä) 10 kg[1]
Lipas tankolipas
Kapasiteetti 25, 30 tai 40 patruunaa
Ammuksen lähtönopeus n. 825 m/s
Tulinopeus (laukausta/min) 600 lks/min[1]
Tanskalaissotilaita M.1932 kolmijalalla varustetun Madsen M/1924 -pikakiväärin kanssa 9. huhtikuuta 1940.

Madsen on tanskalainen, vuosina 19031957 valmistettu[2] maailman ensimmäinen palveluskäyttöön otettu pikakivääri.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tanskalainen Jens Torring Schouboe[3] kehitti 1890-luvun alussa kerta- ja sarjatulta ampuvan kiväärin, jonka Tanskan laivasto otti vuonna 1896 käyttöön nimikkeellä Rekylkarabin M.1896[4]. Tykistökapteeni, ja myöhempi Tanskan puolustusministeri Vilhelm Herman Oluf Madsen perusti vuonna 1900 Compagnie Madsen A/S -yhtiön, joka sai vuonna 1901[5] nimekseen Dansk Rekyl-Riffel Syndikat[6]. Yhtiö jatkoi aseen kehittelyä vuonna 1902 esitellyksi pikakivääriksi, jonka Tanskan armeija otti käyttöönsä nimikkeellä Rekylgevær Model 1903.[5]

Yhdysvaltojen armeija testasi asetta vuoden 1903 syksyllä ja totesi sen suhteellisen tarkaksi ja kiitti sen keveyttä, mutta koeammunnan aikana sattuneet jatkuvat toimintahäiriöt sammuttivat yhdysvaltalaisten kiinnostuksen sitä kohtaan.[7]

Venäjä osti vuonna 1904 1 250 kappaletta Madsen-pikakivääreitä ja käytti niitä Venäjän–Japanin sodassa ja ensimmäisessä maailmansodassa.[8][9]

Ruotsi otti aseen käyttöönsä 6,5x55 kaliiperisena nimikkeellä Kulsprutegevär m/14 (Kg m/14)[10], samoin Norja nimikkeellä Madsen maskingevaer m/14 ja m/22. Norja ryhtyi myös lisenssivalmistamaan sitä Kongsberg våpenfabrikk -asetehtaallaan.[11]

Myös Saksan armeija hankki Madsen-pikakiväärejä Musketen-battalion -yksiköidensä aseistukseksi ensimmäisessä maailmansodassa.[8][12]

Vuosikymmenten kuluessa useissa eri kaliipereissa valmistetut Madsen-pikakiväärit ovat olleet käytössä yli 30 maassa, muun muassa Euroopan maista Bulgariassa, Liettuassa, Latviassa, Puolassa, Suomessa, Unkarissa ja Virossa. Alankomaat ja Portugali hankkivat asetta siirtomaajoukoilleen.[2][5][13]

Erityisen suosittuja ne olivat latinalaisessa Amerikassa 1920- ja 1930-luvuilla, suurimpina ostajina Argentiina ja Brasilia[5], joiden lisäksi niitä hankkivat käyttöönsä muun muassa Chile, Ecuador ja Paraguay[2]. Mittavimmin Madseneita käytettiin vuosina 1932–1935 Bolivian ja Paraguayn välillä käydyssä Chacon sodassa.[2]

Itä-Aasian maista eräs merkittävimmistä aseen käyttäjistä oli Siamin ohella Kiina, josta Madseneita kulkeutui 1940- ja 1950-luvun aikana myös Malesian ja Vietnamin kapinallisille.[14] Madsenin viimeinen valmistusversio oli Madsen M 1953.[3]

Rakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madsen-pikakiväärin toimintaa kuvaava piirros.

Pitkään piippurekyyliin perustuva ja kääntyvällä, Martini-Henry -tyyppisellä sululla varustettu lukkomekanismi käsittää laatikon sisäpuolelle kiskoja myöten liikkuvan neliömäisen kehyksen, johon kiinnitetty sulkukappale liikkuu pystysuunnassa. Sulkukappaleen liikettä säätelee laatikon vasemmalle puolelle kiinnitetty kaareva syöttövipu. Ensimmäinen patruuna ladataan vivun avulla käsin. Patruunan lauettua piippu ja siihen kytketty lukkokoneisto perääntyvät yhdessä, kunnes sulkukappale nousee ylös ja hylsy poistuu sen alitse ulos aseesta. Osien päästyä taka-asentoon palautinjousi pakottaa osat takaisin eteen, jolloin uusi patruuna siirtyy aseen päällä olevasta lippaasta sulkukappaleen yläpinnassa olevaan syöttöuraan. Oikealla hetkellä syöttövipu painaa sulkukappaleen etupään alas, jolloin vipu työntää patruunan sisälle patruunapesään. Tämän jälkeen sulkukappale nousee sulkien piipun takapään ja patruuna laukaistaan erillisellä iskuvasaralla.[3]

Käyttö Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Madsen m/20 oli Suomen puolustusvoimien ensimmäinen pikakiväärimalli, joka oli käytössä vuosina 19211936. Enimmillään 7,62 mm x 54 R kaliiperisia aseita oli käytössä 729 kappaletta vuoden 1928 lopulla. Lahti-Saloranta M/26 -pikakiväärit syrjäyttivät Madsenit 1930-luvun aikana ja 612 jäljellä olleista Madseneista myytiin vuonna 1937 Viroon, missä ne muutettiin .303 British -kaliiperisiksi. Viimeiset kuutisenkymmentä Madsenia myytiin Interarmcolle 19591960.[15]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Madsen Arms, s. 12. Kööpenhamina: Dansk Industri Syndikat, 195?.
  2. a b c d modern-war.suite101.com/article.cfm/the_madsen_machinegun
  3. a b c Schouboen pyssyt ja puukeerna-kuulat Viitattu 26.3.2013
  4. Statens Forsvarshistoriske Museum: Rekylkarabin M. 1896 Viitattu 26.2.2013. (tanskaksi)
  5. a b c d Mennesket og Magten 4/1940: Axel Pille: Danmarks Rustningsindustri (pdf-tiedosto) Viitattu 26.2.2013. (tanskaksi)
  6. http://www.kasler-journal.dk/blixen10.htm
  7. Chinn, George M.: Machine Gun: History, Evolution, and Development of Manual, Automatic, and Airborne Repeating Weapons, s. 210. , 1951.
  8. a b http://mysite.wanadoo-members.co.uk/20th_century_warfare/id73.htm
  9. http://ww1.iatp.org.ua/Madsen02.htm
  10. O. Janson: The Light Machine Guns of Sweden Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  11. [Norwegian weapons Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  12. Unidentified Machine guns and Small arms Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)
  13. Manowar's Hungarian Weapons Website
  14. modern-war.suite101.com/article.cfm/madsen_machinegun_variants
  15. Jaeger Platoon: Finnish Army 1918-1945 Website. Light Machineguns Part 2: Other Light Machineguns Viitattu 26.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Madsen (pikakivääri).