Madonna ja huora

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Madonna ja huora
Kirjailija Hannele Koivunen
Kieli suomi
Kustantaja Otava
Julkaistu 1995
Sivumäärä 256 [16 kuvasivua]
ISBN 951-1-13525-2
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Madonna ja huora on Hannele Koivusen kirjoittama, hänen väitöskirjaansa The Woman who understood completely (1994)[1] pohjautuva tutkimus kristinuskon myyttisestä naiskuvasta. Kirjassa tarkasteltavia keskeisiä naishahmoja ovat Neitsyt Maria ja Magdalan Maria.

Naisen myyttinen olemus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johdantoluvussa Naisen myyttinen olemus kirjoittaja piirtää länsimaisen kulttuurin kahtia jakautuneen myyttisen naiskuvan ääriviivat viitaten aluksi omakohtaiseen kokemukseensa, jossa miespuolinen opettaja toimii madonna ja huora -myytin uusintajana ja kirjoittaja itse pyrkii purkamaan tätä myyttiä.[2]

Suuren jumalattaren perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Ranskan Dordognesta löytynyt Lausselin Venus noin ajalta 25 000–20 000 eaa. Veistoksen kuva on Madonna ja huora -kirjassa sivulla 27.

Luku Suuren jumalattaren perintö tarkastelee syklisen aikakäsityksen yhteyttä luonnon palvontaan Äiti maana esihistoriallisissa yhteisöissä. Suuren jumalattaren palvonta oli ensisijaisesti elämän palvontaa, johon ei sisältynyt ajatusta taivaallisista vanhemmista, isä- ja äitijumaluudesta. Jumalattaren palvontaa esiintyi väkivallattoman gylanian sävyttämissä kulttuureissa. Metallurgiaan perustuvat aggressiiviset kulttuurit painoivat jumalatarkultin näkymättömiin edustamiensa miesjumaluuksien tieltä. Jumalattaret muuntuivat vähitellen miesjumalien puolisoiksi tai sisariksi Kreikan ja Rooman mytologioissa. Esimerkkeinä mainitaan Artemis, Afrodite ja Demeter sekä Diana, Venus, irlantilaisten palvoma Bridget, jonka nimi viittaa valtaan ja hyveeseen[3] ja egyptiläinen Isis. Jumalattaren kultin piirteitä säilyi ja välittyi kansanrunoudessa ja naisten perimätiedon, kuten parantamistaidon, osana.[4]

Neitsyyden magia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa Neitsyyden magia tarkastellaan siirtymää hedelmällisyyden palvonnasta naisen koskemattomuuteen ihanteena ja ongelmana.[5] Neitseellisen sikiämisen mysteeri on yleismaailmallinen myytti, jonka kristinusko on omaksunut hellenistisessä perinteessä esiintyneistä neitsytjumalattarista, Isiksen, Artemiin, Demeterin, Afroditen sekä Dianan ja Venuksen kulteista. Nämä kultit olivat osa Jeesus Nasaretilaisen elinympäristöä esikristillisessä Roomassa. Neitseestä syntyminen oli tässä kulttuuripiirissä vakiintunut osa jumaluuden todistusta.[6]

Maria-kultin rakentamisessa keskeinen merkitys oli apokryfisellä Jaakobin kirjalla, jossa kerrotaan kätilön lisäksi myös Salome-nimisen naisen todistaneen Marian neitsyyden Jeesuksen synnyttyä. Salomen epäilyä seuranneen ihmeen, hänen kätensä kuivumisen ja sitten paranemisen, katsottiin lisänneen todistuksen vakuuttavuutta. Kirkkoisille, kuten Origeneelle ja Epifaniukselle, oli tärkeää todistaa, ettei Jeesuksen sikiämiseen ja syntymään liittynyt mitään seksuaalista, siis epäpuhdasta. Jeesuksen sisarien ja veljien selitettiin olevan Joosefin aiempien, myös Maria-nimisten vaimojen, vieläpä Neitsyt Marian sisarpuolten, synnyttämiä.[7]

Gnostilaisuus ja Metropator[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Gnostilaisuus

Gnostilaisuuden suhde kristinuskoon ja siten myös Neitsyt Mariaan on ristiriitainen: perinteisesti gnostilaisuus on kirkkoisien kirjoitusten pohjalta käsitetty kristinuskonvastaiseksi harhaopiksi. Keskeistä suhteen kuvaamisessa on kysymys kristinuskoa (mahdollisesti) edeltäneestä gnostilaisuudesta ja sen vaikutteista muotoutuvaan kristinuskoon.[8] Gnostilaisuuden mukaan kaiken alku on täydellinen olento, Äiti-Isä-jumaluus Metropator. Siitä syntyivät Henki ja Poika ja edelleen androgyynit, siis nais- ja miespuoliskon sisältävät, aionit. Tähän prosessiin liittyy seksuaalinen elementti sekä hengen ja aineen dualismi.[9]

Gnostilaisuuden sisältämät seksuaaliset käsitteet tuottivat ongelmia mieskeskeisiksi ja seksuaalikielteisiksi muovautuneille juutalaisille ja kristillisille traditioille.[10] Gnostilaisuudessa jumaluus kuvataan joko androgyynina tai pelkästään äitinä, jota luonnehditaan esimerkiksi hiljaisuudeksi, armoksi ja kohduksi. Jumaluudesta erottuva Henki kuvataan Isän viisautena, mutta voidaan personifioida naiseksi, naiseuden viisaudeksi eli Sofiaksi. Äitiys ja neitsyys voivat Hengessä yhdistyä.[11] Naisten viisauden arvostus heijastui myös gnostilaisten yhteisöjen tasa-arvoisissa ja riippumattomissa naisissa. Kristityt kirkkoisät kiinnittivät kriittisen huomionsa morsiuskammiomysteeriksi kutsuttuun symboliseen yhdyntään, joka kuvastaa gnosiksen saavuttamista. Kirkkoisille se näyttäytyi orgioina.[12]

Isiksen esikuva[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa Isiksen esikuva tarkastellaan Isistä ja Hathoria Suuren jumalattaren ilmenemismuotoina Egyptissä. Isis ilmentää viisautta, on olemukseltaan androgyyni ja hallitsee ihmisten kohtaloita samalla kertaa Isänä ja Äitinä. Tunnetussa Isis lactans -kuva-aiheessa jumalataräiti Isis imettää poikaansa Horusta. Efeson kirkolliskokous tuomitsi Isiksen kultin, minkä Koivunen tulkitsee liittyneen kilpailuasetelmaan, Isiksen ja Neitsyt Marian hahmojen ja myyttien yhteisiin piirteisiin. Isiksestä on vaikutteita myös Sofiassa.[13]

Isis lactans -aiheen toisinto.

Nainen ja synti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa tarkastellaan naiseuden liittämistä ruumiillisuuteen ja siten syntiin, miehisyyden edustaessa henkisyyttä ja siten mahdollisuutta läheisempään jumalyhteyteen. Nämä ovat naisen vaarallisuutta korostavien myyttien rakennusaineita.[14]

Naiseus viisautena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jumalatarkulteissa korostuu salaisten mysteerien ja niihin liittyvän viisauden säilyttäminen. Viisauden synty kuvataan vaarallisena matkana, jonka kuluessa kertynyt kokemus tuottaa viisautta ihmisen suhteesta maailmankaikkeuteen ja pelastuksen mahdollisuutta. Filosofi Filon Aleksandrialaisen luoma käsite Hagia Sofia (Pyhä viisaus) kuvaa viisauden ”tiedon äidiksi”.[15] Viisauden jumalattareen liittyvissä myyteissä esiintyy eräänlainen perusvoima, jossa viisaus yhdistyy seksuaalisuuden ja hedelmällisyyden kanssa eri uskontojen mytologioissa esimerkiksi pyhänä huorana, sellaisena kuin Maria Egyptiläinen. Juutalaisuus ja kristinusko erottavat nämä naiseuden ominaisuudet sekä neutralisoivat viisauden ja lopulta assosioivat sen mieheen.[16]

Nainen joka tunsi kaikkeuden[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku tarkastelee käsitystä Maria Magdaleenan (Magdalan Maria) asemasta kristinuskon tärkeimpänä naisena Uuden testamentin ja gnostilaisten tekstien heijastamana ja kirkkoisien kiistämänä. Maria Magdaleenan asema ylösnousemuksen ensimmäisenä todistajana ei soveltunut sellaisten kirkkoisien kuin Origenes ja Johannes Krysostomos hahmottelemaan ylösnousemuksen tapahtumien kuvaan. Hänet korvattiin Neitsyt Marialla vastaavalla tavalla kuin Neitsyt Maria korvattiin toisilla naisilla neitsyyden korostamiseksi Jeesuksen veljien tapauksessa.[17]

Jeesuksen puoliso[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa Jeesuksen puoliso pohditaan Maria Magdaleenan asemaa Jeesuksen läheisenä kumppanina. Tarkastelun keskeinen lähde on apokryfinen Filippuksen evankeliumi, jossa Maria Magdaleenasta käytetään hänen ja Jeesuksen suhteesta puhuttaessa kumppania, puolisoa tai seuralaista tarkoittavaa sanaa. Erityistä huomiota saavat myös Jeesuksen ja Marian keskinäiset suudelmat ja niihin liitetyt merkitykset.[18]

Pääartikkeli: Pyhä veri, pyhä Graal

Maria Magdaleenan ja Jeesuksen suhteeseen liittyy myös Graalin maljaa koskeva tulkinta, jonka mukaan malja on Marian kohdun symboli ja pyhä veri viittaa Jeesuksen ja Marian jälkeläisten sukulinjaan Ranskassa.[19]

Syntinen nainen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katuva Maria Magdalena. Italialaisen Francesco Hayezin maalaus vuodelta 1825.

Luku tarkastelee kristinuskon läntisen tradition ylläpitämää kuvaa Maria Magdaleenasta syntisenä naisena, katuvana huorana ja tähän tulkintaan johtanutta kehitystä. Kyse on Jeesuksen jalat voidelleen syntisen naisen, Martan ja Lasaruksen sisaren Marian sekä Maria Magdaleenan tarkoitushakuisesta samastamisesta toisiinsa. Kirkkoisä Augustinuksen, Pyhän Bernardin ja paavi Gregorius Suuren vahvistamat tulkinnat samastivat Maria Magdaleenan syntiseen naiseen. Nykytutkimus on haastanut tätä tulkintaa kohdehenkilöiden ominaisuuksien ja toiminnan perusteella.[20]

Madonna ja huora[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjan nimiluku Madonna ja huora keskittyy tarkastelemaan Maria Magdaleenan ja Neitsyt Marian välistä asetelmaa alkukristillisyydestä kehkeytyvän tradition ja gnostilaisen tradition jännitteiden valossa. Kirjoittaja korostaa historiallisten henkilöiden ja myyttien välimatkaa myyttien toimiessa vallantavoittelun välineenä.[21]

Apostoli Pietarin edustama alkukristillisyys korosti Neitsyt Marian asemaa, koska Maria Magdaleenan symboloima gnostilainen kristinusko näyttäytyi ensin mainitulle uhkana. Gnostilaisessa Marian evankeliumissa esiintyy Pietarin edustamasta kristillisyydestä poikkeava, sisäistä tietoa korostava käsitys sielun pelastumisesta.[22] Suhtautuminen Maria Magdaleenaan ilmensi gnostilaisen ja juutalaisen naiskäsityksen välisiä jännitteitä johtaessaan hänen merkityksensä vähättelyyn ja vääristelyyn ja hänen kulttinsa katoamiseen julkisesta näkyvyydestä. Vielä varhaiskeskiajallakin viisaaksi ja hurskaaksi naiseksi kuvatusta Maria Magdaleenasta tuli keskiajan kuluessa pitemmälle syntinen nainen, halveksittu portto, kun taas Neitsyt Marian kultti vahvistui – hänestä kehitettiin ”kristinuskon jumalatar”.[23]

Kristinuskon kaksi naismyyttiä ovat kirjoittajan mukaan toisensa täydentäviä ja tasapainottavia patriarkaalisen naiskäsityksen keskeisiä elementtejä: ”Kristillisen yhteisön arkkitehtuurissa ei ole sijaa sellaiselle naiselle joka ei ole joko neitsyt tai huora.”[24]

Mystinen musta madonna[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Läheltä Barcelonaa löydetty Montserratin musta madonna.

Luvussa Mystinen musta madonna tarkastellaan eri puolilla maailmaa esiintyviä mustia madonnaveistoksia. Kirjoittaja liittää veistostyypin esiintymisen Maria Magdaleenan kulttiin. Mustan madonnan väri nähdään voimanlähteenä; samalla se on todettu katoliselle kirkolle vaikeaksi kysymykseksi. Värissä ei ole kyse ihonväristä, vaan salaisen tiedon ja viisauden symbolista.[25]

Kristinuskon madonnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku esittelee roomalaiskatolisen ja ortodoksisen kirkon Neitsyt Mariasta muotoilemia käsityksiä ja hänen palvontaansa liittyviä käytäntöjä ja ilmiöitä, kuten Marian ilmestyksiä. Katolisille Neitsyt Maria on Taivaan kuningatar, ortodokseille puolestaan Jumalansynnyttäjä.

Katolisen kirkon Neitsyt Maria ei kuulu ihmiskuntaan. Hänen erityisen asemansa määrittävät neljä dogmia, joista viimeinen vahvistettiin vuonna 1950. Maria on Jumalan äiti (Efeson kirkolliskokous 431), ainainen neitsyt (Toledon kirkolliskokous 649) ja neitseellisesti, ilman perisyntiä siinnyt (paavi Pius IX:n julistus 8. joulukuuta 1854). Neitsyt Maria ei myöskään kuollut ihmisten tapaan, vaan hänet otettiin taivaaseen (paavi Pius XII 1950). Taivaaseen ottamisen juhlalla on pitkä perinne; sitä on vietetty 700-luvulta lähtien.[26]

Ortodoksisen kirkon Neitsyt Marian keskeisin merkitys on Jumalansynnyttäjä. Tätä kuvataan hymnien, Jumalanäidin ikonien ja kirkkovuoteen liittyvien Marialle omistettujen kirkkopyhien muodossa.[27] Yksi osa ortodoksista Maria-kulttia ovat ihmeitätekevät ikonit.[28]

Äiditön uskonto – luterilaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luvussa Äiditön uskonto – luterilaisuus kirjoittaja poikkeaa muiden lukujen neutraalista esitystavasta suunnatessaan vahvasti kriittisen äänen Martti Lutherin naiskuvaa ja sen vaikutuksia kohtaan. Luther hyväksyi käsityksen Mariasta Jeesuksen äitinä, mutta painotti voimakkaasti, että tämä ei oikeuta hänen palvontaansa. Lutherin Maria-kuvassa keskeinen elementti on vähättely, Marian alistuvuuden ja tottelevaisuuden korostaminen hänen mitättömänä esittämiseensä saakka.[29] Kirjoittaja siteeraa Lutherin Marian ylistyslaulua: ”kuinka sinä oletkaan ei-mitään, mitätön ja halveksittu ja kuitenkin Jumala katsoi sinuun ja teki sinussa suuria tekoja”.[30] Luther heijasti Mariaan toisaalta taustansa oman aikansa saksalaisen porvariston edustajana ja toisaalta henkilökohtaisen tyytymättömyytensä naisia kohtaan.[31] Uskonpuhdistuksen ja kehkeytyvän kapitalismin ilmapiiriin sopi korostaa Marian sijasta pikemminkin työteliästä Marttaa. Niinpä Marialle omistetut lukuisat juhlapyhät karsittiin, häneen liitetyt legendat ja uskomukset pyrittiin hautaamaan ja Mariasta kertoneisiin virsiin voitiin vaihtaa keskeiseksi hahmoksi Pietari.[32]

Islamin Neitsyt Maria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Persialainen miniatyyri islamin Neitsyt Mariasta ja Jeesuksesta.

Luku Islamin Neitsyt Maria tarkastelee Marian (Maryam) asemaa kristinuskon ja islamin rajat ylittävänä palvonnan kohteena. Huolimatta siitä, että Jeesuksen (Issan) asema Islamin profeettana on Muhammedia vähäisempi, näyttäytyy Maria naisista merkittävimpänä, siveyden esikuvana.[33] Koraaniin sisältyy Marian suura ja siinä kerrotaan myös Marian perheestä. Marialla on ennen Jeesuksen syntymää temppelineitsyen asema. Marialla ei, kuten ei Jeesuksellakaan, ole islamissa jumalallista asemaa.[34]

Ruskea neitsyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku Ruskea neitsyt tarkastelee Neitsyt Marian kultin kulttuurisidonnaisia ilmentymiä ja aineksia. Neitsyt Marian kultti on Tullio Tentorin tulkinnan mukaan aina saanut aineksia kansanomaisista palvontamenoista ja niiden kohteista vallanpitäjien ja vähemmistön kulttuurien kamppailussa. Esimerkki tällaisesta sulautumasta on Guadalupen Neitsyt, jonka kultilla on espanjalaisten ja intiaanien kulttuurista omaksuttuja, kuten asteekkien Tonatsi-jumalattaren piirteitä.[35]

Marjatta ja Mataleena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luku Marjatta ja Mataleena käsittelee suomalaisen kansanrunouden naiskuvaa ja Maria-viittausten sekoittumista aikaisempiin vahvojen naisten myytteihin.[36]

Suomalaisessa kansanrunoudessa ja loitsuissa ilmenee Neitsyt Marian kultti, jota Martti Haavio on tulkinnassaan pitänyt Suuren Jumalattaren kultissa esiintyvien neitsyiden ja äitijumalatarten tradition jatkeena. Loitsujen Maariassa on vaikutteita esikristillisen ajan Pohjolan emännästä, joka on samalla kertaa huora, neitsyt ja äiti, parantaja ja tietäjä.[37] Loitsuissa Mariaan viittaavat lukuisat nimitykset lihattaresta päivättäreen. Nimitykset kivutar ja kiputyttö viittaavat Golgatan tapahtumiin.[38]

Suomalaisissa runoissa Maria-nimen tilalla ovat usein muodot Marja, Marketta ja kuten Luojan virressä Marjatta. Maria-aiheeseen liittyy muunnelmia neitseen raskaaksi tulemisesta puolukan tai omenan syömisen seurauksena. Jälkimmäinen muunnelma tunnetaan muuallakin Skandinaviassa. Synnytyspaikaksi Maria ei Suomessa hae tallia vaan saunaa.[39]

Rocktähti Madonna – neitsytjumalattaren inkarnaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Madonna

Luvussa tarkastellaan Madonna Louise Vernon Cicconea taiteellisena ilmiönä, joka tietoisesti käyttää hyväkseen madonna ja huora -myyttiparin aineksia oman julkikuvansa rakentamiseen. Luvussa analysoidaan Madonnan levyjä ja videoita albumeilta Like a Virgin ja Like a Prayer.[40]

Naiseuden suuri kertomus – jälleensyntynyt jumalatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätösluvussa Naiseuden suuri kertomus – jälleensyntynyt jumalatar tarkastellaan myyttejä tiedepohjaisen maailmankuvan vastakohtana ja lopulta sen tuottajana: tiede on myös myytti. Monien kulttuurien syntymyyteissä esiintyy itseriittoinen naiseus, joka on ”androgyyni ja partenogeneettisesti luova voima”. Naiseus edustaa kaaosta, joka on luovuuden edellytys. Kaaos ja järjestys muodostavat toistensa ymmärtämiselle välttämättömän kokonaisuuden. Kirjoittajan Suureksi jumalattareksi kutsuma alku ilmentää syklisyyttä ja vastakohtien sulautuman kokonaisuutta, jota ei voida tieteellisellä linearisointi- ja abstrahointipyrkimyksellä tavoittaa. Naiseus on eri kulttuureja yhdistävä virta tai jatkokertomus, johon mieheys kohdistaa erottavia ja jakavia pyrkimyksiä tuottaen ristiriitoja.[41] Länsimainen juutalaiskristillinen miehinen traditio on pyrkinyt katkaisemaan uhkaavaa seksuaalisuutta ilmentävän naiseuden virran luomalla sille sekä selityksiä että rajoituksia. Tämä on ilmennyt tiedostamattoman analyysipyrkimyksinä, samalla kun ”ihmisen sisäinen esoteerinen tietämys” on unohdettu.[42]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Koivunen, Hannele: The Woman Who Understood Completely; A Semiotic Analysis of the Mary Magdalene Myth in Gnostic gospel of Mary. väitöskirja (Acta semiotica Fennica / editor: Eero Tarasti, ISSN 1235-497X; 3). Imatra: International Semiotics Institute, 1994. ISBN 951-96306-4-3 (nid.). (englanniksi)
  2. ↑ Koivunen, Hannele: Madonna ja huora, s. 9–11. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-20642-7.
  3. ↑ Todd, Loreto: Celtic Names for Children, s. 23. Irish American Book Company, 1998. ISBN 0-86278-556-1. (englanniksi)
  4. ↑ Koivunen 2005, 26–35
  5. ↑ Koivunen 2005, 51–56
  6. ↑ Koivunen 2005, 57, 59
  7. ↑ Koivunen 2005, 62–63
  8. ↑ Koivunen 2005, 67–69
  9. ↑ Koivunen 2005, 74–75
  10. ↑ Koivunen 2005, 78
  11. ↑ Koivunen 2005, 80–81
  12. ↑ Koivunen 2005, 82
  13. ↑ Koivunen 2005, 86–89
  14. ↑ Koivunen 2005, 93
  15. ↑ Koivunen 2005, 110–112
  16. ↑ Koivunen 2005, 113
  17. ↑ Koivunen 2005, 119 vrt. 61–62
  18. ↑ Koivunen 2005, 131
  19. ↑ Koivunen 2005, 133
  20. ↑ Koivunen 2005, 138–139
  21. ↑ Koivunen 2005, 155
  22. ↑ Koivunen 2005, 155–156
  23. ↑ Koivunen 2005, 157–158
  24. ↑ Koivunen 2005, 161
  25. ↑ Koivunen 2005, 162–166
  26. ↑ Koivunen 2005, 169–170
  27. ↑ Koivunen 2005, 177
  28. ↑ Koivunen 2005, 179–180
  29. ↑ Koivunen 2005, 187
  30. ↑ Koivunen 2005, 189
  31. ↑ Koivunen 2005, 189–190
  32. ↑ Koivunen 2005, 191–192
  33. ↑ Koivunen 2005, 197–198, 203
  34. ↑ Koivunen 2005, 200–201
  35. ↑ Koivunen 2005, 205–209
  36. ↑ Koivunen 2005, 211–232
  37. ↑ Koivunen 2005, 213
  38. ↑ Koivunen 2005, 214
  39. ↑ Koivunen 2005, 220–221
  40. ↑ Koivunen 2005, 233–241
  41. ↑ Koivunen 2005, 245
  42. ↑ Koivunen 2005, 246
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Madonna_ja_huora&oldid=22142069”