Madeleine Peyroux

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Madeleine Peyroux
Madeleine Peyroux.jpg
Syntynyt 1973[1]
Kotipaikka Yhdysvaltain lippu Athens, Georgia, Yhdysvallat
Tyylilajit Jazz, Blues
Ammatit laulaja, lauluntekijä, kitaristi
Soittimet kitara
Levy-yhtiöt Atlantic Records, Rounder

Madeleine Peyroux (s. 1973 Athens, Georgia) on yhdysvaltalainen jazzlaulaja, -lauluntekijä ja -kitaristi. Peyroux on tunnettu laulutyylistään, ja häntä on verrattu Billie Holidayhin.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peyroux'n perhe on yliopistomaailmassa, ja hän on itse kuvannut vanhempiaan ”hipeiksi”. Perhe muutti Brooklyniin Peyroux'n ollessa kuusivuotias, koska hänen isänsä halusi tehdä uraa näyttelijänä. Peyroux kasvoi New York Cityssä ja eteläisessä Kaliforniassa; kun hänen vanhempansa erosivat, hän muutti äitinsä kanssa Pariisiin.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peyroux alkoi laulaa 15-vuotiaana löydettyään Pariisin Latinalaiskorttelin katusoittajat. Hän liittyi Riverboat Shufflers -nimiseen ryhmään. 16-vuotiaana hän liittyi The Lost Wandering Blues and Jazz Band -yhtyeeseen, ja kiersi kaksi vuotta Eurooppaa esittäen jazz-standardeja. Nämä kokemukset loivat perustan hänen ensimmäiselle albumilleen Dreamlandille. Levy julkaistiin vuonna 1996, ja sai laajalti huomiota. Peyroux pääsi avaamaan konsertteja Sarah McLachlanille ja Cesaria Evoralle, esiintyi jazz-festivaaleilla, ja Lilith Fair -kiertueella.

Seuraavat kuusi vuotta Peyroux esiintyi usein katutaiteilijana Pariisissa sekä toisinaan klubeilla Yhdysvalloissa, ja eli huomiota herättämättömästi. Hän työskenteli muiden artistien kanssa, mutta esiintyi klubeilla harvoin omalla nimellään.

Toukokuussa 2002 hän alkoi työskennellä moni-instrumentalisti William Galisonin kanssa. Vuonna 2003 duo julkaisi seitsemän kappaleen EP:n Got You on My Mind, jota he myivät konserteissaan ja internetissä. Galison julkaisi levyn uudestaan elokuussa 2004 neljän tekemänsä kappaleen lisäyksellä.

Peyroux julkaisi toisen sooloalbuminsa Careless Loven syyskuussa 2004, ja se sai pääasiassa positiivisia arvosteluja. Levyn aloittaa cover-versio Leonard Cohenin kappaleesta ”Dance Me to the End of Love”, ja siinä on cover-versiot myös muun muassa Bob Dylanin ”You're Gonna Make Me Lonesome When You Go”, Elliot Smithin ”Between The Bars” ja Hank Williamsin ”Weary Blues” -kappaleista. Ainoa alkuperäiskappale levyllä on ”Don't Wait Too Long” (yhteistyössä Jesse Harrisin kanssa ja tuottajana Larry Klein).

3. syyskuuta 2006 Peyroux esiintyi Live from Abbey Road -ohjelmassa, joka kuvattiin Abbey Road Studios -äänitysstudiolla. Jaksossa esiintyivät myös Red Hot Chili Peppers ja Snow Patrol, ja se näytettiin brittiläisellä Channel 4 -televisiokanavalla sekä yhdysvaltalaisella Sundance Channel -kaapelikanavalla.[3]

Peyroux'n kolmas sooloalbumi, Half the Perfect World, julkaistiin 12. syyskuuta, 2006. Hän teki yhteistyötä muun muassa sellaisten artistien kanssa kuin Jesse Harris, Walter Becker, Larry Klein (joka myös tuotti levyn) ja k.d. lang, jonka kanssa Peyroux esitti cover-version Joni Mitchellin kappaleesta ”River”. Muita cover-kappaleita levyllä ovat Leonard Cohenin ja Anjani Thomasin ”Blue Alert” ja ”Half the Perfect World” sekä Charlie Chaplinin, John Turnerin ja Geoffrey Parsonsin ”Smile”.[2]

12. kesäkuuta 2007 Peyroux'lle myönnettiin Paras Kansainvälinen Jazz Artisti -palkinto (Best International Jazz Artist) BBC Jazz Awards -tapahtumassa.[4]

Peyroux'ta edustaa American International Artists, joka edustaa muun muassa myös James Carteria ja Sarah Pedinottia.

Imago ja julkisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peyroux välttelee julkisuutta ja pitää matalaa profiilia. Hän on kadonnut julkisuudesta pitkiksi ajoiksi, kuten viettäessään useita vuosia katusoittajana ensimmäisen levynsä julkaisun jälkeen.

Monet olettavat Peyroux'n olevan ranskalainen hänen nimensä vuoksi ja siksi, että hän puhuu ranskaa sujuvasti. Hän on yhdysvaltalainen, jolla on ranskalaiset sukujuuret. Hän laulaa toisinaan ranskaksi, mutta suurin osa hänen kappaleistaan on englanniksi.

Levytykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mayow, Liisa: Kiertolainen aloitti katusoittajana. Helsingin Sanomat, 17.8.2012. Artikkelin verkkoversio Viitattu 17.8.2012.
  2. a b NYT profile & interview
  3. Abbey Road
  4. Wins BBC Jazz Award

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]