Maaseutuoikeus
Maaseutuoikeus eli ruraalioikeus on oikeudenala, jonka huomion kohteena ovat maaseudun elinolot ja niiden oikeustieteellinen tutkimus. Sen keskeinen osa-alue on maatalousoikeus, jonka piiri pyrkii laajentumaan niin, että maatalousoikeus lähenee maaseutuoikeuden käsitettä.[1] Maaseutuoikeus tarkastelee erityisesti maa- ja metsätalouden sekä muiden maaseutuelinkeinojen oikeudellisia näkökohtia. Tärkeitä ovat esimerkiksi kiinteistön kauppaa, eläkkeitä, perintöjä, maankäyttöä ja verotusta koskevat kysymykset. Suomessa maatiloja koskeva lainsäädäntö alkoi valtiojohtoisena asutuslainsäädäntönä, josta siirryttiin maaseutua ja maataloutta koskeviin erityissäädöksiin.[2]
Merkittävä osa maaseutuoikeudellista keskustelua käydään kansainvälisissä yhteyksissä, mihin on osaltaan vaikuttanut markkinoiden yhdentymiskehitys, joka on korostanut eurooppaoikeuden merkitystä. Suomessa alaa havainnoi Maaseutuoikeuden seura. Kansainvälisiä yhteistyöelimiä ovat Comité Européen de Droit Rural (CEDR) ja American Agricultural Law Association (AALA).[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa II palstat 328 ja 338.
- ↑ a b Erkki J. Hollo: Maaseutuoikeuden tieteellisestä asemasta. Teoksessa Maaseutuoikeus, Suomen ympäristöoikeustieteen seuran julkaisu 13, 1989, ISBN 951-754-793-5, sivut 61–70.