Maan päällä kuin taivaissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Maan päällä kuin taivaissa
This Side of Paradise
Alkuperäisteos
Kirjailija F. Scott Fitzgerald
Kansitaiteilija W. E. Hill
Kieli englanti
Genre romaani
Kustantaja Charles Scribner's Sons
Julkaistu 1920
Suomennos
Suomentaja Heikki Salojärvi[1]
Kustantaja Love Kustannus
Julkaistu 1984[1]
Sivumäärä 259[1]
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta


Maan päällä kuin taivaissa (engl. This Side of Paradise) on amerikkalaisen F. Scott Fitzgeraldin ensimmäinen, vuonna 1920 ilmestynyt romaani. Kirja tarkastelee ensimmäisen maailmansodan jälkeisen nuorison elämää ja moraalia. Kirjan päähenkilö, Amory Blane on viehättävä Princetonin yliopiston opiskelija, joka harrastaa kirjallisuutta ja etsii itseään koko kirjan läpi.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesällä 1919 22-vuotiaan Fitzgeraldin kihlattu Zelda Sayre purki parin kihlauksen Fitzgeraldin vähäisten rahavarojen vuoksi. Juopoteltuaan lähes koko kesän Fitzgerald palasi kotiinsa Minnesotan St. Pauliin viimeistelläkseen romaaninsa. Hän toivoi tulevansa menestyväksi kirjailijaksi ja näin saavansa Zeldan takaisin. Princetonissa Fitzgerald oli jo kirjoittanut julkaisemattoman romaanin The Romantic Egoist, ja lopulta 80 sivua tästä aikaisemmasta työstä päätyi Maan päällä kuin taivaissa -romaaniin.

Fitzgerald lähetti käsikirjoituksen ystävänsä mukana New Yorkiin Charles Scribner's Sons -kustantamoon 4. syyskuuta 1919, ja se hyväksyttiin 16. syyskuuta. Fitzgerald yritti jouduttaa julkaisemista, tehdäkseen vaikututuksen Zeldaan, mutta kirjan oli odotettava kevääseen. Julkaisupäätös kuitenkin riitti Zeldalle, ja he jatkoivat kihlaustaan.

This Side of Paradise julkaistiin 26. maaliskuuta 1920 3000 kappaleen painoksena, joka myytiin loppuun kolmessa päivässä. Ennustuksensa mukaan Fitzgerald näin nousi yhdessä yössä kuuluisuuteen. Zelda ja Scott avioutuivat New Yorkissa 3. huhtikuuta, tuskin viikkoa julkaisun jälkeen.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Amory Blaine viettää lapsuutensa kiertäen hienostopiireistä toisiin omalaatuisen äitinsä kanssa. Beatrice Blaine opettaa pojalleen koko tämän lapsuuden ajan hienoimpia käytöstapoja ja niin Amorystä varttuu mitä sivistynein ja viehättävin nuori mies. Sekä rouva Blaine että Amory itse ovat vakuuttuneita pojan tulevaisuuden olevan erityisen lupaava. Amory tutustuu myös äitinsä vanhaan ystävään, Monsignor Darcyyn, josta tulee hänelle eräänlainen henkinen opas ja heidän välilleen syntyy syvä ystävyys.

Siirtyessään kotiopettajien opetuksesta sisäoppilaitokseen Amoryllä on vaikeuksia pärjätä muiden kanssa, koska hänellä on suuri vaikeus peitellä sitä, että tietää hyvin olevansa muita parempi. Sama ongelma jatkuu hänen siirtyessään opiskelemaan Princetonin yliopistoon. Vähitellen Amory kerää kuitenkin ympärilleen joukon tarpeeksi sivistyneitä ja miellyttäviä ystäviä ja elämä alkaa taas maittaa. Eräissä tanssiasissa Amory tutustuu kauniiseen ja keimailevaan Isabelle Borgéen. Amory rakastuu hänen päättäväiseen luonteeseensa, mutta lopulta hänestä tuntuu, ettei Isabelle ole mitään ilman hänestä peilautuvaa Amoryn luonnetta.

Isabellen ja Amoryn erottua Amory lähtee sotaan. Hän menettää siellä useita hyviä ystäviään, mutta selviää itse haavoittumattomana. Sodasta palattuaan hän tapaa elämänsä rakkauden; Rosalind Connagen. Viikkojen ja kuukausien kuluessa parin rakkaus syvenee entisestään, ja häistäkin puhutaan jo, kunnes Rosalind kertoo murtuneena, että hänen on naitava toinen mies Amoryn kuihtuneiden rahavarojen vuoksi. Lopullisen iskun Amory saa, kun hän kuulee rakkaan Monsignor Darcynsa kuolleen.

Tämän jälkeen Amoryn elämässä tulee pitkä, sisällyksetön aika, jona hän maansa menettäneenä juo ja riehuu baareissa päivästä toiseen. Hän alkaa irtaantua ystävistäänkin ja kulkea ilman määränpäätä paikasta toiseen.

Vieraillessaan Marylandissa Amory tapaa raikkaan ja omapäisen Eleanorin. Amory rakastuu taas, vaikkei voikkaan Rosalindin jälkeen rakastaa ketään enää yhtä vahvasti. Amory ja Eleanor viettävät kaksi ihanaa kuukautta yhdessä, ja samalla kun kesä vaihtuu syksyksi, myös heidän rakkautensa kuihtuu. Kirja päättyy Amoryn katkeriin sanoihin: "Tunnen itseni, mutta siinä kaikki."

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Hahmot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Useimmat kirjan hahmoista ovat kirjoitettu lähes suoraan Fitzgeraldin omasta elämästä:

  • Amory Blaine - kirjan päähenkilö, on selkeästi perustunut Fitzgeraldiin itseensä. Molemmat ovat Keskilännestä ja käyneet Princetonin, molemmilla on ollut epäonnistunut romanssi debutantin kanssa, palvelleet armeijassa, ja kummallakin on ollut toinenkin epäonnistunut romanssi debytantin kanssa (tosin jälkeen Fitzgeraldin romaanin hyväksymisen hän voitti Zeldan takaisin).
  • Beatrice Blaine - Amoryn äiti perustuu enimmäkseen erään hänen ystävänsä äitiin.
  • Isabelle Borgé - Amory Blainen ensimmäinen rakkaus on perustunut Fitzgeraldin ensimmäiseen rakkauteen, chicagolaiseen Ginevra Kingiin.
  • Monsignor Darcy - Amoryn henkinen opas perustuu Fitzgeraldin läheiseen ystävään Minnepolisista, Monsignor Fayhin.
  • Rosalind Connage - Amoryn toinen rakkaus on perustunut Fitzgeraldin toiseen rakkauteen (ja myöhemmin hänen vaimoonsa), Zelda Sayreen, vaikka toisin kuin Zelda, Rosalind onkin New Yorkista.
  • Thomas Parke D'Invilliers - yksi Amoryn läheisimmistä ystävistä (myös Kultahatun alun runon fiktiivinen kirjoittaja) perustui Fitzgeraldin ystävään ja luokkatoveriin, kirjailija John Peale Bishopiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]