Miina

Toisen maailmansodan aikainen panssarimiina.

Miinoista varoittava kyltti.

Neuvostoliittolainen MON-50 viuhkaräjähde.

Aukileikattu panssarimiina.

Sakaramiina.

Yhdysvaltalaiset joukot purkavat miinoitetta.

Miina on maahan, maan pinnalle tai veteen asennettava räjähtävä taisteluväline, joka on tarkoitettu räjähtämään ihmisen tai ajoneuvon läsnäolosta, läheisyydestä tai kosketuksesta.

Useimmat miinat perustuvat kemiallisen palamisreaktion aiheuttamaan räjähdykseen, jolloin tuhovaikutus perustuu räjähdysaineen painevaikutukseen, miinan sisältämiin tai räjähdyksen aiheuttamiin sirpaleisiin. Myös suunnattu räjähdysvaikutus on mahdollinen esimerkiksi panssaroituja ajoneuvoja vastaan tarkoitetuissa miinoissa. Teoriassa miinojen tuhovaikutus voi perustua myös kemialliseen tai biologiseen aseeseen tai ydinlataukseen.

Erityisesti vanhemmissa teksteissä miinalla voidaan tarkoittaa myös muita voimakkaita, usein maan alle sijoitettuja sotilasräjähteitä tai pommeja.

Erilaiset miinat jaotellaan niiden kohteen mukaan jalkaväkimiinoihin, ajoneuvomiinoihin, panssarimiinoihin sekä merimiinoihin. Asentamistavan mukaan miinat voidaan jaotella maahan tai maan pinnalle asennattaviin miinoihin, sirotemiinoihin sekä merimiinoihin. Miinat voidaan jaotella myös niiden vaikutuksen mukaan esimerkiksi paine-, sirpalevaikutteisiin miinoihin. Erityyppiset miinat voidaan jaotella myös niiden laukaisumekanismin mukaan esimerkiksi ansalankalaukaistaviin, painolaukaistaviin, magneettilaukaistaviin tai tärinälaukaistaviin miinoihin.

Jalkaväkimiina

Jalkaväkimiinat, henkilömiinat, kuten polkumiinat ja lankamiinat, tappavat ja vammauttavat vihollisen taistelijoita sirpalevaikutuksella. Usein ihon rikkouduttua sirpaleiden vaikutuksesta joutuu haavasta verenkiertoon maa-ainesta ja muuta likaa aiheuttaen tulehduksen. Jalkaväkimiinat ovat rakenteeltaan yleensä yksinkertaisia, varmatoimisia ja edullisia valmistaa ja varastoida pitkiksi ajoiksi. Siksi puolustuksellisesti suuntautuneet, vähäisellä rahoituksella toimivat, yleensä suurta aluetta puolustavat asevelvollisuusarmeijat ovat käyttäneet niitä kaikkialla maailmassa. Ottawan sopimuksessa useimmat maat ovat kuitenkin sitoutuneet käytön lopettamiseen. Maille, jotka puolustautuvat ensisijaisesti laivastolla, ammattiarmeijalla ja rajallisella määrällä reserviläisiä, jalkaväkimiinoilla ei ole niin suurta merkitystä, vaikka muun muassa Yhdysvallat on niitä käyttänytkin.

Jalkaväkimiinojen käytön rajoittaminen

Jalkaväkimiinojen käyttöä on yritetty maailmanlaajuisesti kieltää, koska ne jäävät maastoon taistelujen jälkeen ja aiheuttavat vammoja sivullisille. Miinoitteet on kuitenkin mahdollista, joskin kallista, raivata. Raivaaminen on helpointa miinoitteissa joista on laadittu kartat (joista käytetään Suomen puolustusvoimissa nimeä ”sulutteen seloste”), joihin merkitään miinat yksittäisen miinan tarkkuudella.

Hyökkäyksellistä sotilasdoktriinia ylläpitävät suurvallat ovat kannattaneet jalkaväkimiinojen kieltämistä ja korvaamista itsetuhomekanismilla varustetuilla, huomattavasti kalliimmilla miinoilla. Ottawan sopimuksessa kiellettävillä polkumiinoilla suojataan tulevaisuudessakin panssarimiinat, joiden käyttöarvo vähenee ilman suojamiinoitusta raivaamisen helpotuttua. Panssarimiina voidaan suojata käsittelynestolaitteilla, eli kiinteällä tai miinan asentamisen yhteydessä liitettävällä purkamisen ja siirtämisen estävällä laitteella, joita suurvalloilla on, tai ansoituksella.

Osa ampumatarvikkeista, kuten rypälepommien tytärammukset, voidaan myös tarkoituksellisesti jättää räjähtämättömiksi, jolloin ne aiheuttavat samankaltaisen vaaran kuin sirotemiinat.

Humanitaarisesti miinojen käyttö taistelualueen ulkopuolella siviilien seassa, ilman kartoituksia ja mielivaltaisesti ei ole sodan sääntöjen mukaista, koska miinat aiheuttavat siviilitappioita konfliktin päättymisen jälkeenkin. Käytännössä kuitenkin useissa pitkään jatkuneissa sodissa näin on usein tehty. Esimerkiksi Kambodžassa miinanvastaisen kampanjan mukaan on sattunut 35 000 amputaatioon johtanutta miinaonnettomuutta taisteluiden päättymisestä lukien. Miinojen satunnainen kylväminen tekee miinasta myös terroriaseen siviiliväestöä vastaan ja usein esimerkiksi estää tehokkaan maanviljelyn peltoalueiden ollessa täynnä miinoja. Miinaongelmia on esimerkiksi Afganistanissa, Kolumbiassa, Nicaraguassa, Angolassa, Namibiassa, Ugandassa, Kongon demokraattisessa tasavallassa, Somaliassa, Bangladeshissa, Laosissa, Vietnamissa, Sri Lankassa ja lukuisissa muissa konflikteja kokeneissa maissa.

Jalkaväkimiinojen kannattajien mielestä miina on oikein käytettynä ja kartoitettuna passiivinen puolustusase. Alueelle tunkeutuja joutuu ottamaan huomioon miinavaikutuksen hyökkäystä suunnitellessaan tai alueella toimiessaan, ja tätä kautta voi sanoa jopa kynnyksen hyökkäykseen nousevan. Miinat ovat yhtenä osatekijänä puolustajan kokonaistulenkäytössä.

Tähysmiina

Tähysmiinan laukaisee aina vihollista tähystävä sotilas. Tähysmiinat sallitaan Ottawan sopimuksessa. Räjäytyssignaali tähystysmiinalle voidaan välittää langattomasti tai langallisesti tai jopa sytytyslankaa käyttäen. Suomessa putkipanos, kylkipanos ja viuhkapanos voidaan luokitella tähysmiinoiksi, sillä vihollista tähystävä sotilas voi räjäyttää ne sytytysjärjestelmästä riippuen esimerkiksi laukaisulangasta vetämällä tai käyttämällä sytytyskojetta.

Sirotemiina

Sirotemiinat ovat tavallisiin miinoihin verrattuna korkeamman teknologian kaukolevitteisiä miinoja. Esimerkiksi Venäjän asevoimilla on käytössä lukuisia erilaisia jalkaväkeä ja ajoneuvoja vastaan suunnattuja sirotemiinoja. Sirotemiinoja voidaan levittää tykistöllä, raketinheittimillä, helikoptereilla ja lentokoneilla.

Sirotemiina on nopeammin levitettävänä paremmin hyökkääjälle sopiva ase kuin käsin maastoon asetettava miina. Levitettäessä sirotemiinat jäävät maanpinnalle, mutta pienikokoisina sekä muodoltaan että väriltään maastoon sulautuvina niitä ei ole helppo havaita. Sirotemiinojen sytyttimet voivat toimia useista erilaisista herätteistä, kuten tärinästä ja magneettisesta impulssista tai kosketuksesta miinaan tai laukaisulankaan. Sirotemiinoissa voi olla myös itsetuholaite ja toisaalta myös erilaisia raivauksenestotoimintoja.

Jalkaväkimiinojen käyttöä rajoittava Ottawan miinakieltosopimus koskee myös sirotemiinojen käyttöä, sillä sopimuksessa kielletään kaikki jalkaväkimiinan tavoin toimivat taisteluvälineet. Jopa sellaiset ajoneuvo- ja panssarimiinat, joiden käsittelynestolaite voi laueta kohteen tahattomasta toiminnasta, kuuluvat sopimuksessa kiellettäviin taisteluvälineisiin.

Sirotemiinoitteet ovat huomattavasti tavallisia miinoja vaikeampia paikantaa, koska niistä ei ole mahdollista tehdä tarkkaa karttaa. Sirotemiinojen raivaaminen voi kuitenkin olla tavanomaisten miinojen raivaamista helpompaa, sillä ne yleensä jäävät maan pinnalle. Itsetuholaitteet ja miinojen laukaisumekanismien herkkyys ovat kuitenkin suuri riskitekijä raivaajalle.

Sirotemiinoja ovat:

Sirpalemiina

• Räjähdysainetta 100–2000 g
• Laukaisulangat
• Käsittelynesto- ja itsetuholaite
• Kohteena jalkaväki sekä ajoneuvot

Panssarimiina

• Räjähdysainetta 2–5 kg
• Paine, tärinä ja magneettiheräte
• Käsittelynesto- ja itsetuholaite
• Kohteena ajoneuvot sekä panssarivaunut

Painemiina

• Räjähdysainetta 30–100 g
• 2–10 kg kuormitus
• Itsetuholaite
• Kohteena jalkaväki

Helikopterimiina

• Akustinen, infrapuna, radiotutka ja digitaalinen signaaliprosessoriheräte
• Kohteena helikopteri

Helikopterimiinat ovat nimensä mukaisesti tarkoitetut matalalla lentäviä pyöriväsiipisiä ilma-aluksia vastaan. Ajatus on, että näin helikopteri joutuu joko lentämään korkeammalla ja ilmatorjunnan piiriin, tai tuhoutuu miinan räjähdyksessä. Helikopterimiinoja on kehitelty 1980-luvulta alkaen, mutta sekä räjähdysvoiman suuntaus että luotettava sytytysmekanismi ovat osoittautuneet kehitysongelmiksi.

Nykyisissä prototyypeissä on käytössä kymmenien kilojen edestä isoja rautakuulia, pyöreitä tai kulmikkaita, erinäisten räjähteiden päällä. Nämä mallit ovat yleensä asetettuna maahan noin 45 asteen kulmassa tai kokonaan ylöspäin osoittaen. Yksittäinen miina on luotettava 100 metriin ja sen tehoalue on 0,4 neliökilometriä. Miina voi olla valmiustilassa jopa 90 päivää. Miinaan voi laittaa erilaisia tunnistimia, jonka avulla se räjähtää, esimerkiksi akustisia tai radiotutkalla varustettuina, myös helikopterin tunnistusprosessori on mahdollista lisätä.

Katso myös

• Ottawan miinakieltosopimus
• Hyppymiina
• Merimiina
• Telamiina
• Viuhkapanos

Aiheesta muualla

• Puolustusvoimat: Kalustoesittely: Suluttaminen (Arkistoitu – Internet Archive)
• Sotatalousosasto: Sotatekninen arvio ja ennuste STAE 2020, osa 2, ss. 253–255. (Arkistoitu – Internet Archive)
• The International Campaign to Ban Landmines (englanniksi)
• Sotilaan käsikirja 2004 (Edita Prima Oy) Puolustusvoimien Koulutuksen Kehittämiskeskus / tuotanto-osasto, s. 184
• Helikopterimiinoja (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)