Maailman ympäri 80 päivässä (vuoden 2004 elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo vuoden 2004 elokuvasta. Muista merkityksistä, katso täsmennyssivu.
Maailman ympäri 80 päivässä
Around the World in 80 Days
Maailman ympäri 80 päivässä juliste.jpg
Ohjaaja Frank Coraci
Käsikirjoittaja David N. Titcher
David Benullo
David Goldstein
Perustuu Jules Vernen romaaniin Maailman ympäri 80 päivässä
Tuottaja Bill Badalato
Hal Lieberman
Säveltäjä Trevor Jones
David A. Stewart
Kuvaaja Phil Meheux
Leikkaaja Tom Lewis
Pääosat Jackie Chan
Steve Coogan
Cécile de France
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvaltain lippu Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walden Media
Ensi-ilta Yhdysvaltain lippu 13. kesäkuuta 2004
Suomen lippu 27. kesäkuuta 2004
Kesto 120 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 110 000 000 dollaria
Tuotto 72 178 895 dollaria[1]
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet
Allmovie

Maailman ympäri 80 päivässä (engl. Around the World in 80 Days) on vuonna 2004 valmistunut Frank Coracin ohjaama yhdysvaltalainen seikkailukomediaelokuva. Pääosissa ovat Jackie Chan, Steve Coogan ja Cécile de France. Lisäksi elokuvassa on useita tunnettujen henkilöiden tekemiä cameo-rooleja. Elokuva ei menestynyt teattereissa odotetusti, vaan siitä tuli taloudellinen floppi.

Maailman ympäri 80 päivässä perustuu Jules Vernen samannimiseen romaaniin vuodelta 1872. Elokuva sijoittuu 1800-luvun loppupuoliskolle ja kertoo brittitiedemiehen Phileas Foggin (Coogan) yrityksestä matkustaa maailman ympäri 80 päivässä vedonlyönnin seurauksena. Apunaan hänellä on kiinalainen palvelija Passepartout (Chan) ja ranskalaistaiteilijatar Monique La Roche (de France).

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Tarina sijoittuu 1800-luvun loppupuoliskolle ja alkaa viktoriaanisen aikakauden Britannissa. Kiinalainen Lau Xing ryöstää Buddhaa esittävän jadepatsaan Bank of Englandista palauttaakseen sen takaisin kotikyläänsä Kiinaan. Paetessaan poliiseja Lau Xing törmää brittikeksijä Phileas Foggiin ja ryhtyy tämän palvelijaksi valenimellä Passepartout piiloutuakseen etsijöiltään. Uudistushenkinen Fogg lyö Royal Academy of Sciencen (Royal Society) kokouksessa Lordi Kelvinin kanssa vetoa, että pystyy kiertämään maailman ympäri 80 päivässä. Panoksena on Foggin ura keksijänä ja Lordi Kelvinin asema tiedeministerinä. Passepartout käyttää tilaisuutta hyväkseen ja lähtee Foggin mukaan saadakseen palautettua patsaan mahdollisimman nopeasti Kiinaan. Pariisissa mukaan lyöttäytyy taitelijan uraa aloitteleva ranskalaiskaunotar Monique La Roche. Kiinassa Foggille kuitenkin selviää Passepartout’n todellinen motiivi, jonka seurauksena hän päättää jatkaa matkaansa yksin. Lisäksi matkaa hankaloittavat Lordi Kelvinin junailema Foggin pidätysmääräys ja jadepatsasta havitteleva kiinalainen naissotapäällikkö kenraali Fang. Matkan aikana Foggin kanssa ystävystyneet Passepartout ja La Roche lopulta auttavat tämän voittamaan vetonsa.[2]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Jackie Chan   … Passepartout / Lau Xing  
 Steve Coogan   … Phileas Fogg  
 Cécile de France   … Monique La Roche  
 Robert Fyfe   … Jean Michel  
 Jim Broadbent   … Lordi Kelvin  
 Ian McNeice   … Eversti Kitchener  
 David Ryall   … Lordi Salisbury  
 Roger Hammond   … Lordi Rhodes  
 Adam Godley   … Sutton  
 Karen Mok   … Kenraali Fang  

Cameo-roolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa on useita cameo-rooleja samaan tapaan kuin vuoden 1956 versiossa.[3] Cameo-rooleissa nähdään tunnettuja henkilöitä kuten Richard Branson, Arnold Schwarzenegger, Rob Schneider, Luke ja Owen Wilson, John Cleese ja Kathy Bates.[4] Elokuva oli Schwarzeneggerin viimeinen rooli, ennen kuin hän piti näyttelemisestä pitkän tauon tultuaan valituksi Kalifornian kuvernööriksi.[5][6] Cleese näyttelee elokuvassa Scotland Yardin poliisia. Alun perin hänelle suunniteltiin roolia ranskalaisena kuumailmapallolentäjänä, mutta rooli siirrettiin sittemmin Bransonille, joka tunnetaan muun muassa kuumailmapallolennoistaan.[7]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lontoon Royal Academy of Scienceä esitti elokuvassa Berliinin konserttitalo (kuvassa).[8]

Elokuva tehtiin noin 140 miljoonalla dollarilla, johon sisältyy 110 miljoonan dollarin tuotantobudjetti ja 30 miljoonan dollarin markkinointikustannukset.[1][9]

Kuvauskohteita valittaessa päätettiin, että Thaimaassa kuvattaisiin Kiinaan sijoittuvat kohtaukset ja että Berliini kävisi sekä Lontoosta että Pariisista. Coraci vaikuttui Steve Cooganin roolisuorituksesta elokuvassa 24 Hour Party People ja valitsi tämän Phileas Foggin rooliin. Passepartout’n rooliin valittiin Jackie Chan ja Monique La Rochen rooliin Cécile de France. Chan auttoi ohjaaja Frank Coracia taistelukohtausten suunnittelussa ja näytteli itse niissä.[8][10]

Kuvaukset alkoivat Thaimaassa, jonne rakennettiin Lau Xingin kotikaupunkia Lanzhouta esittävä kiinalainen kylä. Kuvausryhmä viipyi Thaimaassa neljä ja puoli viikkoa, jonka jälkeen se siirtyi Eurooppaan. Yksi tärkeimmistä Berliinissä kuvatuista kohtauksista oli Gendarmenmarktin aukiolla kuvattu loppukohtaus, jossa Fogg, Passepartout ja La Roche laskeutuvat liidokillaan Royal Academy of Sciencen portaille. Liidokkia hallittiin kiskoilla olevan nostokurjen avulla. Tärkeimpien kuvausten päätyttyä ryhmä kuvaajia kävi vielä kahden viikon aikana eri paikoissa, kuten Pariisissa, Itävallassa, Cornwallissa, Hongkongissa, Kalifornian aavikolla ja Kiinan muurilla.[8]

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan ensi-ilta oli Yhdysvalloissa 13. kesäkuuta 2004 ja Suomessa 27. kesäkuuta 2004.[11] Elokuva tuotti teattereissa maailmanlaajuisesti ainoastaan 72 miljoonaa dollaria,[1] mikä teki siitä taloudellisen flopin.[9] Elokuva oli ehdolla kahden Razzie-palkinnon saajaksi kategorioissa huonoin uudelleenfilmatisointi tai jatko-osa ja huonoin sivuosa (Schwarzenegger).[12]

Yhdysvaltalainen elokuvakriitikko Roger Ebert antoi elokuvalle kolme tähteä neljästä. Hänen mukaansa elokuva siirtää Steeve Cooganin esittämän Phileas Foggin pois keskiöstä ja tekee Jackie Chanin esittämästä Passepartout’sta elokuvan todellisen sankarin. Hänen mukaansa ohjaaja Frank Coraci hyödyntää kirjan rakennetta välttääkseen tarpeen tarinan todelliselle yhtäjaksoisuudelle, ja siirtää sankarikolmikon aina seuraavaan paikkaan, kun edellisestä loppuu vitsit.[3]

The New York Timesin kriitikko Stephen Holden antaa elokuvalle arvosanaksi 2,5/5. Hänen mukaansa ohjaaja on muokannut alkuperäistä tarinaa sovittaakseen siihen aasialaista alkuperää olevan Chanin, jonka rooli Passepartout’na antaa elokuvalle suuren osan sen dynaamisuudesta.[13] MTV3:n arvostelussa elokuvaa luonnehditaan koko perheelle soveltuvaksi kesäleffaksi ja saa arvosanakseen neljä tähteä viidestä.[14]

Steven D. Greydanuksen mukaan elokuva muistutti Chanin aiempaa elokuvaa Shanghai Knights, joka sekin sijoittuu viktoriaanisen ajan Lontooseen. Hän kehuu erityisesti Chanin taistelukohtauksia, muttei anna suurta arvoa juonelle, ja suositteleekin elokuvaa Chanin taistelukoreografian faneille.[15]

Rotten Tomatoes -internet-sivustolla 31 % kriitikoista oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 4,8/10 keskiarvolla 4. kesäkuuta 2013 mennessä. Keräys perustui 127 arvioon. 245 000 käyttäjästä 45 % oli antanut elokuvalle positiivisen arvosanan 2,7/5 keskiarvolla.[16] Metacritic-sivustolla 33 kriitikkoa oli antanut elokuvalle arvosanan 49/100 ja 37 käyttäjää keskiarvon 6,6/10.[17]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Around the World in 80 Days (2004) boxofficemojo.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  2. Elokuva.
  3. a b Ebert, Roger: Around the World in 80 Days Movie Review (2004) rogerebert.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  4. Around the World in 80 Days blueriderpictures.com. Viitattu 3.6.2013. (englanniksi)
  5. Arnold Schwarzenegger On Acting: Action Star Says Being Governor Made Him A Better Actor huffingtonpost.com. 16.1.2013. Viitattu 3.6.2013. (englanniksi)
  6. Sweeting, Adam: The Return of Arnold Schwarzenegger theartdesk.com. 22.1.2013. Viitattu 3.6.2013. (englanniksi)
  7. Cate, Hans ten: John Cleese's Bidet dailyllama.com 27.10.2003. Viitattu 3.6.2013. (englanniksi)
  8. a b c About the Production hollywoodjesus.com. 22.6.2004. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)
  9. a b Greatest Box-Office Bombs, Disasters and Film Flops of All-Time filmsite.org. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  10. About the Production cinemareview.com. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)
  11. Around the World in 80 Days: Technical Details cinema.theiapolis.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  12. For Immediate Release razzies.com. Viitattu 7.6.2013. (englanniksi)
  13. Holden, Stephen: Around the World in 80 Days (2004) - FILM REVIEW; Jackie Chan Dives In to Rough Up Jules Verne movies.nytimes.com. 16.6.2004. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  14. Heiskanen, Outi: Maailman ympäri 80 päivässä (Around the world in 80 days) mtv3.fi. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  15. Greydanus, Steven D: Around the World in 80 Days (2004) decentfilms.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  16. Around the World in 80 Days (2004) rottentomatoes.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)
  17. Around the World in 80 Days metacritic.com. Viitattu 4.6.2013. (englanniksi)