MOX-polttoaine

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

MOX-polttoaine eli Mixed oxide fuel (suom. sekaoksidipolttoaine) on ydinpolttoaine, jossa on sekoitettuna uraania ja plutoniumia. Sekä uraani (UO2) että plutonium (PuO2) ovat polttoaineessa oksideina. Tavallisesti ydinvoimaloissa käytetään uraanin isotooppeja 235 ja 238. Tällöin ydinjätteessä on huomattavia määriä plutoniumia sekä hajoamatonta uraania. Plutonium ja uraani voidaan erottaa muusta ydinjätteestä (muun jätteen osuus noin 3 %) ja käyttää uudelleen, jolloin syntyy MOX-polttoainetta. Plutoniumia saadaan myös ydinaseista. MOXin käyttö on lisääntynyt viime vuosina muun muassa Japanissa ja Ranskassa.[1][2]

Jos plutoniumia sekoitetaan ydinvoimaloissa käytettäviin polttoainesauvoihin, nousee uraanista saatava energiamäärä noin 12 %. Yleensä polttoaineesta noin kolmannes on MOXia, mutta joissakin reaktoreissa jopa puolet voi olla MOXia.[1]

Ensimmäinen MOX-reaktori valmistui 1963, mutta kaupalliseen käyttöön reaktorit tulivat vasta 1980-luvulla. Tähän päivään mennessä MOXia on käytetty noin 2 000 tonnia, ja vuonna 2006 reaktoreissa oli polttoaineena noin 160 tonnia MOXia. Tästä suurin osa on eurooppalaisissa reaktoreissa. Euroopassa on 40 MOXille suunniteltua reaktoria sekä 30 reaktoria, jossa myös voidaan käyttää MOXia. Japanissa reaktoreita on kymmenen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Mixed Oxide (MOX) Fuel world-nuclear.org. Viitattu 26.7.2011. (englanniksi)
  2. Hyvä tietää uraanista 2006. Energiateollisuus. Viitattu 26.7.2011.
Tämä tekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.