MIPS-luku

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

MIPS on ekotehokkuuden mittayksikkö, joka kertoo kuinka paljon luonnonvaroja (materiaalia) tarvitaan yhden palveluyksikön tuottamiseen.[1] Kirjainyhdistelmä tulee englannin kielen sanoista Material input per unit of service, eli materiaalipanos tuotettua palvelua kohden. MIPS on saksalaisen ympäristötutkimukseen keskittyneen Wuppertal-insituutin keksimä materiaalitehokkuuden mittari.

Normaalisti materiaalitehokkuudessa tarkastellaan sitä, kuinka paljon luonnonvaroja kuluu yhden tavaran tuottamiseen. MIPS -näkökulma vie tarkastelun astetta syvällisemmäksi. Siinä tuotannon tavoite ei ole tavara, vaan tavaratuotannon mahdollistama palvelu. Ottamalla materiaalitehokkuuden lähtökohdaksi tuotettu palvelu voidaan vertailla hyvin eri tavoin tuotettujen toimintojen materiaalitehokkuutta.

Olennainen osa MIPS-luvun laskemista on materiaalikertoimien käyttö, joilla lasketaan erilaisten kuluneiden materiaalien vaatimat luonnonvarat. Periaatteessa kaikki luonnonvarojen kulutus voitaisiin ynnätä yhdeksi niiden massaa kuvaavaksi luvuksi. MIPS-laskuissa kuitenkin erotellaan näiden erojen vuoksi erilaiset luonnonvarat: muun muassa bioottiset eli uusiutuvat raaka-aineet, abioottiset eli uusiutumattomat raaka-aineet, maa-aines, vesi ja ilma.

Kun MIPS-arvosta otetaan käänteisarvo, saadaan luonnonvaratuottavuus. Se kertoo kuinka paljon hyötyä tietty määrä luonnonvaroja tarjoaa.[1]

Näkökulman heikkoutena voi pitää sitä, ettei se erottele lopputuotteena syntyvien aineiden haitallisuutta.[1]

Esimerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autojen tuotanto tapahtuu niiden tarjoaman kuljetuspalvelun vuoksi. Elinkaarensa aikana auto kuljettaa (ihmisiä ja tavaroita) tietyn kilometrimäärän. Palveluyksiköksi voidaan valita vaikka yksi kilometri kuljetusta. Lasketaan siis auton kaikki luonnonvarojen kulutus tuotannossa, tankkauksessa, ylläpidossa ja jätehuollossa ja jaetaan se auton elinkaaren aikana tuotetulla kilometrimäärällä. Saatua MIPS-lukua voidaan verrata muilla tavoin tuotettujen kuljetuspalveluiden MIPS-lukuun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Michael Ritthoff, Holger Rohn, Christa Liedtke ja Thomas Merten: MIPS-laskenta (Suomalainen julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto) 2004. Wuppertal Institut für Kilma, Umwelt, Energie. Viitattu 7.8.2008.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Schmidt-Bleek, Friedrich: Luonnon uusi laskuoppi: Ekotehokkuuden mittari MIPS. Pohjautuu julkaisuihin Wieviel Umwelt brauhcht der Mensch? ja Das MIPS-Konzept. Toimittanut, valikoiden suomentanut sekä esipuheella varustanut Michael Lettenmeier. Helsinki: Gaudeamus, 2000. ISBN 951-662-814-1.