M16 (kivääri)
| M16 | |
|---|---|
 |
|
| Tyyppi | Suorakaasutoiminen rynnäkkökivääri |
| Valmistaja | FN Herstal |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Valmistusvuodet | 1957– |
| Tekniset tiedot | |
| Kaliiperi(t) | 5,56 x 45 mm |
| Aseen pituus | 1 006 mm |
| Piipun pituus | 508 mm |
| Paino (tyhjänä) | 3,5 kg |
| Lipas | kaksirivinen tankolipas (Stanag) |
| Kapasiteetti | 20 tai 30 patruunaa |
| Ammuksen lähtönopeus | 945 m/s |
| Tehokas kantama | 550 m |
| Tulinopeus (laukausta/min) | 750–900 l/m |
M16 (United States Rifle, Caliber 5.56 mm, M16) on Eugene Stonerin suunnittelema yhdysvaltalainen 5,56×45 mm NATO -kaliiperinen rynnäkkökivääri. Se on ollut Yhdysvaltain maavoimien jalkaväen palveluskivääri vuodesta 1967 ja on eri muunnoksineen eniten tuotettu tämän kaliiperin ase. Yhdysvaltain asevoimat ovat useaan otteeseen etsineet M16-alustalle korvaajaa mutta satoja miljoonia dollareita maksaneista kehitysprojekteista huolimatta tällaista ei ole löytynyt. [1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
M16 otettiin käyttöön aluksi XM16E1-nimekkeellä Vietnamin sodan alkuvaiheessa, vuodesta 1965 alkaen. Aseen ensimmäinen versio osoittautui äärimmäisen epäluotettavaksi, varsinkin verrattuna kilpailijaansa, neuvostovalmisteiseen AK-47-rynnäkkökivääriin. Raskaassa tulituksessa hylsy saattoi juuttua patruunapesään siten, että sen sai irrotettua vain piipun kautta puhdistuspuikolla. Kolmiosaisen puikon kokoaminen ja hylsyn irrottaminen saattoivat osoittautua sotilaalle kohtalokkaaksi. Aseen puutteet tulivat selvimmin esiin Kukkula 881:n taistelussa keväällä 1967. Kun taistelukenttää vihdoin raivattiin amerikkalaisruumista, ilmeni että useat amerikkalaissotilaat olivat kuolleet jumittunut tai purettu ase ja esiin otetut puhdistusvälineet vierellään. Kenraalit Saigonissa ja Washingtonissa esittivät, että huono koulutus ja heikko huolto olivat syynä toimintahäiriöihin.[2] Kiväärin valmistaja Colt taas markkinoi asettaan lähes huoltovapaana, joten sen mukana ei toimitettu riittäviä puhdistusvälineitä.
Suuren yleisön eteen ongelmat toi New Jerseyn kongressiedustaja James J. Howard, joka edustajainhuoneessa luki katkeroituneen sotilaan kirjeen vanhemmilleen. Käynnistynyt selvitys totesi aseen toimintahäiriöt ”vakavan yleisiksi”. Aseet, niiden patruunapesät ja piiput syöpyivät nopeasti, minkä lisäksi lippaat syöpyivät ja vaurioituivat helposti.
Ongelmia pahensi alkuperäisten suunnitelmien patruunoiden ns. putkijyväruudin vaihtaminen palloruutiin, joka paloi likaisemmin ja nosti aseen tulinopeutta tarpeettoman suureksi, mikä kulutti asetta. Sotilaat yrittivät estää ruostumista öljyämällä, sillä heitä ei ollut koulutettu jättämään asetta kuivaksi puhdistuksen jälkeen. Rynnäkkökiväärin oli mainostettu olevan lähes huoltovapaa, mistä seurasi pula osaavasta kenttähenkilökunnasta, välineistä ja käsikirjoista.[3] M16:n kehitystyöstä, hankinnasta ja sen ilmitulleiden vikojen vähättelystä ja salailusta kehittyi poliittinen skandaali. Asetta Vietnamin sodassa käyttäneiden joukkojen keskuudessa syntyi vakava luottamuskriisi komentoketjuun.[3]
Kaikki kiväärit vedettiin pois rintamalta, patruunapesät vaihdettiin kromattuihin ja aseen tulinopeutta laskettiin.[2] Ase sai huonon maineen erittäin epäluotettavana aseena, senkin jälkeen kun puhdistusta opetettiin ja asetta paranneltiin. M16 saatiin toimimaan paremmin vuoteen 1968 mennessä, mutta oli edelleen luotettavuudeltaan enintään keskinkertainen.[3]
Varhainen M16 erosi myöhemmin parannellusta A1-mallista lähinnä kolmihaaraisella liekinsammuttimellaan. Lippaat olivat käytännössä koko Vietnamin sodan ajan 20-patruunaisia lyhyitä lippaita. 30 patruunan lippaat tulivat käyttöön jossain määrin vasta sodan loppuvaiheessa.
Aseen toimintaperiaate lyhyesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aseen toiminta perustuu suorakaasusysteemiin, joka tarkoittaa sitä, ettei aseessa ole erillistä kaasumäntärakennetta. Kaasunpaine johdetaan piipussa olevan reiän kautta rungon sisälle johtavaan putkeen ja edelleen aseen luistiin muotoiltua, kaasumäntää vastaava osaa vasten. Tällä tavoin aseen paino on saatu supistettua minimiin, mutta aseen sisälle johtuvat ruutikaasut lisäävät aseen puhdistustarvetta ja kuumentavat sitä.
M16A1-mallissa on sarjatulimahdollisuus, mutta M16A2-mallissa tämä korvattiin niin sanotulla pursketulella: ase ampuu kolmen laukauksen sarjan yhdellä liipaisimen painalluksella. Pursketuli säästää ammuksia ja parantaa tulen tarkkuutta. Lisäksi A2-mallissa siirryttiin käyttämään muun muassa uutta pyöreänmuotoista etutukkia ja raskaampaa piippua.
M16A3-mallissa sarjatulimahdollisuus palautettiin, minkä lisäksi siinä aseen kantokahvan voi korvata optisella tähtäimellä. Nykyisin Yhdysvaltain maavoimilla ja merijalkaväellä käytössä olevat M16-perheeseen kuuluvat aseet ovat lähinnä pursketulta ampuva A4-malli ja M4-karbiini.
M16A4 on tuorein versio M16-rynnäkkökivääristä, siinä on sama pursketuliominaisuus kuin M16A2:ssa. Yhdysvaltain merijalkaväelle suunnattu M16A4 on varustettu yhdistetyn kantokahvan ja kiinteän tähtäimen sijaan pitkällä Picatinny-kiskolla, johon voidaan kiinnittää optinen tähtäin tai irrotettava kantokahva. Useimmat Yhdysvaltain merijalkaväen käyttämistä M16A4:stä on myös varustettu Knight's Armament Companyn (KAC) M5 RAS -etukädensijalla, jonka varustekiskot mahdollistavat esimerkiksi laserosoittimen, taskulampun ja etukahvan kiinnittämisen.[4]
M16:n kehittäminen käyttökokemusten perusteella[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vaikka M16 tunnetaan tarkkana aseena ja keveytensä ansiosta myös kätevänä, siinä on ollut paljon ongelmia kehityskaarensa aikana. Se on rakenteeltaan huomattavasti monimutkaisempi ja toiminnaltaan AK-tyyppistä asetta huomattavasti epävarmempi lähde?. Kaasumäntä on osa lukkoa ilman tavallista välittävää liitintankoa ja luistia jollainen on esim. AK-tyyppisissä aseissa. Palamisjätteet likaavat ja kuumentavat koneistoa. Likaantumisen aiheuttamien toimintahäiriöiden varalta aseeseen on kehitetty lukon pakkosuljin, jolla purettaessa aukitaitettavan aseen mahdollisesti auki juuttuneen lukon saa sulkeutumaan aseen puhdistamista varten.
M16 voidaan varustaa 40 mm M203-kranaattiampumalaitteella, jolla voidaan ampua esimerkiksi sirpalekranaatteja ja savukranaatteja. Yhdysvalloissa keskustellaan M16:n korvaamisesta hieman raskaampaa patruunaa käyttävällä aseella. Perusteluina ovat parempi maalivaikutus, mutta myös häiriöt, jotka edelleen vaivaavat itse asetta.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Chivers, C. J.: Aseiden ase: Kalasnikovin tarina. (The gun, 2010.) Suomentanut Mika Tiirinen. Helsinki: Tammi, 2011.
- Pisor, Robert: ”The Hill Fights South Vietnam, 1967”, The End of the Line: The Siege of Khe Sanh. W. W. Norton & Company, 1982. ISBN 978-0393322699. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.10.2008). (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ 5 rifles that almost replaced the M4/M16…and one that did We Are The Mighty. 21.8.2021. Viitattu 3.5.2022. (englanniksi)
- ↑ a b Pisor 1982
- ↑ a b c Chivers 2010, 352-395
- ↑ US Navy, Marines Buy M-16 Rifles - Defense Industry Daily
- ↑ South, Todd: New rifle, bigger bullets: Inside the Army's plan to ditch the M4 and 5.56 Army Times. 7.5.2017. Viitattu 2.6.2018. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
