Mörkö (Marvel Comics)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mörkö

Hobgoblinx.jpg
Mörkö, Hämähäkkimiehen vihollinen

Kustantamo Marvel
Ensiesiintyminen (I) Spectacular Spider-Man #43 (Kingsley) (1980)
(I) Amazing Spider-Man #238 (Mörkö) (1983)
Luojat Roger Stern & John Romita Jr.
Tiedot
Oikea nimi (I) Roderick Kingsley
(II) Arnild "Lefty" Donovan
(III) Ned Leeds
(IV) Jason Philip Macendale Jr.
(V) Tuntematon
(VI) Daniel Kingsley
(VII) Phil Urich
Harry Osborn (Ultimate)
Status (I) Murhattu
(II) Kuollut
(III) Murhattu
(IV) Kuollut
(V) Tuntematon
(VI) Murhattu
(VII) Aktiivinen
Pituus {{{pituus}}}
Paino {{{paino}}}
Ryhmäsidokset (VII) Goblin Underground
Edelliset ryhmäsidokset (IV) Kuuden Kopla
Tunnetut henkilöllisyydet (IV) Kurpitslyhty
(VII) Goblin Knight
Tunnetut sukulaiset (I) Daniel Kingsley (veli)
(IV) poika (nimeä ei kerrottu), ex-vaimo (nimeä ei kerrottu)
Tunnetut voimat Yliluonnollisen voimakas, paljon erilaisia aseita

Mörkö (engl. Hobgoblin) on Marvel-kustantamon luoma superrikollinen, jonka verivihollinen on Hämähäkkimies. Mörkö pohjautuu Vihreään menninkäiseen monelta osin. Mörkö-hahmon naamion takana on ollut seitsämän eri miestä, mutta ulkopuoliset manipuloivat tehtävään heistä kaksi. Hahmon loivat Roger Stern ja John Romita Jr.

Vuonna 2009 Mörkö oli listattu sijalle 57 IGN-sivuston laatimassa kaikkien aikojen sata suurinta sarjakuvarikollista.[1]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miljonääri ja muotisuunnittelija Roderick Kingsley löysi apurinsa George Hillin avulla Norman Osbornen salaisen piilopaikan, jossa olivat kaikki Vihreän Menninkäisen apuvälineet sekä puku. Kingsley tappoi Hillin, jotta tieto löydöstä ei leviäisi.

Kingsley päätti jatkaa Vihreän Menninkäisen työtä muun muassa kiristämällä Norman Osbornen entisiä kumppaneita ja kehittämällä Osbornelle supervoimat antanutta seerumia. Hän altisti itsensä parannetulle seerumille riskialttiin pitkäksi ajaksi: hän ohjelmoi laitteiston kasvattamaan vaikutusta äärirajoille asti, kunnes silkka ylikuormitus tuhoaisi sen. Hänen tarkoituksenaan oli maksimoida seerumin teho.

Näin kävikin ja laitteiston tuhouduttua hän totesi olevansa voimakkaampi kuin oli odottanutkaan - tosin huomaamatta jäi lisääntynyt mentaalinen epävakaus, josta tosin varoitettiin erikseen alkuperäisissä papereissa; tämä tieto sisältyi alkuperäiseen osioon, jonka Osborn oli anastanut seerumin alkuperäiseltä kehittäjältä Mendel Strommilta sillä tekosyyllä että tämä oli väärinkäyttänyt tutkimusmäärärahojaan; on epäselvää, oliko Osborn itsekään lukenut kyseistä varoitusta: hän oli paitsi etevä kemisti myös liiankin tietoinen siitä.

Kingsleyn laboratorio ja vielä kopioimattomat Osbornen paperit tuhoutuivat tulipalossa, joka syttyi Kingsleyn omasta pommista silloin kun Hämähäkkimies löysi salaisen laboratorion jäljittimensä avulla ja yritti vangita Mörkön.

Ned Leeds oli Daily Buglen lehtimies, joka yritti selvittää Mörön henkilöllisyyttä. Leedsin päästessä liian lähelle totuutta Roderick Kingsley hypnotisoi ja aivopesi Leedsin toimimaan Mörkönä. Suunnitelma kuitenkin karkasi käsistä ja Kinsgley etsi itselleen uuden syntipukin, Flash Thompsonin, joka haukkui suorasanaisesti Mörköä televisiolähetyksessä.

Lavastuksen seurauksena Thompson joutui vankilaan, josta Jason Macendale, joka tunnettiin myös Kurpitsalyhtynä, vapautti hänet. Tässä vaiheessa Macendale vielä luuli, että Leeds oli oikea Mörkö. Se koitui Ned Leedsin kohtaloksi ja Macendale tapatti hänet.

Kun Mörkö oli maailman silmissä paljastunut Ned Leedsiksi ja kuollut, Kingsley vetäytyi Belizeen nauttimaan aiempien rikoksiensa hedelmistä. Jason Macendale käytti sen jälkeen tilaisuutta hyväkseen ja astui Mörön saappaisiin.

Macendale yritti painostaa Harry Osbornea luovuttamaan Vihreän Menninkäisen salaisen voimakaavan; yritys kaatui siihen, että isänsä varusteet käyttöön ottanut Harry yhdessä Hämähäkkimiehen kanssa pieksi Macendalen - teroittaen hänelle että ne vaaralliset tiedot oli kerta kaikkiaan hävitetty.

Sekunda-Mörkö lepatti tiehensä ja hautoi katkeruuttaan.

Mutta eipä aikaakaan: Inferno-nimisen katastrofin aikana New Yorkissa Macendale kohtasi N' astirh -nimisen demonin, jolle tarjosi sieluaan vastapainoksi yliluonnollisista voimista; demoni nauroi:

»Sielusi? Sielusi? Mitä minä sillä teen - oletko koskaan katsonut sitä: se on LIKAINEN!»

- mutta palkkioksi parhaasta vitsistä pitkään aikaan demoni otti sielun ja antoi supervoimat.

Macendale sai siis supervoimat - mutta ihmisyyden menetys olikin hänelle liian kova pala: hän syytti Hämähäkkimiestä siitä että tämä oli tuhonnut alkuperäiset Osbornen paperit; taistelu päättyi Macendalen tappioksi.

Koska N'astirh tuhoutui Infernon lopussa, hänen sieppaamansa sielu harhaili aikansa maailmalla ja palasi lopulta Macendaleen, jolloin demoni irtosi hänestä erilliseksi olennoksi nimeltä Demomörkö.

Demomörkö oli Mörkön näköinen, kuitenkin piirteiltään haamumainen; se lensi tulesta kootulla liitimellä. Siitä oli omat harminsa joitakin aikoja, mutta lopulta se vain menehtyi kaikessa hiljaisuudessa, mitä ilmeisimmin voimiensa hiipumiseen; Macendale jäi kiinni ja päätyi vankilaan - ja siihen loppui sen Mörkön ura.

Yritys jatkaa Kurpitsalyhtynä päättyi siihen, että Tuomari ampui hänet.

Vuosien kuluttua Kinsgley kuitenkin palasi New Yorkiin ja lopulta tapatti Macendalen seuraajan vankilassa. Kingsley otti jälleen Mörön hahmon, mutta supervoimat antava seerumi osoittautui jälleen liian voimakkaaksi tavalliselle ihmiselle.

Kun Kingsley päätti Mörkönä kidnapata Peter Parkerin eli Hämähäkkimiehen ystävän Betty Brantin vain asettaakseen ansan Hämähäkkimiehelle, Mörön oikea henkilöllisyys lopulta paljastui taistelussa Hämähäkkimiestä vastaan. Vuosia kestänyt epäselvyys Mörön henkilöllisyydestä oli lopulta ratkennut ja Ned Leedsin nimi puhdistui.

Erinäisten vaiheiden jälkeen vankilasta vapautunut Kingsley otti Mörkönä vielä yhteen silloisen Vihreän Menninkäisen (Phil Urich) kanssa suuressa taistelussa, josta Menninkäinen selvisi näennäisesti voittajana.

Kingsley vetäytyi jälleen omaisuutensa turvin maan alle, vain ilmestyäkseen jonkin ajan kuluttua pienelle Karibianmeren saarelle.

Daniel Kingsley ryhtyi Möröksi ja Kinpingin apuriksi käyttäen uusia menninkäisaseita. Mörön paluu jäi lyhyeen kun entinen Vihreä Menninkäinen (Phil Urich) tappoi Mörön ja otti itse tämän paikan. Ilmestyessään Kinpingin salaiseen kokuokseen Urich kertoo tappaneensa Kingsleyn, jonka Kinping hyväksyy kertoen, ettei edes pitänyt tästä.

Aseinaan mm. Korppikotkan siipiä muistuttavat siivet sekä maaninen nauru (engl. Lunatic laugh) uusi Mörkö hyökkäsi Hämähäkkimiehen kimppuun Kunpingin apureiden kanssa. Apunaan Musta Kissa, sekä Lady Gagan musiikki Hämähäkkimies voitti Mörön, joka onnistui nipin napin pelastamaan pomonsa kätyreiden kuoltua.[2]

Samoihin aikoihin Roderick Kingsley, alkuperäinen Mörkö, alkoi suunnitella paluuta. Phil ja Roderick ottivat yhteen taistelussa, josta Phil selvisi voittajana. Norman Osborn, joka myös oli palannut, perusti Goblin Underground - nimisen salaliiton, johon liittyivät myös Phil, sekä Uhka. Norman, joka johti joukkoa nimeis itsensä Goblin Kingiksi.

Luoden uuden menninkäsihahmon Monsterin (oik.nim. Carlie Cooper) Uhka ja Phil hyökkäsivät vielä kerran Roderick Kingsleyn kimppuun. Norman sapuu paikalle ja antaa Philin tehdä armoniskun, joka päätti ensimmäisen Mörön elämän. Kunnianosoituksena Norman nimitti Phillin Goblin Knightiksi.[3]

Voimat ja varusteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lentolauta ja hyvin voimakkaat räjähteet jotka muistuttavat hyvin pieniä kurpitsoita. Phil Urichilla oli Mörkönä käytössä myös Korppikotkan siipiä muistuttavat siivet, sekä maaninen nauru (engl. Lunatic laugh), joka saa vastustajan korvat soimaan.

Mörkö muissa medioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1994 animaatiosarja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Mörkö Hämähäkkimiehen animaatiosarjassa.

Mörkö esiintyi ensimmäisen kerran animaatiossa vuoden 1994 Hämähäkkimies animaatiosarjassa jaksossa 11. "Menninkäinen 1/2".

Sen jälkeen hän esiintyi jaksoissa:

  • 12. "Menninkäinen 2/2",
  • 17. "Hämähäkkimutantti",
  • 18. "Mutanttien kosto",
  • 32. "Rocket Racer" (ei Mörkönä),
  • 39. "Pilkku",
  • 40. "Menninkäissota",
  • 53. "Häät" (takauma) ja
  • 64. "Minä, todella, todella vihaan klooneja" (toisen ulottuvuuden Mörkö)

Triviaa animaatiosarjan Möröstä:

  • Toisin kuin oikeasti oli, animaatiosarjassa annettiin ymmärtää Macendalen olleen alkuperäinen (ja ainut) Mörkö.
  • Mark Hamill toimi Mörön äänenä.
  • Mörköä kutsuttiin sarjan suomennoksissa nimellä Menninkäinen.
  • Sarjakuvista poiketen Mörkö esiintyi animaatiossa ennen Vihreää Menninkäistä.
  • Alunperin Vihreän Menninkäisen ei pitänyt esiintyä sarjassa, vaan Norman Osbornin piti muuttua Möröksi.

Hämmästyttävä Hämähäkkimies[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roderick Kingsley esiintyi Hämmästyttävä Hämähäkkimies - animaatiosarjassa ensimmäisellä kaudella. Sarjan ohjaaja on kertonut, että mikäli sarjaan olisi tehty kolmas tuotantokausi Mörkö olisi esiintynyt siinä. Ohjaaja ei kuitenkaan ole vahvistanut olisiko Kingsley ollut Mörkö.

Tässä sarjassa Courtney B. Vance oli Roderick Kingsleyn äänenä.

Muut versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämähäkkimiehen Ultimate - sarjakuvissa Harry Osbornista tulee Mörkö. Huhujen mukaan Harryn piti muuttua Möröksi myös Hämähäkkimies 3 - elokuvassa, mutta tämä tieto on vahvistamaton. Valmiissa elokuvassa Harryn menninkäisnimi on New Goblin (vap.suom. Uusi Menninkäinen).

Hahmoa näytelleet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodet Näyttelijät Sarjat Elokuvat Konsolipelit Muu
1995–1996, 1998 Mark Hamill Hämähäkkimies
 ? Pat Fraley The Amazing Adventures of Spider-Man - kiertoajelu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hobgoblin is number 57 IGN Viitattu 14.10.2009 (englanniksi)
  2. [1] Dome Viitattu 10.12.2010 (suomeksi)
  3. [2] Wikipedia Viitattu 30.5.2014 (englanniksi)