Mäntykukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mäntykukka
Dutchmans pipe with bee.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ericales
Heimo: Kanervakasvit Ericaceae
Suku: Mäntykukat Monotropa
Laji: hypopitys
Kaksiosainen nimi
Monotropa hypopitys
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mäntykukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäntykukka Commonsissa

Mäntykukka (Monotropa hypopitys) on 10–30 senttimetriä korkea lehtivihreätön loiskasvi. Se varastaa ravintonsa sienijuurillaan muilta kasveilta, tavallisimmin männyltä tai kuuselta. Surkastunut mäntykukka on aiemmin sijoitettu mäntykukkakasvien (Monotropaceae) heimoon, mutta nykyisin kanervakasveihin. Sen lähimpiä lehtivihreällisiä sukulaisia lienevät talvikit.

Mäntykukan paksussa varressa on lehtien sijasta suomuja. Kukintona on terttu, jossa on lukuisia kellomaisia, nuokkuvia kukkia. Kuivuneena varsi säilyy usein talven yli. [1] Mäntykukka kukkii heinä-elokuussa, mutta ei aina vuosittain.[2][3]

Lähikuva kukasta.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäntykukka kasvaa tuoreissa, kuivissa kangasmetsissä ja lehdoissa. [1]

Sitä tavataan Etelä-Suomessa ja Ruotsin eteläosissa sekä Keski- ja Etelä-Euroopassa.[4] Suomessa yleisin mäntykukan alalajeista on harvakarvainen kangasmäntykukka (Monotropa hypopitys ssp. hypopitys), joka on melko yleinen maan eteläosassa. Etelä-Suomen kalkkipitoisissa lehdoissa tavataan harvinaisena myös kaljukukintoista alalajia kaljumäntykukkaa (M. hypopitys ssp. hypophegea). [1] Se on luokiteltu silmälläpidettäväksi lajiksi.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 214. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Metsän oppimispolku
  3. Harjureitti
  4. Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.7.2007. (ruotsiksi)
  5. Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010, s. 198. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3806-5. Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010 sivut 181–685 (pdf).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.