Mäkirikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mäkirikko
Saxifraga tridactylites-01 (xndr).jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Saxifragales
Heimo: Rikkokasvit Saxifragaceae
Suku: Rikot Saxifraga
Laji: tridactylites
Kaksiosainen nimi
Saxifraga tridactylites
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Mäkirikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Mäkirikko Commonsissa

Mäkirikko (Saxifraga tridactylites) on yksivuotinen, lähinnä Euroopassa tavattava rikkokasvi.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkirikon lehtiä.

Mäkirikko kasvaa 4–15 cm korkeaksi. Sen varsi on pysty, hento, nystykarvainen ja monilehtinen. Aluslehdet ovat 3–5-halkoisia ja kuihtuvat varhain. Ylimmät lehdet ovat suikeita ja ehytlaitaisia. Valkoiset, kaksineuvoiset kukat ovat kukkaperä lyhyempiä. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Terälehdet ovat 3–4 mm pitkiä ja pyöreäpäisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen, ja emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Mäkirikko kukkii Suomessa touko-kesäkuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen, pallomainen kota. Kotaperät ovat 2–3 kertaa kodan pituisia.[1] Mäkirikko on usein vaikeasti havaittava laji, koska se kuivuu kokonaan pois kuivina keväinä ja alkukesinä.[2]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkirikon levinneisyysalue keskittyy Eurooppaan, jossa lajia tavataan Pyreneiden niemimaalta ja Britteinsaarilta Fennoskandian eteläosiin, Baltiaan, Valko-Venäjälle, Romaniaan, Bulgariaan, Etelä-Ukrainaan ja Etelä-Venäjälle. Euroopan ulkopuolella lajia kasvaa paikoitellen Pohjois-Afrikassa, Turkissa ja Lähi-idässä.[3] Suomessa mäkirikko kasvaa levinneisyytensä pohjoisrajoilla. Lajia esiintyy Ahvenanmaalla, Varsinais-Suomessa ja Uudellamaalla. Lisäksi lajista on vanha tulokasesiintymä Etelä-Pohjanmaalta.[4][5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkirikko kasvaa kuivilla ja ohuthumuksisilla kallionrinteillä, hiekkaisilla kedoilla, kiviaidoilla ja lintujen istumapaikoilla. Laji on kalkinsuosija.[4]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkirikkoa on aikaisemmin käytetty muun muassa Keski-Euroopassa lääkekasvina.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. ISBN 951-45-8167-9
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.
  • Ålands flora. Toim. Hæggström, Carl-Adam & Hæggström, Eeva. Toinen laajennettu painos. Ekenäs Tryckeri, Ekenäs 2010.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Retkeilykasvio 1998, s. 226, 228.
  2. Ålands flora 2010, s. 209.
  3. Den virtuella floran: Grusbräcka (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 18.1.2012.
  4. a b Retkeilykasvio 1998, s. 228.
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Mäkirikon levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 18.1.2012.
  6. Suomen terveyskasvit 1982, s. 184.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]