Määrähinta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Määrähinta on tavaran tai palvelun tuottajan tai tukkukauppiaan jälleenmyyjälle määräämä hinta tai vastike. Jälleenmyyjän on käytettävä määrähintaa myydessään tai vuokratessaan hyödykkeitä. Suomessa alimman ja ylimmän sallitun myyntihinnan käyttäminen on kielletty kilpailunrajoituslailla (480/1992, 4 §), jonka rikkomisesta voidaan asettaa kilpailunrikkomismaksu (seuraamusmaksu). Määrähinnan käytön kieltäminen ei estä käyttämästä ohjeellisia hintoja, yksinmyyntisopimuksia tai muunlaista tarjonnan rajoittamista. Alimman sallitun myyntihinnan käytöllä pyritään estämään jälleenmyyjien välinen hintakilpailu ja varmistamaan näiden mielenkiinto tuotteen kauppaamiseen. Ylimmällä sallitulla myyntihinnalla pyritään vaikuttamaan jälleenmyyjien korkeaksi kohonneisiin hintoihin tuotteen menekin edistämiseksi.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 526–527.