Lyijysulfaatti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lyijysulfaatti

Lead(II) sulfate.jpg

Tunnisteet
CAS-numero 7446-14-2
Ominaisuudet
Molekyylikaava PbSO4
Moolimassa 303,27 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kiteinen aine
Sulamispiste 1170 °C
Tiheys 6,29 g/cm3
Liukoisuus veteen 42,5 mg/l (25°C)[1]

Lyijysulfaatti (PbSO4) on lyijy- ja sulfaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Luonnossa yhdistettä esiintyy anglesiittimineraalina.[1][2]

Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoneenlämpötilassa lyijysulfaatti on valkoista kiteistä ainetta. Lyijysulfaatin sulamislämpötila on 1 170 °C. Yhdiste on niukkaliukoinen veteen, mutta liukenee paremmin happoihin ja ammoniumsuolaliuoksiin[1] Väkevissä rikkihappoliuoksissa muodostuu lyijyvetysulfaattia.

PbSO4 + H2SO4 → Pb(HSO4)2 [3]

Alkalimetalliliuoksissa lyijysulfaatti reagoi muodostaen alkalimetallien hydroksoplumbiittisuoloja. [3]

Valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijysulfaatti on veteen huonosti liukeneva, minkä vuoksi sitä voidaan valmistaa lisäämällä paremmin vesiliukoisista suoloista, kuten lyijynitraatista, lisäämällä liuokseen rikkihappoa, jolloin lyijysulfaatti saostuu. Vaihtoehtoisesti yhdistettä voidaan valmistaa rikkihapon avulla lyijyoksidista, lyijyhydroksidista tai lyijykarbonaatista. [1]

Lyijysulfaattia käytetään mönjän valmistuksessa, painoväreissä ja nopeasti kuivuvien lakkojen valmistuksessa. [4] Maaleissa lyijysulfaatti on väriaineena ominaisuuksiltaan lyijyvalkoisena tunnettua lyijykarbonaattia huonompi säänkestävyydeltään ja peittävyydeltään.[2]

Lyijyakuissa on lyijylevy, joka toimii negatiivisena kohtiona, ja lyijydioksidi sauva positiivisena elektrodina. Elektrolyyttiliuoksena käytetään rikkihappoa. Akun purkautuessa lyijy hapettuu synnyttäen kiinteää lyijysulfaattia ja lyijyoksidin lyijy pelkistyy, jolloin syntyy myös lyijysulfaattia.[5]

Myrkyllisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyijysulfaatin myrkyllisyys johtuu lyijyioneista. Yhdiste on myrkyllistä vasta suurina annoksina. Myrkytyksen oireita ovat huonovointisuus, päänsärky ja unettomuus. Lyijysulfaatti voi vaikuttaa myös keskushermostoon aiheuttaen painon alentumista, puutostiloja ja levottomuutta. Lyijy-yhdisteet ovat myrkyllisiä myös munuaisille. [4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Pradyot Patnaik: Handbook of inorganic chemicals, s. 477. McGraw-Hill Professional, 2002. ISBN 9780070494398. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2009). (englanniksi)
  2. a b Päivi Hintsanen: lyijyvalkoinen Viitattu 9.8.2009.
  3. a b Egon Wiberg, Nils Wiberg, Arnold Frederick Holleman: Inorganic chemistry, s. 917. Academic Press, 2001. ISBN 978-0-12-352651-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2009). (englanniksi)
  4. a b Jeffrey W. Vincoli: Risk Management for Hazardous Chemicals, s. 2037. CRC Press, 1996. ISBN 978-1566702003. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.8.2009). (englanniksi)
  5. Mikko Esala: Suljetun lyijyakun toiminnan peruskäsitteitä (PDF) Viitattu 9.8.2009.
Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.