Neva (suotyyppi)

Wikipedia
Ohjattu sivulta Lyhytkortinen neva
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen metsien kasvupaikkatyypit
lehtometsätyypit
kangasmetsätyypit
lehtomainen kangasmetsä
tuore kangasmetsä
kuivahko kangasmetsä
kuiva kangasmetsä
karukkokangasmetsä
Suomen suotyypit
suometsät: korpi, räme
avosuot: neva, letto
Suomen suoyhdistymätyypit
keidassuo
aapasuo
palsasuo

Neva on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva suotyyppi, joka on puuton avosuo. Veden korkeuden vaihtelut voivat olla verrattain suuret. Englanniksi nevasta käytetään nimitystä open bog[1] eli avoin suo.

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevoilla on sarakasveja paljon, mutta varpuja vähän. Yleisimpiä varpuja on isokarpalo. Muita nevoilla esiintyviä kasveja ovat muun muassa kihokit. Pohjakerroksen muodostavat rahkasammalet. Puut ja pensaat puuttuvat lähes tyystin vetisyyden vuoksi, tai kasvavat vain metrin parin mittaisiksi.

Nevojen muodostuminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nevat ovat syntyneet korpien tai rämeiden vettyessä tai primäärisinä suotyyppinä vesistön kasvettua umpeen tai maan kohoamisen takia meren rannoilla. Nevoja on Suomen suoalueista noin viidennes, pääosin Pohjois-Suomessa, joissa esiintyy hyvin laajojakin avosoita. Suurimpia nevoja Suomessa oli Posoaapa, joka jäi Lokan tekojärven alle. Neva eli avosuo voidaan myös kuivattaa ojittamalla, jolloin siellä voidaan aloittaa turvetuotanto.

Iso Äijönsuo Pudasjärvellä on pääosin nevaa.

Nevatyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suursaraneva eli saraneva on märkä, täysin puuton mutta vedetön nevatyyppi, jossa kasvaa korkeaa saraa. Niillä esiintyy esimerkiksi pullosaraa ja jouhisaraa sekä okarahkasammalta[2], samoin kuin raatetta ja järvikortetta. Sararahkasammal on saranevojen tyypillisin sammal[3].

Kalvakkaneva eroaa saranevasta pääasiassa siksi, että siellä kasvaa vähemmän ruohoja. Vallitseva tyyppikasvi on kalvakkarahkasammal, joka peittää yleensä hyvin yhtenäisesti suon pintaa. Kalvakkanevoja on varsinkin Etelä-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla.

Lyhytkorsinevalla kasvaa väin vähän saroja, mutta sen sijaan tupasvillaa, tupasluikkaa ja leväkköä. Rahkasammal peittää usein suon pinnan yhtenäisenä kerroksena. Lyhykortinen neva on tyypillinen aapasoilla.

Rimpinevat ovat märimpiä nevoja, joiden pinnasta yli puolet on rimpiä. Niitä esiintyy varsinkin Pohjois-Suomessa aapasoilla. Rimpinevojen kenttäkerroksen kasveihin lukeutuvat esimerkiksi monitähkävilla, raate, järvikorte sekä sarat.

Rahkaneva on nevatyypeistä kuivin, ruskorahkasammal peittää suon pinnan yhtenäisenä kerroksena. Muitakin rahkasammalia tosin esiintyy ja joskus kitukasvuisia mäntyjäkin. Rahkaneva voi liittyäkin saumatta rahkarämeeseen.

Ruohoneva on ruohoinen neva.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://dnr.wi.gov/org/land/er/communities/index.asp?mode=detail&Code=CPSHR054WI
  2. Erik Allardt; Maija Numminen; Lauri Lehtinen; Pekka Saloranta; et al.: Facta 2001 15. osa, s. 748–749. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1985. ISBN 951-0-10236-9.
  3. Laine, Jukka & Vasander, Harri: Suotyypit ja niiden tunnistaminen. Metsäkustannus Oy, 2008. ISBN 978-952-5694-20-8.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 28-30.


Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.