Akronyymi ja kirjainlyhenne

Wikipedia
Ohjattu sivulta Lyhennesana
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Akronyymit ja kirjainlyhenteet ovat jonkin moniosaisen ilmauksen alkukirjaimista muodostuvia koostelyhenteitä. Muista lyhennetyypeistä ne eroavat siten, että lyhentäminen ei koske pelkästään kirjoitusasua vaan ilmaukset tavallisesti myös lausutaan lyhentyneinä – joko tavanomaisen sanan tavoin tai kirjain kirjaimelta.

Kirjainlyhenne (myös alku- tai isokirjainlyhenne) eli initialismi lausutaan kirjaimittain: ”HTML” [hoo-tee-äm-äl] (hypertext markup language), ”STT” [äs-tee-tee] (Suomen Tietotoimisto). Kirjainlyhenteitä saatetaan epätäsmällisesti kutsua myös akronyymeiksi, mutta oikeastaan akronyymi eli lyhennesana eli kirjainsana on kirjainlyhenteen muunnelma, joka lausutaan kuin tavallinen sana. Lyhennesanaan voi alkukirjainten lisäksi sisältyä muitakin kirjaimia, jos ne tekevät kokonaisuuden sanamaisemmaksi ja helpommin lausuttavaksi. Lyhennesanoja ovat sellaiset yleisnimet kuin ”mopo” (moottoripolkupyörä) ja ”laser” (light amplification by stimulated emission of radiation) sekä erisnimetKela” (Kansaneläkelaitos) ja ”Nato” (North Atlantic Treaty Organization). Toisinaan lyhennesana voi olla merkitykseltään adjektiivinkin kaltainen, kuten ”luomu” (luonnonmukainen).

Tulkinnanvaraisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lyhennesanan ja kirjainlyhenteen ero ei kuitenkaan ole täysin yksiselitteinen. Jotkin normaalisti kirjain kerrallaan ääntyvät lyhenteet saattavat ainakin periaatteessa esiintyä myös akronyymeinä: ”USA” lausutaan tavallisesti kirjaimittain [uu-es-aa] mutta toisinaan leikillisesti sanana [usa]; ”URL” voidaan lausua huolitellusti [uu-är-äl] tai arkisesti [url] tai [urli]. Etenkin arkisessa puhekielessä kirjainlyhenteet helposti pyrkivätkin muuntumaan lyhennesanoiksi, jos ne ylipäätään on mahdollista lausua sanoina.[1] Käänteisesti lyhennesanat on toki aina mahdollista ääntää kirjain kirjaimelta, mutta tämä tuntuu usein kömpelöltä, varsinkin jos lyhennesana on pitkä.

Erityistapauksia ovat sellaiset yhdyslyhenteet, joissa kirjaimittain ääntyvä lyhenne liittyy sananomaisesti ääntyvään akronyymiosaan: ”CD-rom” [see-dee-rom], ”JPEG” [jii-peg].

Toisaalta on kyseenalaista, voidaanko sellaisia lyhennesanoja kuin ”luomu”, ”KalPa” (Kalevan Pallo) tai ”Kotus” (Kotimaisten kielten tutkimuskeskus) pitää alkukirjainlyhenteiden alaryhmän edustajina, kun ne suurimmaksi osaksi muodostuvat muista kuin alkukirjaimista.

Isot vai pienet kirjaimet?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa lyhennesanat kirjoitetaan mieluiten kuten tavalliset sanat pienaakkosin, mutta erisnimet toki isolla alkukirjaimella.[2] Kirjainlyhenteet puolestaan on tapana kirjoittaa kokonaan suuraakkosin. Kirjaimittaisen ääntämyksen korostamiseksi kirjaimet voidaan joskus lisäksi erottaa toisistaan pisteillä, mutta tämä on nykyään harvinaista: ”V.S.O.P.” (engl. very special old pale, ’erittäin hieno vanha vaalea’ konjakki).

Käytännössä sekä lyhennesanojen että kirjainlyhenteiden kirjoitusasu kuitenkin vaihtelee. Etenkin englannista lainautuneet lyhennesanat saatetaan kirjoittaa kokonaan suuraakkosin, koska tämä on englannissa yleinen kirjoitusasu. Suuraakkosia saatetaan käyttää myös siksi, että ne saavat lyhennesanan näyttämään virallisemmalta ja nimenomaan lyhenteeltä.[3] Kirjainlyhenteet puolestaan saatetaan kirjoittaa pienaakkosin, jos ne koetaan hyvin arkisiksi: ”tv”, ”atk”.

Taivuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taivutettaessakin lyhennesana pääpiirtettäin käyttäytyy kuin tavallinen sana, joten taivutuspääte lisätään siihen suoraan: ”mopo” : ”mopoon” : ”mopossa”, ”Nato” : ”Natoon” : ”Natossa”. Toisin kuin tavallisissa sanoissa, taivuttaminen ei kuitenkaan välttämättä vaikuta sanan vartaloon: vrt. ”lato” : ”ladon” mutta ”Nato” : ”Naton” (vaikka toisaalta ”Kotus” : ”Kotuksen”). Vaikka lyhennesana kirjoitettaisiin muuten suuraakkosin, taivutuspääte tavataan kirjoittaa pienaakkosin: ”NATOon” : ”NATOssa”.

Kirjainlyhenteeseen taivutuspääte liitetään kaksoispisteellä. Taivutuspäätteen muoto perustuu tyypillisesti kirjaimittaiseen ääntämykseen: ”HTML:ään”, ”STT:hen”. Vanhastaan hyväksyttävänä pidetään myös mallia, jonka mukaan kirjainlyhenne äännetäänkin lyhentämättömänä ja taivutuspääte on tämän ääntämyksen mukainen: ”STT:oon” [suomen tietotoimistoon] (vokaalin pidentyminen osoitetaan aina kahdella kirjaimella, vaikka ensimmäinen niistä oikeastaan kuuluu lyhenteeseen). Lyhenteen ääntäminen lyhentämättömänä on tosin ristiriidassa sen periaatteen kanssa, että yleensä suomessa kirjoitus vastaa ääntämystä, joten se saattaa hämmentää lukijaa, etenkin jos hän ei tunne kirjainlyhenteen alkuperää.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sana ”akronyymi” on muodostettu kreikan sanoista ἄκρος (akros, ’korkein, äärimmäinen’) ja ὄνομα (onoma, ’nimi’). Se viittaa siis nimisanaan, joka muodostuu jonkin ilmauksen näkyvimmistä tai äärimmäisistä osista. Alun perin akronyymillä on tarkoitettu nimenomaan sanoja, jotka on muodostettu muiden sanojen alkukirjaimista tai ‐tavuista. Varhaisimmat tunnetut maininnat ovat englannin kielestä vuodelta 1943.[4][5]

Alkukirjainlyhennettä tarkoittava englannin sana ”initialism” puolestaan esiintyi arvovaltaisessa englannin sanakirjassa Oxford English Dictionaryssä ensimmäisen kerran vuonna 1899, mutta yleiseen käyttöön se ilmaantui vasta 1960-luvulla. Koska kirjainlyhenteiden ja akronyymien käyttö on yleistynyt vasta 1900-luvulla lukemisen ja kirjoittamisenkin arkistuessa, erityistä nimeä ilmiölle ei aiemmin ilmeisesti tarvittu.

Sinänsä kirjainlyhenteet ja lyhennesanat eivät kuitenkaan ole uusi ilmiö. Jo antiikin Roomassa valtiollisena tunnuksena käytettiin kirjainlyhennettä SPQR (senatus populusque Romanus, ’Rooman senaatti ja kansa’). Kristityt puolestaan käyttivät 300-luvulla symbolinaan kalaa, koska kreikan kalaa tarkoittava sana ”ΙΧΘΥΣ” (ikhthys) voidaan tulkita alkukristillisen uskontunnustuksen Ἰησοῦς Χριστὸς Θεοῦ Υἱὸς Σωτήρ (Iēsūs Khristos Theū (H)yios Sōtēr, ’Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja’) akronyymiksi.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. M. Räsänen, ”Miten lyhennettä TEM taivutetaan?” Kotus, 2008.
  2. T. Itkonen, Kieliopas (6. painos), s. 35. Helsinki: Kirjayhtymä, 1997.
  3. A. Piehl, ”Etyj-puheenjohtajuus tulee, oletko valmis taivuttamaan lyhenteitä?”. Kotus, 2007.
  4. B. Davenport, American Notes and Queries (February 1943), vol. 2, page 167: “Your correspondent who asks about words made up of the initial letters or syllables of other words may be interested in knowing that I have seen such words called by the name acronym, which is useful and clear to anyone who knows a little Greek.”
  5. American Speech (1943), vol. 18, no. 2, page 142.