Lvovin–Sandomierzin taistelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lvovin–Sandomierzin taistelu
Osa itärintamaa toisessa maailmansodassa
Päivämäärä:

13. heinäkuuta29. elokuuta 1944

Paikka:

Länsi-Ukraina ja Itä-Puola

Lopputulos:

Neuvostoliiton voitto

Osapuolet

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Neuvostoliitto

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Natsi-Saksa
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Unkari

Komentajat

Neuvostoliiton vuosina 1923–1955 käytössä ollut lippu. Ivan Konev

Natsi-Saksan vuosina 1935–1945 käytössä ollut lippu. Josef Harpe
Unkarin vuosina 1918–1944 käytössä ollut lippu. Raul Federikin

Vahvuudet

1 002 200 sotilasta

900 000 sotilasta

Itärintaman taistelut toisessa maailmansodassa
Barbarossa (1. Harkova - Kiova - Sevastopol - Leningrad - Rostov - Moskova) - Talvioffensiivi (Demjansk - 2. Harkova) - Sininen (Voronez - Stalingrad) - 3. Harkova - Kursk - 4. Harkova - Korsun - Krim - Narva - Bagration - Varsovan kansannousu - Budapestin piiritys - Veiksel-Oder - Itä-Preussi - Berliini

Lvovin-Sandomierzin taistelu (tunnetaan myös nimellä Lvovin-Sandomierzin offensiivi) oli Saksan ja Neuvostoliiton välinen taistelu Lvivin ja Sandomierzin kaupungeista Länsi-Ukrainassa ja Itä-Puolassa vuonna 1944. Taistelun aikana Neuvostoliitto valloitti myös Stanislavin (nyk. Ivano-Frankivskin) kaupungin. Taistelu alkoi 13. heinäkuuta 1944 ja päättyi 29. elokuuta, jolloin puna-armeija sai vallattua kaupungit itselleen. Lviv ja Stanislav valloitettiin 27. heinäkuuta ja Sandomierz elokuussa 1944.

Taisteluissa akselivaltojen Ukrainan eteläisen armeijaryhmän 1. ja 4. panssariarmeija sekä Unkarin 1. Armeija joutuivat vetäytymään kaupungeista.

Akselivaltojen joukkojen kokoonpanot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ukrainan eteläinen armeijaryhmä (saks. Heeresgruppe Nordukraine) (kenraalieversti Josef Harpe)

Tämä sotaan tai sodankäyntiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.