Luxembourgin suurherttua

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luxemburgin suurherttua
(Grand-duc de Luxembourg (ransk.)
Herrscher vu Lëtzebuerg (saks.)
Groussherzog vu Lëtzebuerg (luxemburg.))
Tunnus
Tunnus
Henri of Luxembourg in Brazil 28Nov07.JPG
Nykyinen
7. lokakuuta ,2000 lähtien
Virka-asunto Suurherttuan palatsi
Perustettu 15. maaliskuuta ,1815
Ensimmäinen Vilhelm I
Kotisivut www.monarchie.lu

Luxemburgin herttua (ransk. Grand-duc de Luxembourg, saks. Herrscher vu Lëtzebuerg, letse. Groussherzog vu Lëtzebuerg) on Luxemburgin suurherttuakunnan valtionpäämies.

Yleistä[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoléonin tappion jälkeen Wienin kongressissa vuonna 1815 Luxemburgista tehtiin suurherttuakunta, jonka suurherttuana toimi Alankomaiden kuningas. Sotilaallisen merkityksensä tähden alueen ei annettu liittyä osaksi Alankomaiden kuningaskuntaa. Luxemburg oli Alankomaiden kuninkaiden hallinnassa aina kuningas Vilhelm III:n kuolemaan saakka vuoteen 1890 jolloin siirtyi Nassau-Weilburgin suvulle kun Orania-Nassaun suku sammui Vilhelm III:n puolelta vanhan saalilaisen lain mukaisesti nainen ei voinut hallita maata mikäli on olemassa miespuolisia perillisiä jotka pysytävt hallitsemaan.[2]

Luxemburgin suurruhtinaaksi Nassau-Weilburgin hallitsijasuvusta nousi Nassaun herttua Aadolf Luxemburgin valtaistuimelle.

Aadolf kuoli vuonna 1906 ja valtaistuimelle nousi hänen poikansa Vilhelm IV.

Vilhelm IV:n vanhin tytär Marie-Adélaïde nousi kruununperijäksi vuonmna 1907 ja Luxemburgin ensimmäiseksi suurherttuatareksi vuonna 1912 Vilhelmin kuoleman jälkeen.

Marie-Adélaïde oli poliittisesti aktiivinen suurherttuatar joka osallistui aktiivisesti suurrherttuakunnan poliittiseen elämään josta maan parlamentti ei pitänyt vaan vaati suurherttuatarta luopumaan kruunusta. Vuonna 1919 Marie-Adélaïde luopui kruunusta pääministerin neuvosta ja uudeksi suurherttuatareksi nousi hänen sisarensa Charlotte. Marie-Adélaïde vietti loppu elämänsä nunnana.

Suurherttuatar Charlotte pysytteli valtakautensa aikana erossa pävän politiikasta. Vuonna 1919 uusi perustuslaki vähensi huomattavasti monarkian valta-oikeuksia. Charlotte luopui kruunusta poikansa Jeanin hyväksi vuona 1964. Jean itse luopui kruunusta vanhimman poikansa Henrin hyväksi vuonna 2000.

Vuonna 2008 perustuslaillisen kriisin jälkeen, joka kosti eutanasiasta säädettyä lakia jota suurhettua vastusti, maan parlamentti muutti perustuslakia siten että suurherttualle jäi vain seremoniallinen rooli[3]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Euroopan monarkit Esko Korkeamäki BTJ Kirjastopalvelu Oy Helsinki 2004


Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Esko Korkeamäki: Euroopan monarkit, s. 121-129. Luxemburg. Jyväskylä: Sukuseurojen Keskusliitto ry, 2004. ISBN 951-692-575-8.
  2. The Grand Ducal Family (s. 19) Gouvernement.
  3. Timeline: Luxembourg BBC News