Luumen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Luumen[1][2] eli lumen[3][4] (lat. lumen ’valo’), tunnus lm, on SI-järjestelmän mukainen valovirran yksikkö.[3] Se on valon määrä, jonka valovoimaltaan kandelan valonlähde säteilee steradiaanin avaruuskulmaan: tämä valon määrä lankeaa metrin päästä kartion pohjalle, jonka (pallomainen) pinta-ala on neliömetri.

1 lm = 1 cd · sr [3]

60 W hehkulampun valovirta on noin 700 luumenia[4][5].

SI-kertoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kerroin Nimi Tunnus Kerroin Nimi Tunnus
100 luumen lm      
101 dekaluumen dalm 10–1 desiluumen dlm
102 hehtoluumen hlm 10–2 senttiluumen clm
103 kiloluumen klm 10–3 milliluumen mlm
106 megaluumen Mlm 10–6 mikroluumen µlm
109 gigaluumen Glm 10–9 nanoluumen nlm
1012 teraluumen Tlm 10–12 pikoluumen plm
1015 petaluumen Plm 10–15 femtoluumen flm
1018 eksaluumen Elm 10–18 attoluumen alm
1021 tsettaluumen Zlm 10–21 tseptoluumen zlm
1024 jottaluumen Ylm 10–24 joktoluumen ylm

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Valtioneuvoston asetus mittayksikköasetuksen muuttamisesta 130/2010, Finlex
  2. Grönros, Eija-Riitta: Valovirran yksikkö on luumen. Kielikello 1/2012, s. 41.
  3. a b c Suomen Standardoimisliitto: SI-opas (myös painettuna, ISBN 952-5420-93-0) (PDF) (Sivu 4.) SFS-oppaat. 04.11.2002. Suomen Standardoimisliitto. Viitattu 18.12.2011.
  4. a b Lumen - valon määrä, Motiva
  5. Valonlähteiden vertailua, STEK