Luston rautatieasema

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lusto
Luston asemarakennus
Luston asemarakennus
Perustiedot
Lyhenne Lus
Aiemmat nimet Punkaharju
Rataosa Huutokoski–Parikkala
Sijainti 61°48′01″N, 029°19′19″E
Osoite Finlandiantie 58, 58450 Punkaharju
Kunta Savonlinna (vuoteen 2012 Punkaharju)
Etäisyydet Huutokoski 103 km
Parikkala 31 km
Avattu 1908
Liikenne
Taajamajunat Savonlinna–Parikkala
Asemarakennus
Suunnittelija Bruno Granholm
Materiaali puu
Rakennettu 19061908
Huvimaja laiturialueella
Huvimaja laiturialueella

Luston rautatieasema (lyh. Lus, ratakm 509+170) on Suomen rataverkon rautatieliikennepaikka Savonlinnassa rataosalla Huutokoski–Parikkala. Se rakennettiin alun perin rataosalle Savonlinna–Elisenvaara. Asema sijaitsee Laukansaaressa noin kuusi kilometriä luoteeseen entisen Punkaharjun kunnan keskustaajamasta Punkasalmesta. Aseman nimi olikin aiemmin Punkaharjun rautatieasema. Nimi muutettiin Lustoksi sen jälkeen, kun aseman viereen perustettiin Suomen Metsämuseo ja Metsätietokeskus Lusto vuonna 1994. Samalla nimi Punkaharjun rautatieasema siirtyi entiselle Punkasalmen rautatieasemalle.

Asemarakennuksissa toimii nykyisin Aseman Taidelaituri, jonka omistavat Mikko Ranta-Huitti & Hannu Huitti. Pariskunta osti aseman vuonna 2016 kesämökikseen, mutta avasivat aseman ovet yleisölle taiteen merkeissä.[1]Taideaseman näyttelyihin on vapaa pääsy, näyttelyt ovat avoinna kesäisin joka päivä klo 10-17. Kesäajan ulkopuolella aukiolosta ilmoitetaan Aseman Taidelaiturin somekanavien kautta.[2]

Aseman pihapiirissä sijaitsee vanhojen valokuvien pohjalta rakennettu Lotta Svärd -kioskin jäljennös.[3]

Lähellä asemaa ovat Hotelli Punkaharju entinen Punkaharjun Valtionhotelli (1845), Finlandia hotelli (1914), Takaharjun parantola (1903) ja Itä-Karjalan Kansanopisto (Pensionat Valoniemi 1916).

Asemarakennukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lottakioski Punkaharjun aseman pihassa 1930 luvulla. Kuvan ottanut silloinen asemapäällikkö Theodor Sunell.

Luston asemarakennus rakennettiin vuosina 1906–1908 rautatiehallituksen arkkitehti Bruno Granholmin vuonna 1906 laatimien IV luokan aseman piirustusten mukaisesti. Ulkoasultaan jugendtyylinen asema on pääpiirteissään säilynyt alkuperäisenä. Rakennuksesta tehtiin tavallista maaseutuasemaa suurempi (kerrosala 395 m2tilavuus 204 m3 ja kattopinta-ala n. 620 m2) ja komeampi, koska sen tarkoituksena oli palvella harjualueelle suuntautuvaa matkailua. Aseman pohjakaava on ratkaistu Suomen rautatiearkkitehtuurissa ennennäkemättömällä tavalla, ja myös eteisen valaiseminen yläkautta oli uutta. Asemalla ei ole yhteyttä kiviarkkitehtuuria jäljittelevään uusrenessanssiin, vaan se edusti selkeästi aikansa puutyyliä. Sen koristemuodoissa voi nähdä viittauksia moneen suuntaan. Sisäänkäyntien katokset muistuttivat karjalaisia hautakatoksia, ja myös ornamentiikka voidaan johtaa osittain karjalaisista esikuvista, joskin piste- ja kaiverruskuviot kuuluivat myös perinteiseen sveitsiläistyyliin. Eläinaiheiksi kiertyvät räystäslistojen päät viittasivat todennäköisesti Norjaan. Asemalla on ollut kaunis puisto, josta etenkin vieläkin sykähdyttää kulkijaa 67 puistolehmuksen muodostama 282-metrinen lehmuskuja. Lämmitettävä tavaramakasiini on luonnonkiviperusteinen, hirsi- ja puurunkoinen ja kerrosalaltaan 62 m2. Uunilla varustettu kellari on rakennettu vuonna 1908 ja sen kerrosala on 17 m2. Luonnonkiviperusteinen, hirsi- ja puurunkoinen ulkorakennus, jossa myös navetta on rakennettu vuonna 1908 ja sen kerrosala on 62 m2. Lehmuskujan päähän on rakennettu paviljonki vuonna 1928. Muiden ulkorakennusten tyylinen kiviperusteinen, puurunkoinen, lautaverhoiltu halkovaja on rakennettu vuonna 1960 ja sen kerrosala on 22 m2. Lotta-kioskin jäljennös palautettiin entiseen paikkaan ja loistoonsa 29.4.2019.

Asemarakennusta on korjattu pieteetillä kunnioittaen alkuperäistä.

  • Sähkötyöt vuonna 1993 (59 000 mk)
  • Sisämaalaustyöt vuonna 1994 (110 000 mk)
  • LVI työt vuonna 1994 (99 65  mk)
  • Ulkomaalaus vuonna 1994 (59 000 mk)
  • Tiilikatto uusittu vuonna 2005 (201 000 €).
  • Ulkorakennusten katot saumapeltikatoiksi 2018 (35 000€)

Luston aseman arvoluokat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • A1, joka tarkoittaa: Ainutlaatuinen ja luokkaan sisältyvät asemat, jotka ovat ainoita tai harvoja ko. rataosuudella säilyneitä vanhoja asemia, rataosan alkuperäisiä tai harvinaisia tietyn luokan asemia, taikka asemia, jotka on jostakin ko. rataosuudella ominaisesta syystä rakennettu poikkeuksellisella tavalla.
  • B1-arvoluokka tarkoittaa: Säilyneisyyden aste alkuperäinen ja luokka sisältää asemat, joissa on suoritettu vain pieniä muutoksia, jotka eivät ole olennaisesti vaikuttaneet aseman alkuperäiseen arkkitehtooniseen luonteeseen.
  • C1 tarkoittaa: Merkitys rakennuskulttuurin kannalta erittäin tärkeä ja luokka sisältää rakennuskulttuurin ja arkkitehtuurihistorian kannalta erittäin tärkeät ja merkittävät asemat.
  • D2 tarkoittaa: Merkitys asema-aluekokonaisuuden kannalta on keskinkertainen ja luokka sisältää asemat, joilla on säilynyt osa perinteiseen asema-alueeseen kuuluvista piirteistä.
  • Luston rautatieasema on valtioneuvoston päätöksellä 17. kesäkuuta 1993 suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetun asetuksen (480/1985) nojalla. Suojelupäätös on voimassa rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (498/2010) nojalla.
  • Asemarakennuksen suojeluluokka on S1, tarkoittaa rakennuksen suojelemista kokonaan, sekä ulkoasultaan että sisätiloiltaan.
  • Tavaramakasiinin ja huvimajan suojeluluokka on S2, ilman sisätiloja koskevia erityisiä suojelutavoitteita.
  • Asema-alueen suojeluluokka on S4.
  • Rakennushallitus ja Museovirasto on määritellyt asema-alueen kellarin ja kaksi talousrakennusta varjeltavaksi, säilyttämisen ja vaalimisen arvoiseksi rakennusperinnöksi.

Aseman vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asemapäälliköt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Herman Widell (1866–1938) oli ensimmäinen asemapäällikkö 1.8.1908–1.6.1926 (neljännen luokan asema 1.2.1908).
  • Theodor Sunell (1871–1955) oli toinen asemapäällikkö 1.9.1926–1.6.1939.
  • Helge Johannes Karhunen oli kolmas asemapäällikkö ajalla 1.12.1939–31.8.1953.
  • Tauno Gunnar Poskiparta toimi ylemmän palkkaluokan asemamestarina ajalla 1.3.1954–31.8.1956. Asema muuttui pysäkiksi 1.9.1953.
  • Martti Mainio Marttinen toimi ajalla 1.1.1957–30.9.1961, ja pysäkki muuttui jälleen asemaksi 1.3.1969 lukien.
  • Väinö Johannes Karvinen toimi viimeisimpänä toimihenkilönä asemalla ajalla 1.9.1962–30.9.1970, ja hänen aikanaan 1.10.1969 asema muuttui vaihteeksi.

Seisake[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asema muuttui miehittämättömäksi 1969 ja tavaraliikenne loppui 1976. Koko liikennepaikka lakkautettiin 1989, vuonna 1995 se avattiin jälleen ja on nyt nimellä Luston seisake, josta pääsee niin Parikkalaan kuin Savonlinnaankin viisi kertaa päivässä. Rautatietoimintojen loppumisen jälkeen asemarakennus on ollut muun muassa näyttelytilana ja Punkaharjun luonnonsuojelualueen opastuskeskuksena. Aseman sisätilat on entistetty 1900-luvun alun piirustusten mukaisiksi. Asemarakennus myytiin oheisrakennuksineen yksityiseen asuinkäyttöön syksyllä 2015.[4] Kauppa kuitenkin peruuntui, mutta uudet ostajat löytyivät asemalle lokakuussa 2016. Omistajat haluavat säilyttää aseman myös yleisön nähtävillä ja kesällä 2017 asemalla on kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkän "Lehmä"-myyntinäyttely. Aseman ratapihalla tervehtii junan matkustajia Miinan peltilehmä "Porin vasikka". Keväällä 2019 pihaan tuli professori kuvanveistäjä Pentti Papinahon pronssiveistos Valoa kohti. Asemarakennuksen käyttötarkoitus on muuttunut rautatieasemasta taideasemaksi, mutta junaseisake on yhä normaalisti liikennekäytössä.[5]

Asema ympäristöineen kuuluu Punkaharjun kulttuurimaisemaan, joka on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi. Asemakokonaisuuteen kuuluu asemarakennuksen lisäksi puisto lehmuskujineen, makasiini ja paviljonki (vuodelta 1928).[6]

Savonlinnan ja Parikkalan välillä kulkevat henkilöjunat pysähtyvät Luston rautatieasemalla. Asemalla ei ole lipunmyyntiä.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [Pariskunta osti aseman vuonna 2016 kesämökikseen, mutta avasivat aseman ovet yleisölle taiteen merkeissä vuonna 2017. Mikko Ranta-Huitti ja Hannu Huitti Vuoden punkaharjulaiset] Puruvesi.net. Viitattu 22.1.2021.
  2. Aseman taidelaituri asemantaidelaituri.fi. Viitattu 22.1.2021.
  3. Aseman histori www.asemantaidelaituri.fi. Viitattu 22.1.2021.
  4. Luston rautatieaseman ostotarjous hyväksyttiin Itä-Savo. Arkistoitu 24.10.2016. Viitattu 24.10.2016.
  5. Punkaharjun Luston asema tulee myyntiin Itä-Savo. Arkistoitu 24.10.2019. Viitattu 24.10.2016.
  6. Rakennettu kulttuuriympäristö Museovirasto. Viitattu 10.2.2008.
  7. Muut VR:n asemat VR. Viitattu 24.10.2016.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.