Luontovalokuvaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tykkylumisia kuusia

Luontovalokuvaus eli luonnonvalokuvaus on valokuvausta, jossa kuvattavana kohteena on luonto tavalla tai toisella. Tällä hetkellämilloin? Suomessa on noin 2 500 johonkin luontovalokuvausyhdistykseen kuuluvaa harrastajaa. Järjestäytymättömiä harrastajia on huomattavasti enemmän.

Luontoa on kuvattu tavalla tai toisella jo 1800-luvun lopullalähde?. Luonnonkuvaamisen nousukausi alkoi 1960–1970-luvuilla, jolloin kuvaaminen alkoi tekniikan kehittyessä ammattimaistua ja muutamat luontokuvaajat ryhtyivät täysipäiväisiksi ammattilaisiksi.lähde?

Luonnonvalokuvaus Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisenä suomalaisena luontokuvaajana voidaan pitää Yrjö Kokkoa (1950-luku), jonka kuvat ja kirjoitukset ovat inspiroineet Eero Murtomäkeä (1960-70 -luku) ja Hannu Hautalaa (1970-80). Kokon ja Murtomäen kirjat ovat viitoittaneet suuntaa Hannu Hautalalle, joka puolestaan on ollut suuri esikuva monelle suomalaiselle luontovalokuvaajalle.

Suomalaisen luontovalokuvauksen uranuurtaja Hannu Hautala aloitti teoksellaan Kololinnut ja muut pökkelöpesijät (1978) luontovalokuvauksen nousukauden Suomessa. Hautalan esimerkin innoittamana tuhannet suomalaiset luontoharrastajat saivat kuviaan julkaistuksi. Muita tunnettuja suomalaisia luontokuvaajia ovat esimerkiksi Jorma Luhta ja Mika Honkalinna.

Toinen rynnistys luontokuvauksen pariin tapahtui 2000-luvun alussa digikameroiden yleistyttyä.

Suomen Luonnonvalokuvaajat ry järjestää vuosittain Vuoden Luontokuva -kilpailun, jossa yksi Suomessa edellisen kahden vuoden aikana otettu kuva valitaan vuoden parhaimmaksi. Vuoden Luontokuva -tapahtuma on järjestetty jo vuosikaudet lokakuussa Finlandia-talolla Helsingissä.

Tunnettuja suomalaisia luontokuvaajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Markus Varesvuo, Jari Peltomäki, Bence Mate. Lintukuvauksen käsikirja. Docendo 2011.
  • Suomen luonnonvalokuvaajat. Luontokuvauksen käsikirja. Docendo 2012.
  • Antti Leinonen. Eläinkuvaajan matkassa. Kirjayhtymä 1995.
  • Heikki Willamo. Eläinvalokuvaus. Forssan kustannus 1988.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]