Luonnonmaantiede

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luonnonmaantiede on maantieteen ja tarkemmin yleismaantieteen osa-alue, joka keskittyy tutkimaan maapallon luontoa ja avaruutta ihmisen toiminnasta riippumattomana kokonaisuutena. Luonnonmaantiede käyttää hyväkseen aluemaantieteessä saatuja havaintoja ja pyrkii selittämään niitä ja luonnonilmiöiden syy-yhteyksiä. Huolimatta luontoon ilman ihmistä keskittyvästä lähtökohdasta, ihminen on alan tutkimuksessa otettava huomioon muun muassa eroosiovoimana. Viime aikoina alalla on alettu tutkia yhä enemmän myös ihmisen ja luonnon välistä vuorovaikutusta.

Luonnonmaantiede tutkii erillisinä kokonaisuuksina ilmastoa (ilmastotiede), veteen liittyviä alueellisia ilmiöitä (hydrogeografia), maanpinnan muotoja ja maan rakennetta (geomorfologia) sekä eliöiden levinneisyyttä maapallolla (eliömaantiede). Biogeografia jakaantuu edelleen kasvien levinneisyyttä tutkivaan geobotaniikkaan eli kasvimaantieteeseen ja eläinten levinneisyyttä tutkivaan zoogeografiaan tai geozoologiaan eli eläinmaantieteeseen. Silloin tällöin klimatologia, hydrogeografia ja geomorfologia ryhmitellään fyysisen maantieteen alaluokiksi, jolloin luonnonmaantiede jakaantuu ainoastaan fyysiseen maantieteeseen ja eliömaantieteeseen.

Tämä maantieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.