Luonnollinen suku

Luonnollinen suku on henkilöitä tarkoittavien sanojen suku kielissä, kuten saksassa, joiden kieliopillisiin sukuihin kuuluvat feminiini ja maskuliini. Saksan kielessä lähes kaikilla henkilöitä tarkoittavilla sanoilla on luonnollinen suku, toisin sanoen miehiä tarkoittavilla maskuliini ja naisia tarkoittavilla feminiini. Saksan maskuliinin epämääräinen artikkeli on ein ja määräisen der, feminiinin epämääräinen eine ja määräinen die. Esimerkiksi sanotaan der Mann (mies) ja die Frau (rouva, nainen). Säännöstä on poikkeuksia, esimerkiksi das Mädchen (tyttö, kolmas suku, neutri, jonka epämääräinen artikkeli on ein ja määräinen das, sillä kaikki -chen -loppuiset substantiivit ovat neutreja) ja die Schildwache (vartiosotilas).

Muilla kuin henkilöitä tarkoittavilla sanoilla ei ole luonnollista sukua, kun niillä ei ole sukupuolta. Vieraskielisen, joka opettelee kyseisenlaista kieltä, on siksi opeteltava useimpien sanojen suvut ulkolukuna.

Osasta niistä kielistä, joissa aikaisemmin on ollut maskuliini ja feminiini, nämä ovat kadonneet. Ruotsissa tämä on tapahtunut niin, että ne ovat sulautuneet yhteen ja neutri jäänyt erilliseksi (ett-suku), englannissa niin, että koko sukujärjestelmä on kadonnut. Myös näissä kielissä tehdään kuitenkin yksikön kolmannen persoonan pronominissa (hän) ero miesten ja naisten välille, ruotsissa miehestä han ja naisesta hon, englannissa miehestä he ja naisesta she. Maskuliinin ja feminiinin katoaminen on näissä kielissä johtanut siihen, että sana voidaan määrittää maskuliiniksi tai feminiiniksi vain sukupuolen perusteella. Tämän takia näitä pronomineja käytetään ruotsissa ja englannissa ainoastaan henkilöistä, esineistä englannissa sanotaan it ja ruotsissa det. Sen sijaan saksassa hän-sanoja (miehestä er, naisesta sie), käytetään vieläkin myös esineistä, maskuliineista er ja feminiineistä sie. Neutrien vastaava pronomini on es.