Tämä on lupaava artikkeli.

Lumileinikki

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lumileinikki
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Ranunculales
Heimo: Leinikkikasvit Ranunculaceae
Suku: Leinikit Ranunculus
Laji: nivalis
Kaksiosainen nimi

Ranunculus nivalis
L.

Katso myös

  Lumileinikki Commonsissa

Lumileinikki (Ranunculus nivalis) on pienikokoinen, leinikkikasvien heimoon kuuluva arktinen kasvilaji. Muiden leinikkien tavoin lumileinikki on myrkyllinen laji.[1]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monivuotinen lumileinikki kasvaa 2–15 cm korkeaksi, joskin hedelmävaiheessa kasvi voi kasvaa jopa 25 cm korkeaksi. Varsi on pysty, haaraton ja yläosastaan ruskeakarvainen. Aluslehdet ovat pitkäruotisia. Lehtien lapa on tavallisesti 1–3 cm leveä, kolmijakoinen ja tavallisesti herttatyvinen. Lehtilavan keskiliuska on ehyt ja sivuliuskat 2–3-halkoisia. Varsilehdet ovat ruodittomia, ja niiden lehtien lavan liuskat ovat kapeanpuikeita tai lähes soikeita. Keltaisia kukkia on vain yksi ja niissä on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä teriö että verhiö ovat viisilehtisiä. Pitkään säilyvät verholehdet ovat n. 5 mm pitkiä ja tiheään ruosteenruskeakarvaisia. Tummankeltaiset terälehdet ovat 7–12 mm pitkiä ja mesikuopallisia. Kukkapohjus on kalju, tai sen kärjessä on muutamia ruskeita karvoja. Suomessa lumileinikki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmistössä on noin 1,5–2 mm pituisia pähkylöitä, joissa on jokseenkin suora, pähkylän pituinen ota.[2][3]

Lumileinikki muistuttaa suuresti Suomessa hyvin harvinaista rikkileinikkiä (Ranunculus sulphureus).[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumileinikki on arktinen laji, jonka levinneisyysalue on varsin rajoittunut pohjoisella pallonpuoliskolla. Euroopassa sitä kasvaa ainoastaan Norjan ja Ruotsin vuoristoalueilla, Huippuvuorilla sekä paikoitellen Pohjois-Venäjän arktisilla alueilla. Levinneisyysalue jatkuu Venäjällä Aasian puolelle ja ulottuu Pohjois-Siperian läpi Tyynellemerelle. Pohjois-Amerikan puolella lajia kasvaa Alaskassa ja Pohjois-Kanadassa. Lumileinikki on tavanomainen laji myös Grönlannissa.[4]

Suomessa lumileinikki on harvinainen pohjoisen Lapin kasvi. Sitä tavataan ainoastaan Enontekiöllä ja Utsjoella. Runsaimmillaan laji on Kilpisjärven alueen suurtuntureilla.[5]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lumileinikin kasvuympäristöä Suomessa ovat tunturikosteikot. Sitä tavataan paljakkavyöhykkeen lumenviipymäpaikoilla, kosteissa niittypainanteissa, pajuviidoissa ja rannoilla.[1]

Lumileinikki Kilpisjärvellä, kuvattu2012

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 75, 81. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  • Ursing, Björn; Wanntorp Hans-Erik; Hiitonen, Ilmari [kääntäjä]; Kurtto, Arto [toimittaja]; Helyranta, Leena [toimittaja]: Otavan värikasvio, uudistettu laitos, s. 114. Otava, 2005. ISBN 9789511196631.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 81. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu paino, s. 75, 81. Helsinki: Luonnontieteellisen keskusmuseon kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  3. Ursing, Björn; Wanntorp Hans-Erik; Hiitonen, Ilmari [kääntäjä]; Kurtto, Arto [toimittaja]; Helyranta, Leena [toimittaja]: Otavan värikasvio, uudistettu laitos, s. 114. Otava, 2005. ISBN 9789511196631.
  4. a b Den virtuella floran: Fjällsmörblomma (myös levinneisyyskartat) linnaeus.nrm.se. Viitattu 12.12.2017 (ruotsiksi) .
  5. Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Lumileinikin (Ranunculus nivalis) levinneisyys Suomessa Viitattu 12.12.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]