Luis Fernández
| ||
| Henkilötiedot | ||
|---|---|---|
| Koko nimi | Luis Fernández | |
| Syntymäaika | 2. lokakuuta 1959 | |
| Syntymäpaikka | Tarifa, Cádizin maakunta, Espanja | |
| Seura | ||
| Seura | - | |
| Tehtävä | Päävalmentaja | |
| Seurat | ||
| Vuodet | Seura | O (M) |
| 1978–1986 1986–1989 1989–1993 |
 Paris SG RC Paris AS Cannes
|
|
| Maajoukkue | ||
| 1982–1992 | Ranskan maajoukkue
|
60 (6) |
| Valmennusura | ||
| 1992–1994 1994–1996 1996–2000 2000–2003 2003–2004 2005 2005–2006 2006–2007 2008–2009 2010–2011 2015–2016 |
AS Cannes Paris SG Athletic Bilbao Paris SG RCD Espanyol Al-Rayyan SC Beitar Jerusalem Real Betis Stade de Reims Israelin maajoukkue Guinean maajoukkue
| |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat. | ||
Luis Fernández (s. 2. lokakuuta 1959) on espanjalaissyntyinen ranskalainen jalkapallovalmentaja ja entinen puolustava keskikenttäpelaaja.
Pelaajaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fernández aloitti pelaajauransa Paris Saint-Germainissa 19-vuotiaana 1978. Hän löi itsensä nopeasti läpi puolustavana keskikenttäpelaajana ja 1982 Michel Hidalgo kutsui hänet maajoukkueeseen. Fernández debytoi Ranskan paidassa Alankomaita vastaan marraskuussa 1982. Samoin kuin PSG:ssä, Fernándezista tuli maajoukkueen avainpelaaja jo 23-vuotiaana. Fernández pelasi maajoukkueessa yhdessä suurten ranskalaisten kuten Jean Tiganan, Alain Giressen ja Michel Platinin kanssa. Maajoukkueuran kohokohta sattui EM-kotikisoihin 1984, kun Ranska juhli Euroopan-mestaruutta kaatamalla loppuottelussa Espanjan 2–0. Fernandez oli joukkueensa avainhahmoja myös MM-kisoissa kaksi vuotta myöhemmin. Saaliina oli MM-pronssia, kun Belgia kaatui pronssiottelussa 4–2.
1986 Fernándezin edustama PSG oli juhlinut Ranskan mestaruutta, mutta Fernández päätti lähteä seurasta ja siirtyi liikemies Jean-Luc Lagarderen omistamaan Racing Club de Parisiin. Paperilla vahva RC Paris ei kuitenkaan menestynyt ja Fernández jätti seuran 1989 ja siirtyi AS Cannesiin. Samaan aikaan myös maajoukkueen menestys jäi mitättömäksi, sillä Ranska ei selvinnyt EM-kisoihin 1988 eikä MM-kisoihin 1990.
Entisen pelaajatoverinsa Michel Platinin valmentaessa maajoukkuetta Ranska selviytyi vuoden 1992 EM-kisoihin, mutta tie nousi pystyyn jo lohkovaiheessa ja Fernández päätti lopettaa maajoukkueuransa esiinnyttyään 60 kertaa Ranskan paidassa[1]. Seuratasolla AS Cannes putosi Ligue 2 -sarjatasolle kauden 1991–1992 päätteeksi ja Fernández päätti lopettaa uransa seurassa sopimuksen päätyttyä 1993.
Meriitit pelaajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coupe de France (2): 1982, 1983
- Euroopan-mestaruus: 1984
- Artemio Franchi Trophy: 1985
- MM-pronssia: 1986
- Ranskan mestaruus: 1986
Valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Fernández aloitti AS Cannesin pelaajavalmentajana 1992–1993 ja menestystä tuli heti, sillä hän onnistui luotsaamaan seuran takaisin pääsarjaan. Seuraavalla kaudella AS Cannes jatkoi loistavia esityksiä ja saavutti paikan UEFA Cupiin seuraavaksi kaudeksi. Luis Fernández palkittiin Ligue 1:n parhaana valmentajana nuorten pelaajien peluuttamiseen perustuvasta taktiikastaan. Fernándezin pelitaktiikka miellytti mestarijoukkue Paris Saint-Germainin johtoa ja Fernández palkattiin entisen seuransa päävalmentajaksi 1994.
PSG:n ei tarvinnut kaudella 1994–1995 katua Fernándezin palkkaamista, sillä joukkue voitti sekä Coupe de Francen että Coupe de la Liguen. Myös jymypaukku Mestarien liigassa oli lähellä sillä PSG eteni aina välieriin saakka, joissa AC Milan kuitenkin osoittautui paremmaksi. Hieman jäi hampaankoloon myös liigassa, sillä mestaruus karkasi Nantes'lle.
Seuraavalla kaudella 1995–1996 Fernández sai lisäsuosiota PSG:ssä luotsaamalla joukkueen Cup-voittajien Cupin voittoon. Kun Ranskan maalla ainoaksi pokaaliksi jäi Trophée des Championsin voitto, Fernández jätti PSG:n kauden päätteeksi ja lähti etsimään uusia haasteita. Fernándezin uudeksi osoitteeksi tuli Espanjan Primera Divisiónissa pelaava Athletic Club. Suurimmaksi saavutukseksi Athletic Bilbaossa jäi Primeran kakkossija 1997–1998. Fernández jätti seuran 2000 ja palasi joulukuussa takaisin Paris Saint-Germainiin.
PSG:ssä Fernández pääsi valmentamaan maailmantähtiä kuten Jay-Jay Okochaa, Nicolas Anelkaa ja Ronaldinhoa. Menestys jäi joukkueen tähdistä huolimatta vaisuksi ja ainoa pokaali oli vuonna 2001 tullut UEFA Intertoto Cupin voitto. Vaikka Fernández nautti fanien keskuudessa suurta suosiota, heikot tulokset toivat hänelle potkut kauden 2002–2003 päätteeksi.
Joulukuussa 2003 Fernández palasi Espanjaan ja putoamista vastaan taistelleen Espanyolin peräsimeen. Fernández onnistui säilyttämään seuran Primerassa, mutta lähti seurasta kauden päätyttyä. Fernández piti vuoden taukoa valmennushommista kunnes kesäkuussa 2005 ryhtyi qatarilaisen Al Rayyan Sports Clubin päävalmentajaksi. Pesti jäi lyhytaikaiseksi ja Fernández lähti seurasta jo marraskuussa 2005 ja ryhtyi israelilaisen Beitar Jerusalemin päävalmentajaksi.
Fernándezin asema israelilaisseuran päävalmentajana ei ollut ongelmaton. Seuran omistaja Arkady Gaydamak erotti alankomaalaisen Ton Kaanenin huolimatta siitä, että Kaanen oli valmentanut seuran UEFA Cupiin. Gaydamak halusi seuraan nimekkään valmentajan ja palkkasi Fernándezin. Menestys jäi kuitenkin vaatimattomaksi ja tulokset Israelin liigassa olivat kehnoja. Kauden 2005–2006 päätteeksi Fernández erosi seuran päävalmentajan paikalta jouduttuaan seuran fanien epäsuosioon.
Fernándezin lähdettyä Beitarista hänen huhuttiin palaavan AS Cannesiin, joka pelaa nykyään Ranskan kolmosdivisioonassa. Fernández ei kuitenkaan palannut entiseen seuraansa vaan joulukuussa 2006 hän palasi jälleen Primera Divisióniin. Seurana oli tällä erää Real Betis. Fernández ilmoitti toukokuussa 2007 jättävänsä Betisin kauden päättyessä kesäkuun puolivälissä. Hänet erotettiin tehtävästä kuitenkin jo yhtä ottelukierrosta aikaisemmin heikoisti menneen loppukauden vuoksi.
Fernández palasi valmennustehtäviin joulukuussa 2008, kun hän siirtyi Ligue 2:ssa viimeiseksi juuttuneen Stade de Reimsin päävalmentajaksi. [2] Pesti jäi lyhyeksi, sillä Fernández ei onnistunut pelastamaan vaikeuksiin ajautunutta seuraa putoamiselta.
Kesäkuussa 2009 L'Equipe uutisoi, että RC Strasbourg olisi havittelemassa Fernándezia uudeksi päävalmentajakseen. [3] Tammikuussa 2010 Fernández ilmoitti olevansa kiinnostunut Ranskan maajoukkueen päävalmentajana tehtävistä. [4] Maaliskuussa hänestä tuli kuitenkin Israelin maajoukkueen päävalmentaja.[5]
Helmikuussa 2011 FIFA asetti Fernándezin toimitsijakieltoon. Syynä on Fernándezin ja hänen entisen seuransa Al-Rayyanin väliset ratkaisemattomat velkaepäselvyydet vuodelta 2005. [6]
Fernándezin johdolla Israel ei onnistunut selvittämään tietään EM-kisoihin 2012. Kannattajien epäsuosiossa koko pestinsä ajan ollut ranskalaisvalmentaja päätti lopulta yhteistyön Israelin jalkapalloliiton kanssa joulukuun lopulla 2011. [7]
Huhtikuussa 2015 yli kolme vuotta valmennustehtävistä sivussa ollut Fernández nimitettiin Guinean maajoukkueen päävalmentajaksi. [8] Hän jätti tehtävänsä jo toukokuussa 2016.[9]
Meriitit valmentajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Coupe de France: 1995
- Coupe de la Ligue: 1995
- Ranskan mestaruus
- Hopeaa:1996
- Cup-voittajien Cup: 1996
- Espanjan mestaruus
- Hopeaa 1998
- Trophée des Champions: 2001
- UEFA Intertoto Cup: 2001
- Vuoden valmentaja Ranskassa: 1993
- UNFP:n vuoden valmentaja Ligue 1:ssä: 1994
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Pierrend, José Luis: France - Record International Players 17.7.2018. RSSSF. Viitattu 1.11.2018. (englanniksi)
- ↑ Fernandez appointed Reims coach (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Strasbourg sonde Fernandez (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luis Fernandez candidat au poste (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Israelin maajoukkueelle uusi valmentaja
- ↑ Israel coach Luis Fernandez suspended by Fifa
- ↑ Gutman folgt auf Fernandez
- ↑ Guinée: Luis Fernandez nouveau sélectionneur (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Luis Fernandez ends time as Guinea coach by mutual consent
| Edeltäjä: Jean-Claude Suaudeau |
France Footballin vuoden valmentaja 1993 |
Seuraaja: Jean-Claude Suaudeau |
| Edeltäjä: ei jaettu |
UNFP:n Vuoden valmentaja Ligue 1:ssä 1994 |
Seuraaja: Francis Smerecki |
| Edeltäjä: Erick Mombaerts |
AS Cannes'n päävalmentaja 12/1992–1994 |
Seuraaja: Safet Sušić |
| Edeltäjä: Artur Jorge Philippe Bergeroo |
Paris Saint-Germainin päävalmentaja 1994–1996 2000–2003 |
Seuraaja: Raymundo Ricardo Gomes Vahid Halilhodžić |
| Edeltäjä: Javier Clemente |
RCD Espanyolin päävalmentaja 12/2003–2004 |
Seuraaja: Miguel Ángel Lotina |
| Edeltäjä: Ton Kaanen |
Beitar Jerusalemin päävalmentaja 2005–2006 |
Seuraaja: Osvaldo Ardiles |
| Edeltäjä: Javier Irureta |
Real Betisin päävalmentaja 2006–2007 |
Seuraaja: Paco Chaparro |
| Edeltäjä: Didier Tholot |
Stade de Reimsin päävalmentaja 12/2008–2009 |
Seuraaja: Marc Collat |
| Edeltäjä: Dror Kashtan |
Israelin maajoukkueen päävalmentaja 3/2010–12/2011 |
Seuraaja: Eli Guttman |
| Edeltäjä: Michel Dussuyer |
Guinean maajoukkueen päävalmentaja 4/2015–5/2016 |
Seuraaja: Lappé Bangoura |
| ||||||||||||||
