Luhtavilla
Sivulta puuttuu | Luhtavilla | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Eriophorum angustifolium Honckeny |
||||||||||||||||||
| Alalajit | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
Luhtavilla (Eriophorum angustifolium) on suolla kasvava tuulipölytteinen sarakasveihin kuuluva kasvi, jonka tähkä muuttuu kuihduttuaan villavaksi tupsuksi. Luhtavilla muistuttaa tupasvillaa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkonäkö ja koko
Luhtavilla kasvaa puolisen metriä korkeaksi. Sen lehdet ovat tummanvihreät, 2–6 mm leveät ja hiukan kourumaiset. Kukinnossa on tavallisesti 3–5 tähkää, luhtavillaa kutsutaankin joissakin murteissa monitähkävillaksi. Kukinnon asento on nuokkuva, ja kuihtuneen kukinnon valkeat haituvat ovat 3–5 cm pitkät.
[muokkaa] Kasvupaikka ja levinneisyys
Luhtavillaa tavataan kosteilla paikoilla: nevoilla, ojissa ja luhtarannoilla.[1] Luhtavillan nimialalajia tavataan koko Euroopassa, alalajia subarcticum Pohjoismaissa, Siperiassa ja Alaskassa, ja kolmatta alalajia scabriusculum Aasian koillisosassa sekä Pohjois-Amerikassa.[2]
[muokkaa] Käyttö
Luhtavillan juuria on kokeiltu hätäravintona. Sen haituvat toimivat sytykkeinä.[3] Ainakin Ruotsissa sitä on käytetty myös tyynyjen täytteenä.[2]
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Synnöve Huovinen: Taivalkosken lukion kasvisto 2001. Kalevi Hirvonen (kuva). Viitattu 25.10.2008.
- ↑ a b Arne Anderberg: Den virtuella floran Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 24.10.2008. (ruotsiksi)
- ↑ Björn Corander
