Luettelo Suomen eronneista ministereistä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen.
Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Merkinnän syy: Luettelo on pahasti kesken varsinkin 1910-luvulta 1950-luvun lopulle.

Tämä on luettelo Suomen hallituksista kesken toimikauden tapahtuneista ministereiden eroista. Luettelossa ei ole ministerikierrätyksiä tai sellaisia tapauksia, joissa koko hallitus on eronnut. Luettelossa ei ole tasavallan presidentiksi tai eduskunnan puhemieheksi valittuja ministereitä, sillä heidän on automaattisesti erottava virasta kun heidät on valittu kyseisiin tehtäviin.

Luettelo eronneista ministereistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eroamisvuosi Ministerivirka Ministeri Hallitus Eroneen ministerin puoluekanta Eroamisen syy Seuraaja Seuraajan puoluekanta
1907 Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö K. J. Ståhlberg[1] Mechelin Nuorsuomalainen puolue vastusti kieltolakia Edvard Hjelt Nuorsuomalainen puolue
1909 Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Edvard Hjelt[2][3] Hjelt maanvuokralain vastustus August Hjelt Suomalainen puolue
Oikeustoimituskunnan päällikkö August Nybergh[2][3] seuraajaa ei nimitetty
Siviilitoimituskunnan päällikkö Hugo Rautapää[2][3]
Maanviljelystoimituskunnan päällikkö Onni Schildt[2][3] Otto Wrede Suomalainen puolue
Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö Otto Stenroth[2][3] seuraajaa ei nimitetty
1917 Valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Väinö Tanner[4] Tokoi SDP Eduskunnan epäluottamuslause
Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja Oskari Tokoi[5] kiista valtalaista. SDP lähti senaatista
Siviilitoimituskunnan apulaispäällikkö Julius Ailio[5]
Kulkulaitostoimituskunnan päällikkö Väinö Voionmaa[5]
1918 maatalousministeri Kyösti Kallio[6] Paasikivi I Maalaisliitto erosi hallituksen monarkialinjan takia Uuno Brander Edistyspuolue
apulaismaatalousministeri E. Y. Pehkonen[7] seuraajaa ei nimitetty
1923 puolustusministeri Bruno Jalander[8] Kallio I ammattiministeri erosi Leppävirran vakoilutapauksen takia Vilho Nenonen ammattiministeri
1933 oikeusministeri Hugo Malmberg[9][10] Kivimäki RKP nimitettiin Vaasan hovioikeuden presidentiksi Eric J. Serlachius RKP
1936 oikeusministeri Eric J. Serlachius[11] RKP jätti hallituksen Helsingin yliopiston kielikiistan vuoksi Emil Jatkola Edistyspuolue
apulaisvaltiovarainministeri Rolf Witting[11] Tyko Reinikka Maalaisliitto
1938 ulkoasiainministeri Rudolf Holsti[12] Cajander III Edistyspuolue arvosteli Adolf Hitleriä Kansainliiton yleiskokouksen ulkoministerikokouksessa Väinö Voionmaa SDP
1939 apulaissosiaaliministeri Oskari Reinikainen[13][14] Cajander III SDP siirtyi lääkintöhallituksen pääjohtajaksi. seuraajaa ei nimitetty
1941 sisäasiainministeri Ernst von Born[15] Rangell RKP vastusti karjalaisen siirtoväen asuttamista ruotsinkieliselle alueille Toivo Horelli Kokoomus
kansanhuoltoministeri Väinö Kotilainen[16][17] ammattiministeri siirtyi Itä-Karjalan sotilashallinnon sotilashallintokomentajaksi Atte Arola Maalaisliitto
1943 sosiaaliministeri Karl-August Fagerholm[18] Linkomies SDP arvosteli Saksan miehitystä Norjassa Aleksi Aaltonen SDP
1945 ministeri sosiaaliministeriössä Pekka Heikkinen[19] Rytin II Maalaisliitto nimitettiin Kuopion läänin maaherraksi Viljami Kalliokoski Maalaisliitto
Eero A. Wuori[20][21] Paasikivi III SDP nimitettiin Suomen Lontoon suurlähetystön edustajaksi Eino Kilpi SDP
valtiovarainministeri Sakari Tuomioja[22] Kekkonen III Edistyspuolue nimitettiin Suomen pankin pääjohtajaksi Ralf Törngren RKP
1948 sisäasiainministeri Yrjö Leino[23] Pekkala SKDL Eduskunnan epäluottamuslause Eino Kilpi SKDL
ministeri ulkoasiainministeriössä Reinhold Svento[24] nimitettiin Suomen lähettilääksi Berniin Aarre Simonen SDP
1949 ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Erkki Härmä[25] Fagerholm I SDP siirtyi Turun ja Porin läänin maaherraksi Uuno Takki
sosiaaliministeri Valdemar Liljeström[26] henkilökohtaiset syyt; matkusti junassa humalatilassa Tyyne Leivo-Larsson
1950 II sisäasiainministeri Lauri Riikonen[27] Kekkonen I Maalaisliitto siirtyi Kuopion läänin maaherraksi Johannes Virolainen Maalaisliitto
1953 ministeri maatalousministeriössä Matti Lepistö[28] Kekkonen III SDP Salaputkijuttu Taavi Vilhula
kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Peltonen[28] Eemil Huunonen SDP
1957 valtiovarainministeri Nils Meinander[29] Sukselainen I RKP RKP jätti hallituksen valtion rahoituskriisin takia Esa Kaitila Suomen Kansanpuolue
II maatalousministeri Bertel Lindh[29] Matti Lepistö Sos. Dem. Oppositio
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Torsten Nordström[29] Kustaa Tiitu Maalaisliitto
1958 maatalousministeri Martti Miettunen[30] Fagerholm III Maalaisliitto siirtyi Lapin läänin maaherraksi Urho Kähönen Maalaisliitto
ulkoasiainministeri Johannes Virolainen[31][32] Yöpakkaset Karl-August Fagerholm SDP
1960 sisäasiainministeri Eino Palovesi[33] Sukselainen I siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi Eemil Luukka Maalaisliitto
1961 oikeusministeri Antti Hannikainen [34][35] Sukselainen II nimitettiin oikeuskansleriksi Pauli Lehtosalo
pääministeri V. J. Sukselainen Kansaneläkelaitoksen juttu[36][18] hallitus erosi
1963 sisäasiainministeri Eeli Erkkilä[37] Karjalainen I terveydelliset syyt Niilo Ryhtä Maalaisliitto
ministeri valtiovarainministeriössä Onni Koski[37] TPSL (SAK) TPSL jätti hallituksen budjettikiistan takia Johan Otto Söderhjelm RKP
II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Onni Närvänen[37] Olavi Lahtela Maalaisliitto
sosiaaliministeri Olavi Saarinen[37] Kyllikki Pohjala Kokoomus
valtiovarainministeri Osmo P. Karttunen[38] Kokoomus luottamuspula Mauno Jussila Maalaisliitto
1964 ministeri valtioneuvoston kansliassa Aarne Nuorvala[39] Lehto ammattiministeri siirtyi oikeuskansleriksi seuraajaa ei nimitetty
1967 sisäasiainministeri Niilo Ryhtä[40] Paasio I Maalaisliitto siirtyi Oulun läänin maaherraksi Martti Viitanen SDP
II sosiaaliministeri Esa Timonen[41] siirtyi Pohjois-Karjalan läänin maaherraksi Toivo Saloranta Maalaisliitto
sisäasiainministeri Martti Viitanen[42] Miettusen II hallitus SDP siirtyi Vaasan läänin maaherraksi Antero Väyrynen SDP
1969 II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Viljo Virtanen[43] Koivisto I siirtyi Mikkelin läänin maaherraksi Veikko Helle
1970 sisäasiainministeri Artturi Jämsén[44] Karjalainen II Keskusta siirtyi Keski-Suomen läänin maaherraksi Eino Uusitalo Keskusta
1971 oikeusministeri Erkki Tuominen[45] SKDL SKDL lähti hallituksesta budjettikiistan takia Mikko Laaksonen SDP
liikenneministeri Veikko Saarto[45] Kalervo Haapasalo
sosiaaliministeri Anna-Liisa Tiekso[45] Pekka Kuusi
1972 kauppa- ja teollisuusministeri Grels Teir[46] Sorsa I RKP siirtyi Valtiokonttorin pääjohtajaksi Jan-Magnus Jansson RKP
1973 maatalousministeri Erkki Haukipuro[47] Keskusta siirtyi Oulun läänin maaherraksi Heimo Linna Keskusta
kauppa- ja teollisuusministeri Jussi Linnamo[48] SDP Zavidovo-vuoto Grels Teir RKP
II valtiovarainministeri Margit Eskman[49] Paasio II siirtyi Kansaneläkelaitoksen johtajaksi Seija Karkinen SDP
1974 kauppa- ja teollisuusministeri Jan-Magnus Jansson[50] Sorsa I RKP siirtyi Hufvudstadsbladetin pääjohtajaksi Kristian Gestrin RKP
1976 toinen valtiovarainministeri Viljo Luukka[51] Miettunen II ammattiministeri terveydelliset syyt Esko Rekola ammattiministeri
1978 ministeri sisäasiainministeriössä Kristian Gestrin[52] Sorsa II RKP RKP jätti hallituksen, koska vastusti taloudellista valtalakiehdotusta Tuure Salo LKP
opetusministeri Jaakko Itälä
1981 kauppa- ja teollisuusministeri Ulf Sundqvist[53] Koivisto II SDP siirtyi STS-Pankin johtajaksi Pirkko Työläjärvi SDP
1982 sosiaali- ja terveysministeri Jacob Söderman[54] Sorsa III siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi Eeva Kuuskoski Keskusta
opetusministeri Kalevi Kivistö[55] SKDL SKDL lähti hallituksesta budjettikiistan takia Kaarina Suonio SDP
liikenneministeri Jarmo Wahlström[55] Reino Breilin
työministeri Jouko Kajanoja[55] Veikko Helle
II valtiovarainministeri Mauno Forsman[56] SDP siirtyi Raha-automaattiyhdistyksen toimitusjohtajaksi Jermu Laine
ulkomaankauppaministeri Esko Rekola[57][58] ammattiministeri siirtyi eläkkeelle Arne Berner LKP
1984 sosiaali- ja terveysministeri Vappu Taipale[59] Sorsa IV SDP siirtyi Sosiaalihallituksen pääjohtajaksi Matti Puhakka SDP
1986 opetusministeri Kaarina Suonio[60] siirtyi Tampereen apulaiskaupunginjohtajaksi Pirjo Ala-Kapee
valtiovarainministeri Ahti Pekkala[61] Keskusta siirtyi Oulun läänin maaherraksi Esko Ollila Keskusta
1989 liikenneministeri Pekka Vennamo[62] Holkeri SMP siirtyi Posti- ja telelaitoksen pääjohtajaksi Raimo Vistbacka SMP
sosiaali- ja terveysministeri Helena Pesola[63] Kokoomus siirtyi Kelan johtajaksi Mauri Miettinen Kokoomus
1990 valtiovarainministeri Erkki Liikanen[64] SDP siirtyi Suomen EY-suurlähettilääksi Matti Louekoski SDP
opetusministeri Christoffer Taxell [65] RKP siirtyi Partekin pääjohtajaksi Ole Norrback RKP
ympäristöministeri Kaj Bärlund [66] SDP siirtyi vesi- ja ympäristöhallituksen pääjohtajaksi seuraajaa ei nimitetty
liikenneministeri Raimo Vistbacka[67] SMP SMP lähti hallituksesta budjettikiistan takia Ilkka Kanerva Kokoomus
1992 sosiaali- ja terveysministeri Eeva Kuuskoski[12] Aho Keskusta erosi budjettikiistan takia Jorma Huuhtanen Keskusta
kauppa- ja teollisuusministeri Kauko Juhantalo[68] joutui valtakunnanoikeuden eteen Pekka Tuomisto
1993 ulkoministeri Paavo Väyrynen[69] asettui ehdokkaaksi vuoden 1994 presidentinvaaleihin Heikki Haavisto
kauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto[70][71] siirtyi Kelan pääjohtajaksi Seppo Kääriäinen
1994 kehitysministeri Toimi Kankaanniemi[72] Kristillisdemokraatit KD lähti hallituksesta EY-jäsenyyshakemuspäätöksen takia seuraajaa ei nimitetty
oikeusministeri Hannele Pokka[73] Keskusta siirtyi Lapin läänin maaherraksi Anneli Jäätteenmäki Keskusta
maa- ja metsätalousministeri Martti Pura[74] siirtyi Sodankylän kunnanjohtajaksi Mikko Pesälä
1995 ulkoasiainministeri Heikki Haavisto[75] sairastui aivoverenvuotoon Paavo Rantanen ammattiministeri
asuntoministeri Pirjo Rusanen[76] Kokoomus siirtyi Euroopan parlamenttiin Anneli Taina Kokoomus
puolustusministeri Elisabeth Rehn[77] RKP siirtyi Euroopan parlamenttiin Jan-Erik Enestam RKP
1996 valtiovarainministeri Iiro Viinanen[78] Lipponen I Kokoomus siirtyi Pohjolan pääjohtajaksi Sauli Niinistö Kokoomus
1997 liikenneministeri Tuula Linnainmaa[79] siirtyi Uudenmaan läänin maaherraksi Matti Aura
II valtiovarainministeri Arja Alho[80] SDP Sundqvist-jupakka Jouko Skinnari SDP
1998 oikeusministeri Kari Häkämies[81] Kokoomus siirtyi Kuopion kaupunginjohtajaksi Jussi Järventaus Kokoomus
ministeri opetusministeriössä Claes Andersson[82] Vasemmistoliitto luopui Vasemmistoliiton puheenjohtajuudesta Suvi-Anne Siimes Vasemmistoliitto
1999 liikenneministeri Matti Aura[83] Kokoomus Soneran toimitusjohtajan Pekka Vennamon laiton erottaminen Kimmo Sasi Kokoomus
2002 ympäristöministeri Satu Hassi[84] Lipponen II Vihreät Vihreät jätti hallituksen ydinvoimalapäätöksen takia Jouni Backman SDP
maa- ja metsätalousministeri Kalevi Hemilä[85] ammattiministeri siirtyi Elintarviketeollisuuden toimitusjohtajaksi Raimo Tammilehto ammattiministeri
maa- ja metsätalousministeri Raimo Tammilehto[86] ammattiministeri hallituksen poliittisen tasapainon säilyttäminen Jari Koskinen Kokoomus
kulttuuriministeri Suvi Linden[87] Kokoomus golfkenttätukiskandaali Kaarina Dromberg Kokoomus
liikenneministeri Olli-Pekka Heinonen[88] Kokoomus siirtyi Yleisradion johtajistoon Kimmo Sasi Kokoomus
2003 pääministeri Anneli Jäätteenmäki[89] Jäätteenmäki Keskusta Irakgate-skandaali Matti Vanhanen Keskusta
2008 opetusministeri Sari Sarkomaa[90] Vanhanen II Kokoomus henkilökohtaiset syyt Henna Virkkunen Kokoomus
ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva[91] tekstiviestiskandaali Alexander Stubb
2009 työministeri Tarja Cronberg[92] Vihreät luopui Vihreiden puheenjohtajuudesta Anni Sinnemäki Vihreät
2010 pääministeri Matti Vanhanen[93] Keskusta siirtyi Perheyritysten liiton toimitusjohtajaksi Mari Kiviniemi Keskusta
sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä[94] siirtyi Kelan pääjohtajaksi Juha Rehula
2012 elinkeinoministeri Jyri Häkämies[95] Katainen Kokoomus siirtyi Elinkeinoelämän keskusliiton toimitusjohtajaksi Jan Vapaavuori Kokoomus
puolustusministeri Stefan Wallin[96][97][98] RKP luopui RKP:n puheenjohtajuudesta ja samalla ministerin paikasta Carl Haglund RKP
2013 kehitysministeri (valtionomistajaohjaus) Heidi Hautala[99] Vihreät Save the Arctic -kampanja Pekka Haavisto Vihreät
2014 liikenneministeri Merja Kyllönen[100] Vasemmistoliitto Vasemmistoliitto jätti hallituksen budjettikiistan takia Henna Virkkunen Kokoomus
kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki[100] Pia Viitanen SDP
pääministeri Jyrki Katainen[101] Kokoomus siirtyi Euroopan talouskomissaariksi Alexander Stubb Kokoomus
valtiovarainministeri Jutta Urpilainen[102][103] SDP menetti SDP:n puheenjohtajuuden Antti Rinne SDP
liikenne- ja kuntaministeri Henna Virkkunen[104] Kokoomus siirtyi Euroopan parlamenttiin Paula Risikko Kokoomus
kehitysministeri Pekka Haavisto[105] Stubb Vihreät Vihreät jätti hallituksen ydinvoimalupapäätöksen takia Sirpa Paatero SDP
ympäristöministeri Ville Niinistö[105] Sanni Grahn-Laasonen Kokoomus
2016 valtiovarainministeri Alexander Stubb[106] Sipilä Kokoomus menetti Kokoomuksen puheenjohtajuuden Petteri Orpo Kokoomus
sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä[107] Perussuomalaiset erosi perhesyiden takia Pirkko Mattila Perussuomalaiset
elinkeinoministeri Olli Rehn[108] Keskusta siirtyi Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi Mika Lintilä Keskusta
2019 kunta- ja omistajaohjausministeri Sirpa Paatero[109] Rinne SDP Postin omistajaohjausskandaali Tytti Tuppurainen (Eurooppa- ja omistajaohjausministeri), Sirpa Paatero (kuntaministeri) SDP
pääministeri Antti Rinne[110] luottamuspula Sanna Marin
2020 valtiovarainministeri Katri Kulmuni[111] Marin Keskusta verovaroilla maksettu esiintymiskoulutus Matti Vanhanen Keskusta
2023 elinkeinoministeri Vilhelm Junnila[112] Orpo Perussuomalaiset yhteydet äärioikeistoon Wille Rydman Perussuomalaiset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Jukka-Pekka Pietiläinen: ”4”, Professori ja poliitikko, s. 33. Väkijuomat ja parlamentarismi. Jyväskylä: Weilin+Göös, 1992. ISBN 951-35-5425-2.
  2. ↑ a b c d e Vares, Vesa: ”Castrén, Kaarlo”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 151–153. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
  3. ↑ a b c d e Jorma O. Tiainen (toim.):: ”Uusi vuosisata 1900-1909”, Vuosisatamme kronikka, s. 113. Suomen senaatti murenee. Jyväskylä-Helsinki: Gummerus, 1987. ISBN 951-20-2893-X.
  4. ↑ Allan Tiitta: ”Osuusliikkestä vallankahvaan”, Väinö Tanner sosialisti ja patriootti, s. 121. Weilin+Göös, 1996. ISBN 951-35-6027-9.
  5. ↑ a b c ”Suomen autonomia päättyy”, Kronikka 1900-1999 Suomen ja maailman tapahtumat, s. 116. Valtalaki. Weilin+Göös, 1999. ISBN 951-35-6529-7.
  6. ↑ Kansallisbiografia Kallio, Kyösti (1873–1940) Kansallisbiografia Artikkeli. Kansallisbiografia. Viitattu 26.8.2014.
  7. ↑ Suomen puolueet: Maalaisliitto Suomi 80 – Itsenäistymisen vuodet 1917–1918. Tampereen yliopiston historiatieteen laitos. Viitattu 26.8.2014.
  8. ↑ Jorma O. Tiainen (toim.): Vuosisatamme Kronikka, s. 308. Jyväskylä: Gummerus, 1987.
  9. ↑ Ministerin tiedot Malmberg, Hugo Albert Ministeritietojärjestelmä. Valtioneuvosto. Viitattu 26.8.2014. [vanhentunut linkki]
  10. ↑ Vaasan hovioikeuden presidentit ja muotokuvat tekijöineen (Vaasan hovioikeuden historia) Vaasan hovioikeus Yhteystiedot. Vaasan hovioikeus. Viitattu 26.8.2014.
  11. ↑ a b Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä, s. 96. Helsinki: Otava, 1987.
  12. ↑ a b Eronneiden ministerien listaa: Kanerva, Jäätteenmäki, Lindén, Aura... Yle Uutiset. Yle Uutiset. Viitattu 18.5.2015.
  13. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Oskari Reinikainen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  14. ↑ Ministerin tiedot Oskari Reinikainen Ministeritietojärjestelmä. Valtioneuvosto. Arkistoitu 21.1.2016. Viitattu 26.8.2014.
  15. ↑ Kaksi kertaa evakkoon Maaselkalehti. Arkistoitu 10.8.2018. Viitattu 26.8.2014.
  16. ↑ Keitä olivat hallituksen hiljaiset? Yle sota39-projekti. Yleisradio. Arkistoitu 9.9.2017. Viitattu 26.8.2014.
  17. ↑ Väinö Aleksanteri Kotilainen (kauppa- ja teollisuusministeri) (Hallituksen tiedot ja kokoonpano) Hallitukset ja ministerit vuodesta 1917. Valtioneuvosto. Viitattu 26.8.2014.
  18. ↑ a b Sataan vuoteen mahtuu 17 ministerieroa – neljä viidestä viimeksi eronneesta on naisia Yle Uutiset. Yle. Viitattu 2.12.2019.
  19. ↑ Pekka Heikkinen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 18.5.2015.
  20. ↑ Suomen suurlähettiläät Iso-Britanniassa (Suurlähetystö palveluksessanne) Suomen suurlähetystö, Lontoo. Viitattu 18.5.2015.
  21. ↑ KGB-mies presidentin kansliapäällikkönä? (Suomen historia) Suomen historiaa blogspot. Viitattu 18.5.2015.
  22. ↑ Tuomioja, Erkki: Sakari Tuomioja, suomalainen sovittelija. Helsinki: Tammi, 2007. ISBN 951-30-6676-2.
  23. ↑ Itsenäisen Suomen historia, 3. osa. Vantaa: Weilin+Göös, 1991. ISBN 951-35-5160-1.
  24. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Reinhold Svento. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  25. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Härmä. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  26. ↑ Liljeström, Valdemar (1902−1960) (Artikkeli Liljeström, Valdemar (1902−1960)) Biografiakeskus. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 27.7.2015.
  27. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Lauri Riikonen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  28. ↑ a b Veli Junttilan kolumni salaputkijutusta Turun Sanomissa, (Arkistoitu versio, viitattu 27.4.2012)
  29. ↑ a b c Heikki Eskelinen: Itsenäisyytemme vuosikymmenet, s. 238. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet, 1966.
  30. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Martti Miettunen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  31. ↑ Turtola, Martti: ”13”, Suomi kautta aikojen, s. 498–499. Jälleenrakennuksen aika 1946-1962:Fagerholmin hallitus ja yöpakkaset. Helsinki: Oy Valitut Palat, 1992. ISBN 951-8933-60-X.
  32. ↑ Ahti Karjalainen ja- Jukka Tarkka: Presidentin ministeri − Ahti Karjalaisen ura Urho Kekkosen Suomessa. Otava 1989 ISBN 951-1-08892-0, yöpakkaskriisistä s. 63–77.
  33. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Eino Palovesi. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  34. ↑ Oikeuskansleri Historia (Oikeuskanslerit (prokuraattorit)) Oikeuskansleri Etusivu. Oikeuskansleri. Arkistoitu 10.7.2016. Viitattu 27.7.2015.
  35. ↑ Ministerin tiedot Hannikainen, Antti Juhana Ministeritietojärjestelmä. Valtioneuvosto. Viitattu 26.8.2014. [vanhentunut linkki]
  36. ↑ Lasse Kangas, kolumni, Keskisuomalainen 13.7.2009 (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 2.12.2019
  37. ↑ a b c d Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1964, s. 150. Helsinki: Otava, 1963.
  38. ↑ Elämäkerta-artikkelit:Osmo P. Karttunen (Elämäkerta Artikkelit) Kokoomusbiografia. Porvarillisen Työn Arkisto. Viitattu 18.5.2015.
  39. ↑ Aarne Nuorvala Muistot HS Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2015.
  40. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Niilo Ryhtä. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  41. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Esa Timonen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  42. ↑ Martti Viitanen (Porstua) Seinäjoen kaupunginkirjasto. Seinäjoen maakuntakirjasto. Viitattu 26.8.2014.
  43. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Viljo Virtanen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  44. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Artturi Jämsén. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  45. ↑ a b c Seppo Zetterberg (toim.): Suomen historian pikkujättiläinen, s. 873–874. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1987. ISBN 951-0-14263-0.
  46. ↑ Luettelo Suomen eronneista ministereistä Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  47. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Haukipuro. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  48. ↑ Zavidovo-vuoto vauhditti Kekkoselle puuhattua poikkeuslakia Ylen Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  49. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1973, s. 137.
  50. ↑ Jan-Magnus Jansson Muistot HS Muistokirjoitus. Helsingin Sanomat. Viitattu 18.5.2015.
  51. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1977, s. 46. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04061-8.
  52. ↑ Sorsan-Virolaisen hallitus (Suomen historia) Suomen historiaa blogspot. Viitattu 18.5.2015.
  53. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1982, s. 73.
  54. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Jacob Söderman. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  55. ↑ a b c Puolustusmäärärahat ajoivat SKDL:n hallituksesta vuonna 1982 ( Sorsan III hallitus kaatui)  SKDL lähtee hallituksesta. Yle Elävä Arkisto. Viitattu 19.12.2014.
  56. ↑ Peltonen, Toni: Muistot: Mauno Forsman hs.fi. Helsingin Sanomat. Viitattu 14.11.2014.
  57. ↑ Monen hallituksen ministeri Esko Rekola on kuollut (MTV3 Uutiset Kotimaa) MTV3. Arkistoitu 12.11.2014. Viitattu 18.5.2015.
  58. ↑ Esko Rekola: Viran puolesta, s. 302. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22965-2.
  59. ↑ Luettelo Suomen eronneista ministereistä Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  60. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Kaarina Suonio. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  61. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Ahti Pekkala. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  62. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Pekka Vennamo. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  63. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 16.
  64. ↑ Edustajamatrikkeli Edustajamatrikkeli Erkki Liikanen. Eduskunta. Viitattu 26.8.2014.
  65. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1991, s. 42–43.
  66. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1992, s. 19. Helsinki: Otava, 1991.
  67. ↑ SMP jätti hallituksen 1990 – puolueen ainoa ministeri ei suostunut eroamaan (Uutinen SMP:n erosta) Yle Elävä Arkisto. Yle. Viitattu 2.7.2015.
  68. ↑ Kauko Juhantalo joutui valtakunnanoikeuteen Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  69. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1994, s. 100.
  70. ↑ Pekka Tuomisto Suomen ministerit. Valtioneuvosto.
  71. ↑ Tuomioja, Erkki: Siinä syntyy vielä rumihia: Poliittiset päiväkirjat 1991-1994, s. 394. Tammi, 2014. Kirja Google Booksissa (viitattu 23.12.2014).
  72. ↑ EU-jäsenyys ajoi kristillisen liiton hallituksesta 1994 (SKL jätti hallituksen) Yle. Viitattu 15.6.2015.
  73. ↑ Hannele Pokka Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  74. ↑ Martti Pura Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  75. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 1996, s. 58. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13788-3.
  76. ↑ Pirjo Rusanen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  77. ↑ Elisabeth Rehn Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 13.5.2015.
  78. ↑ Iiro Viinanen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  79. ↑ Tuula Linnainmaa Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  80. ↑ SDP:n Arja Alho kaatui vahingonkorvauksiin Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  81. ↑ Kari Häkämies Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  82. ↑ Suvi-Anne Siimes nousi nopeasti politiikan huipulle, tippui äkkiä alas Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 26.8.2014.
  83. ↑ Sonera selätti Matti Auran Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  84. ↑ Vihreät jätti hallituksen ydinvoiman tähden vuonna 2002 Yle Elävä Arkisto. Yle. Viitattu 18.5.2015.
  85. ↑ Hemilä erosi Eteran toimitusjohtajan tehtävästä Helsingin Sanomat. 16.12.2009. Arkistoitu 18.12.2009. Viitattu 16.12.2009.
  86. ↑ Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2002, s. 13. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17635-8.
  87. ↑ Suvi Lindén erosi avustusjupakan vuoksi Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  88. ↑ Olli-Pekka Heinonen Eduskunta Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 20.8.2014.
  89. ↑ Irak-vuoto johti pääministeri Anneli Jäätteenmäen eroon Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  90. ↑ Sarkomaa eroaa perhesyistä Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  91. ↑ Tiedotustilaisuus Ilkka Kanervan erosta Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 1.9.2014.
  92. ↑ Sinnemäki odotetusti Vihreiden johtoon Taloussanomat. 16.5.2009. Viitattu 16.5.2009.
  93. ↑ Matti Vanhasesta Perheyritysten liiton toimitusjohtaja HS.fi. 23.6.2010. Arkistoitu 26.6.2010. Viitattu 23.6.2010.
  94. ↑ Liisa Hyssälä nimitettiin Kelan pääjohtajaksi Helsingin Sanomat. 21.5.2010. Arkistoitu 21.11.2011. Viitattu 26.5.2010.
  95. ↑ Jyri Häkämiehestä EK:n toimitusjohtaja 9.11.2012. EK. Arkistoitu 17.10.2013. Viitattu 17.10.2013.
  96. ↑ Ollikainen, Marjo: Stefan Wallin ei jatka Rkp:n johdossa, Carl Haglund harkitsee Helsingin Sanomat. 30.3.2012. Arkistoitu 3.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  97. ↑ Katainen: Rkp ratkaisee, vaihtuuko puolustusministeri Helsingin Sanomat. 30.3.2012. Arkistoitu 1.4.2012. Viitattu 3.4.2012.
  98. ↑ Carl Haglund valittiin Rkp:n uudeksi puheenjohtajaksi Helsingin Sanomat. 10.6.2012. Viitattu 10.6.2012.
  99. ↑ Greenpeace-kohu koitui Heidi Hautalan kohtaloksi Yle Elävä arkisto. Yleisradio. Viitattu 20.8.2014.
  100. ↑ a b Vasemmistoliitto lähtee hallituksesta 25.3.2014. YLE. Viitattu 25.3.2014.
  101. ↑ Luukka, Teemu: Jyrki Katainen siirtyy talouskomissaariksi lokakuuhun saakka Helsingin Sanomat. 25.6.2014. Arkistoitu 28.6.2014. Viitattu 30.6.2014.
  102. ↑ Uusivaara, Terhi: Antti Rinteestä tulee valtiovarainministeri Yle Uutiset. 28.5.2014. Viitattu 6.6.2014.
  103. ↑ Antti Rinne on SDP:n uusi puheenjohtaja Yle Uutiset. 9.5.2014. Viitattu 9.5.2014.
  104. ↑ Edustajamatrikkeli Henna Virkkunen Edustajamatrikkeli. Eduskunta. Viitattu 7.9.2014.
  105. ↑ a b Vihreät ulos hallituksesta Yle Uutiset Politiikka. Yleisradio. Viitattu 18.5.2015.
  106. ↑ Virkkunen, Jussi: Kokoomuksen ministerivaihdoksille sinetti – presidentti vahvisti nimitykset Yle Uutiset. 22.6.2016. Yleisradio. Viitattu 6.6.2020.
  107. ↑ de Fresnes, Tulikukka & Virkkunen, Jussi: Sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylä luopuu tehtävästään perhesyistä Yle Uutiset. 16.8.2016. Yleisradio. Viitattu 16.8.2016.
  108. ↑ Olli Rehn ja Marja Nykänen töihin Suomen Pankkiin Yle Uutiset. Viitattu 21.1.2017.
  109. ↑ Näveri, Anna & Virtanen, Jarno & Konttinen, Matti: Ministeri Sirpa Paatero eroaa, Rinne syyttää Postia harhauttavien tietojen antamisesta 29.11.2019. Yleisradio. Viitattu 29.11.2019.
  110. ↑ Näihin asioihin pääministeri Antti Rinne kaatui – yllätyksiä, epätotuuksia, muiden tontille astumista ja yleistä sekoilua Iltalehti. 3.12.2019. Viitattu 27.4.2020.
  111. ↑ Katri Kulmuni eroaa valtiovarainministerin tehtävästä, jatkaa keskustan johdossa – katso video eroilmoituksesta Yle Uutiset. Viitattu 5.6.2020.
  112. ↑ Elinkeinoministeri Junnila eroaa Yle Uutiset. Viitattu 30.6.2023.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Luettelo_Suomen_eronneista_ministereistä&oldid=22079039”