Ludwig Nohl
Ludwig Nohl (5. joulukuuta 1831 Iserlohn – 15. joulukuuta 1885 Heidelberg) oli saksalainen musiikkikirjailija.
Nohl opiskeli aluksi lakia, mutta hänestä tuli musiikinopettaja. Hän kirjoitti väitöskirjansa Mozartista vuonna 1860 ja rupesi opettamaan musiikin estetiikkaa.
Nohl muutti Müncheniin, jossa toimi luennoitsijana ja julkaisijana. Hän kirjoitti muun muassa Ludwig van Beethovenin elämäkerran. Vuonna 1872 Nohl palasi Heidelbergiin, jossa hän opetti musiikin historiaa ja estetiikkaa kuolemaansa saakka. Vuonna 1881 hänet palkittiin urastaan professorina.
Nohl julkaisi myös Beethovenin säveltämäksi oletetun Für Elisen nuotit vuonna 1865 löydettyään ne eräästä yksityiskodista. Syksyllä 2009 musiikintutkija ja pianisti Luca Chiantore kuitenkin ilmoitti epäilevänsä, että Nohl olisikin säveltänyt sen itse.[1]
Kirjoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Der Geist der Tonkunst, Frankfurt am Main 1861
- Briefe Beethovens, mit einem Facsimile, Stuttgart 1865
- Neue Briefe Beethovens, Stuttgart 1867
- Spohr, Leipzig 1884
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Für Elise ei ehkä olekaan Beethovenin sävellys (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat, 19.10.2009
| ||||||||||||||||||||||
