Ludvík Svoboda

Wikipedia

Ludvík Svoboda (25. marraskuuta 1895 Hroznatín, Määri – 20. syyskuuta 1979 Praha, Tšekkoslovakia) oli Tšekkoslovakian presidentti vuosina 1968–1975. Hän oli molemmissa maailmansodissa taistellut sotasankari.

[muokkaa] Uran alku

Ludvík Svoboda pakeni Itävalta-Unkarin armeijasta ensimmäisen maailmansodan aikana itärintamalta ja liittyi Venäjällä Tšekkoslovakkilegioonaan. Svoboda otti osaa kuuluisiin Zborovon- ja Bakmachin taisteluihin. Palattuaan Siperiasta kotiin hän työskenteli isänsä yrityksessä, ennen kuin aloitti sotilasuransa Tšekkoslovakian armeijassa.

Svoboda opetti 1930-luvun alkupuolella sotilasakatemiassa. Natsi-Saksan vuoden 1939 Tšekkoslovakian miehityksen jälkeen Svobodasta tuli maanalaisen Obrana národa -järjestön jäsen ja hän solmi suhteet Neuvostoliiton tiedusteluun. Hän pakeni kesäkuussa 1939 Puolaan perustamaan tšekkoslovakialaisen sotilasyksikön saksalaisia vastaan Krakovassa, mutta Neuvostoliiton miehitettyä itä-Puolan hän jäi vangiksi. Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon Svoboda toimi tšekkoslovakialaisten joukkojen komentajana itärintamalla. Yksikkö taisteli ensimmäisen kerran saksalaisia vastaan maaliskuussa 1943. Svoboda nautti Klement Gottwaldin pakolaishallituksen luottamusta ja hänestä tuli armeijan kenraali elokuussa 1945.

[muokkaa] Sodan jälkeinen poliittinen ura

Puna-armeija ja Ludvík Svobodan komentaman ensimmäisen tšekkoslovakialaisen armeijakunnan osastot vapauttivat suuren osan Tšekkoslovakiaa. Svoboda oli valittu puolustusministeriksi ja hän oli kansallissankari Tšekkoslovakiassa. Neuvostoliitto oli hyvin suosittu kansan keskuudessa ja Tšekkoslovakian kommunistipuolue sai 38 prosentin kannatuksen vaaleissa.

Hallitusta muodostettaessa 22. helmikuuta 1948 kolmen demokraattisen puolueen ministerit erosivat hallituksesta vastustaessaan kommunistien harjoittamaa politiikkaa ja aseistetut työläiset ja kansanmiliisi kokoontuivat kaduilla. Svoboda sanoi "Armeija ei tule marssimaan kansaa vastaan". Kaksi päivää myöhemmin 2,5 miljoonaa kansalaista marssi kaduilla osoittaakseen mieltä Tšekkoslovakian presidentti Edvard Benešiä vastaan ja Klement Gottwaldin vaatimuksen puolesta kommunistien ottamiseen hallitukseen. Svoboda oli liittynyt kommunistipuolueeseen ja hänet valittiin ensimmäistä kertaa kansalliskokoukseen.

Svoboda pakotettiin eroamaan armeijasta vuonna 1950 Josif Stalinin painostuksesta. Hän toimi Tšekkoslovakian hallituksen varapääministerinä 1950–1951. Vainojen seurauksena Svoboda vangittiin ja vapautettiin vasta Hruštšovin kaudella. Svoboda toimi Klement Gottwaldin sotilasakatemian johtajana.

[muokkaa] Presidenttiys

Svoboda valittiin Tšekkoslovakian presidentiksi 30. maaliskuuta 1968 kommunistipuolueen pääsihteeri Alexander Dubčekin suosituksesta. Svoboda oli hyväksymässä Prahan kevään uudistuksia Neuvostoliiton miehitykseen 20. elokuuta 1968 saakka. Svobodan toiminnan ansiosta Dubček ja muut kommunistipuolueen jäsenet vapautuivat Neuvostoliiton vangittua heidät miehityksen aikana elokuun lopulla. Svoboda toimi Tšekkoslovakian suhteiden palauttamisessa Neuvostoliittoon ja tilanteen "normalisoinnissa" Tšekkoslovakiassa.

Svoboda on palkittu Jugoslavian kansan sankarin arvonimellä 1946, marraskuussa 1965 Neuvostoliiton sankarin arvonimellä ja Tšekkoslovakian sankarin arvonimellä 1970 ja 1975 ja Leninin rauhanpalkinnolla 1970.

	Tšekkoslovakian presidentit
	Tomáš Masaryk | Edvard Beneš | Emil Hácha | Edvard Beneš | Klement Gottwald | Antonín Zápotocký | Antonín Novotný | Ludvík Svoboda | Gustáv Husák | Václav Havel