Luckey Roberts
Charles Luckeyeth Roberts, paremmin tunnettu nimellä Luckey Roberts (7. elokuuta 1887 – 5. helmikuuta 1968) oli yhdysvaltalainen pianisti ja säveltäjä. Hänen tyylilajeihinsa kuuluivat jazz, blues ja ragtime.
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roberts syntyi Philadelphiassa, Pennsylvanian osavaltiossa. Syntymävuosi ei välttämättä ole tarkka, koska eri lähteet antavat hieman toisistaan poikkeavia vuosilukuja. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikaisessa värväyskortissa annetaan vuodeksi 1889 ja toisen maailmansodan aikaisissa sotilastiedoissa mainitaan vuosi 1891. 1887 on yleisesti hyväksytyin vuosi.[1]
Roberts opetteli jo varhain pianonsoittoa ja esiintyi jo lapsena kiertävissä minstrel show -esityksissä. Hän asettui New Yorkiin 1910, jossa hänestä tuli eräs Harlemin johtavista mustista pianisteista. Näihin aikoihin hän julkaisi ensimmäiset ragtime-sävellyksensä. Hän oli ensimmäinen Harlemin pianisti, joka pääsi levyttämään Columbia-levymerkille vuonna 1916.[2] Monia Robertsin 1910-luvulla säveltämiä kappaleita ei kuitenkaan julkaistu. Hän levytti ne vasta 1940- ja 50-luvuilla.
Ensimmäisen maailmansodan aikana Roberts kiersi James Reese Europen (1881-1919) orkesterin mukana Englannissa ja Ranskassa. Sodan päätyttyä hän palasi takaisin New Yorkiin, jossa hän sävelsi musiikkia useisiin show-esityksiin ja levytti joitakin pianorullia.
Roberts tunnetaan myös yhdessä James P. Johnsonin (1894-1955) kanssa vuodesta 1919 kehittämästään stride-pianotyylistä.
Roberts toimi musiikillisena esikuvana monelle nuoremman sukupolven pianistille. Monet Robertsin oppilaista ovatkin tänä päivänä tunnetumpia kuin mestari itse. Näihin kuuluivat Johnsonin ohella Earl Hines, Duke Ellington, Eubie Blake, Willie "the Lion" Smith ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä George Gershwin.
1920-luvulla Roberts säesti muita artisteja ja toimi säestäjänä näiden levytyksissä. Omalla nimellään hän levytti seuraavan kerran vasta vuonna 1946.[3]
Maailmansotien välisenä aikana Robertsin taidot säveltäjänä tunnustettiin. Hän sävelsi musiikin useisiin musikaalikomediohin ja sen lisäksi myös big band -musiikkia. Hän sävelsi myös muutamia klassisen musiikin teoksia, joita esitettiin ensi kertaa New Yorkissa Carnegie Hallissa vuonna 1939 ja Town Hallissa vuonna 1941.[2]
Vuonna 1940 hän avasi oman ravintolan nimeltä "Luckey's Rendezvous". Erikoista ravintolassa oli se, että siellä esiintyi laulavia ja tanssivia tarjoilijoita sekä hovimestareita. Roberts jatkoi ravintolan pitoa kunnes se jouduttiin sulkemaan vuonna 1954. [2]
Harlemin vuosinaan Roberts loukkaantui vakavasti auto-onnettomuudessa kaksi kertaa. Onnettomuuksien jälkeen hän sai useita pienehköjä halvauskohtauksia. Hän toipui kuitenkin lähes täysin ja pystyi soittamaan edelleen. [1]
1940-luvun puolessa välissä Roberts levytti joitakin kappaleita Circle-levymerkille. Viimeiset levytyksensä hän teki 1958. [1]
Robertsin kädet olivat poikkeuksellisen suuret ja hän kykeni ylettymään sormillaan koskettimistolla ulommas kuin tavalliset pianistit. Tavallinen pianisti pystyy soittamaan suunnilleen oktaavin alueella, mutta Roberts ylettyi soittamaan jopa 14 koskettimen alueella.
Roberts oli etevä liikemies. Hän oli tehnyt taitavia sijoituksia kiinteistöalalla ja kuolemansa aikoihin hänen omaisuutensa arvo oli yli 2 miljoonaa dollaria. Hän kuoli New Yorkissa.
Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Nothin' (n.1908)
- Ripples of the Nile (1912), julkaistu myöhemmin nimellä Moonlight Cocktail
- Porks and Beans (1913)
- Junk Man Rag (1913)
- Spanish Fandango (1915)
- Spanish Venus (n.1920)
- Rail Road Blues (1920)
- Mo'lasses (1923)
- Whistlin' Pete (1939)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Jasen, David A.; Gene Jones (2002). Black Bottom Stomp: Eight Masters of Ragtime and Early Jazz. Routledge. pp. p. 51-66. ISBN 0415936411.
- Jasen and Tichenor, Rags and Ragtime, Dover, 1978.
- Scivales Riccardo (ed.), Harlem Stride Piano Solos, Katonah, New York, Ekay Music, 1990.
| ||||||||||||||||||||||
