Lucien
Lucien (1487 – 22. elokuuta 1523) tuli Monacon herraksi 11. lokakuuta 1505 surmattuaan edeltäjänsä, vanhimman veljensä Juhana II:n. Lucien väitti tekoaan itsepuolustukseksi, ja hän sai siitä kirjallisen armahduksen 13. maaliskuuta 1506. Lucien oli Lambert ja Claudine Grimaldin nuorin poika.
Aika ruhtinaana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Lucien oli ehtinyt olla vallassa vuoden, Genovan joukot hyökkäsivät Ranskan alueelle, ja Monaco täyttyi pakolaisista. Joulukuussa 1506 Monacoa piiritti 12 000–14 000 genovalaisen armeija. Yhdessä Lucienin 600 miehen kanssa Piemonten ja Ranskan joukot onnistuivat 19. maaliskuuta 1507 karkottamaan Genovan armeijan Monacosta. Hintana oli linnoituksen ja sataman lähes täydellinen tuho. Tämän jälkeen Lucien kävi Genovassa ja pyrki diplomatialla estämään uudelleenvaltausyritykset.
Samana vuonna yritti Ranskan Ludvig XII ottaa Monacon hallintaansa. Hän yllytti Milanon herttuan vangitsemaan Lucienin. Lucienin veli piispa Augustine Grimaldi otti huolehtiakseen Monacosta, ja hänen johdollaan eri asiantuntijat arvioivat Monacon arvoksi 166 000 dukaattia, johon Ludvigilla ei ollut varaa. Milanon herttuan asetettua Lucienille 4 000 dukaatin pantin Lucien vapautui jälleen toukokuussa 1508. Lucien vannoi taas kerran Ludvigille "ikuisen" uskollisuudenvalan, joka vahvisti Monacon riippumattomuuden 1512 ja takasi samalla Lucienille 500 punnan suuruisen vuosittaisen eläkkeen.
Koko kautensa Lucien joutui käymään varovaista diplomaattista nuorallatanssia säilyttääkseen asemansa ja Monacon olemassaolon Euroopan mahtivaltioiden, Espanjan ja Ranskan, välienselvittelyn jaloissa ja välttääkseen joutumasta mukaan italialaissotiin. Hän solmi Toscanan kanssa keskinäisen vapaan merenkulun, ja myöhemmin myös Kastilian kuningas Ferdinand V (tunnettu myös nimellä Ferdinand Katolilainen), kuten myös Napoli ja Mallorca, myönsivät Monacolle samanlaiset oikeudet.
Lucien osti feodaalioikeudet Mentonin kaupunkiin vuonna 1515 Villarsin kreivittäreltä. Oikeudet olivat Monacon hallitsijan hallussa aina Ranskan vallankumoukseen asti. Hän myös korjasi genovalaisten piirityksessä tulleet vauriot. Paavi Hadrianus VI vieraili Monacossa vuonna 1522.
Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lucien avioitui Jeanne de Pontevès-Cabanesin kanssa 24. syyskuuta 1514. He saivat viisi lasta:
- Francesco (s. noin 1516, kuoli lapsena)
- Claudine (s. noin 1517)
- Lamberto (s. noin 1519, kuoli lapsena)
- R. (s. noin 1521, kuoli lapsena)
- Honoré I (1522 – 7. lokakuuta 1581)
Salaliitto ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lucienin murhasi hänen sisarenpoikansa Bartholomew Doria Monacon palatsissa 22. elokuuta 1523. Lucienin ruumiin raahaaminen ulos palatsista synnytti mellakan, jonka seurauksena väkijoukko karkotti Dorian ja hänen joukkonsa maasta.
Doriat olivat vaikutusvaltainen genovalainen aatelissuku, joka hallitsi tuohon aikaan Rivieraa. Vaikka tapahtumien läpikäynti jälkikäteen on spekulointia, on todennäköistä, että murhan tarkoitus oli saada Monaco Dorioiden ja Genovan alaisuuteen. Genovalainen amiraali Andrea Doria oli murhapäivänä tuonut laivueensa Monacon satamaan ja lähetti viestin Lucienin serkulle, joka poistui palatsista Lucienin henkivartijoiden kanssa juuri ennen murhaa. Näin Lucien oli jäänyt palatsiin ilman suojaa, seuranaan yksi orja.
Monaco julkaisi postimerkin Lucienin kunniaksi vuonna 1967.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Hare Society Website (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- Monaco History (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi) [vanhentunut linkki]
- Lucien's Stamp (englanniksi)
|
Edeltäjä: Juhana II |
Monacon herra 11. lokakuuta 1505 – 22. elokuuta 1523 |
Seuraaja: Honoré I |