Low frequency

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Low frequency (LF) on 30–300 kHz:n alueella etenevä radioaalto. Taajuusalue tunnetaan myös nimellä pitkät aallot koska aallonpituus on 1–10 km. Ne etenevät pääosin pinta-aaltona 900–1 700 kilometriä ja vain harvoin, silloinkin yleensä yöaikaan, avaruusaaltona. Maaperän, tai suolaisen meren, sähkönjohtavuudella onkin suuri merkitys välivaimennukselle. Antennit ovat suuria suuresta aallonpituudesta johtuen, mutta antennin korkeudella ei ole suurta merkitystä pinta-aaltoetenemisestä johtuen. Tästä syystä ne soveltuvat muun muassa yhteyksiin kauaksi merialueille, kuten kalastusaluksiin, sekä sotilastarkoituksiin ydinpommittajiin ja alusyksiköihin, sekä yli-horisontin tutkalle. Tällä alueella on myös yleisradiolähetyksiä – AM-pitkäaaltolähetykset (148,5–283,5 kHz).[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jorma Laiho: Mihin taajuutemme kelpaavat 1/4 TEKNIIKAN TIEDOTUSLEHTI. Marraskuu 2005. YLE. Viitattu 23.2.2013.