Lovelacen testi

Wikipedia

Lovelacen testi on tietojenkäsittelytieteilijä Selmer Bringsjordin kehittämä testi, joka liittyy keinotekoisten agenttien omaperäisen luovuuden määrittämiseen. Testin mukaan keinotekoinen agentti (esimerkiksi tietokoneohjelma) on omaperäisesti luova, jos agentin tekijä ei pysty selittämään, kuinka agentti tuotti tulosteensa. Bringsjordin mukaan Lovelacen testi on tekoälytutkimuksessa perinteisesti käytettyä Turingin testiä parempi, koska Turingin testi houkuttelee kehittämään järjestelmiä, jotka ainoastaan vaikuttavat älykkäiltä. Lovelacen testi on nimetty historian ensimmäisen tietokoneohjelmoijan Ada Lovelacen mukaan.

[muokkaa] Testi

Lovelacen testin määritelmä:

Keinotekoinen agentti A, jonka on suunnitellut henkilö H, läpäisee Lovelacen testin, jos ja vain jos:

1. A:n tuloste on o
2. A ei tulostanut o:ta satunnaisen laitteistovirheen seurauksena vaan A:n toistettavissa olevien prosessien seurauksena
3. H (tai joku, jolla on H:n tietämys ja resurssit) ei pysty selittämään, kuinka A tulosti o:n

[muokkaa] Lähteet

• Selmer Bringsjord, Paul Bello and David Ferrucci: Creativity, the Turing Test, and the (Better) Lovelace Test. Minds and Machines, 2001, nro Volume 11 / Number 1, s. 3–27.

Tämä tietotekniikkaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.