Turun vankila

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Lounais-Suomen vankila)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Turun keskusvankilaan eli Kakolaan kuuluneet rakennukset vuonna 2005. Etualan päärakennus eli eteläsiipi on rakennettu 1845–1853. Sen takana olevat siivenmuotoiset rakennukset ovat "pohjoissiipi" eli yöselli- ja päiväselliosastot (1879). Yöselleistä käytiin päivällä töissä työpajoilla. Oikealla idässä on "boksiosasto" (1894). Vasemmalla on vuonna 1911 valmistunut länsisiipi. Muissa osissa on työpajoja ja keittiö. Etualalla on varastorakennus, oikealla näkyy vankilanjohtajan asunto "samppanjalinna" ja ylhäällä vasemmalla häämöttää vankimielisairaalan ("Annes") graniittinen linna (1908).[1] Kuvan ulkopuolelle jää oikean yläkulman suunnassa Turun lääninvankila (1889).

Turun vankila (ent. Lounais-Suomen vankila) perustettiin 1. kesäkuuta 2003 yhdistämällä entinen Turun Keskusvankila eli Kakola ja Turun Lääninvankila. Se kuuluu Länsi-Suomen aluevankilan alaisuuteen. Syyskuussa 2007 vankila muutti Turun Saramäkeen. Tätä ennen vankila toimi historiallisella Kakolanmäellä lähellä Turun keskustaa.

Turun vankilan ja Riihimäen vankilan turvaluokitukset ovat Suomessa A+ ja niissä ovat kaikkein vaarallisimmat vangit[2].

Vanhat vankilat Kakolanmäellä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ernst Lohrmannin suunnittelema Kakolan vanha osa edustaa pyörökaarityyliä.[3]
Vuonna 1911 valmistunut Kakolan läntinen siipi näkyy kauas merelle.[4] Kuva on otettu joen toiselta puolelta Korppolaismäeltä.
Ristinmuotoinen Turun lääninvankila valmistui 1889. Kakolan vieressä sijaitseva lääninvankila muutettiin hotelliksi, kun vankilatoiminta oli siirretty Saramäkeen (kuva vuodelta 2005).

Suomen suuriruhtinas Nikolai I vahvisti vuonna 1839 komitean ehdotuksen, jonka mukaan Suomeen perustettaisiin neljä työ- ja ojennuslaitosta, joista yksi tulisi Turkuun.[5] Rikosten tärkeimmät rangaistusmuodot olivat 1800-luvulla sakko, kuolemantuomio ja ruumiinrangaistukset. Työ- ja ojennuslaitoksiin sijoitettiin irtolaisia, jotka eivät olleet kenenkään palveluksessa, sillä vuoteen 1865 asti Suomessa oli voimassa palveluspakko.[6] Rakennuksen sijaintia pohdittiin vuosia, kunnes päädyttiin Kakolanmäkeen. Nimensä se oli saanut mäen juurelle 1784 perustetusta lääninsairaalasta, jossa hoidettiin myös mielisairaita. Rakennuksen tuli komiteapäätöksen mukaisesti sijaita keskeisellä paikalla, ja sen tuli olla komea ja kivestä rakennettu. Hippokrateelta peräisin olevan miasmateorian mukaan taudit levisivät ilman mukana, joten hoitolaitokset pyrittiin rakentamaan kukkuloille puhtaaseen ilmaan.[7]

Ernst Lohrmannin suunnittelemaa etelään Aurajoelle antavaa graniittista päärakennusta tehtiin vankityövoimalla kahdeksan vuotta (1845–1853).[3] Kivet louhittiin Kakolanmäen graniitista, joka sai geologiseksi nimekseen kakoliitti.[8] Vuonna 1853 puhjenneen Krimin sodan takia rakennus kuitenkin toimi aluksi venäläisen sotaväen kasarmina vuodet 1853–1859. Sen jälkeen linna muokattiin alkuperäisen työlaitoksen sijaan rangaistusvankilaksi. Vuoden 1866 alussa siellä oli noin 300 vankia, jotka asuivat 18 tai 37 hengen yhteishuoneissa.[9]

Ylikansoitettuun vankilaan rakennettiin uudet sellisiivet, jotka valmistuivat 1879. Niissä seurattiin jossain määrin filosofi Jeremy Benthamin ajatuksia panoptikonista, jossa vankeja oli helppo tarkkailla. Niissä noudatettiin myös Ruotsissa käyttöön otettua, Amerikan kveekareiden kehittämää sellijärjestelmää, missä vangit eristettiin omiin koppeihinsa, missä heillä oli aikaa tehdä katumusta. Toinen siivistä oli auburnilaisen mallin mukainen päiväselliosasto, jossa vanki vietti kaiken aikansa. Toinen siipi oli Philadelphian mallin mukainen yöselliosasto, mistä vangit kävivät päivisin töissä. Sen esikuvana oli mm. New Yorkin Sing Sing.[10] Ilmakuvassa nämä siivet näkyvät V:n muotoisena kuviona päärakennuksen takana. Rakenteen esikuvana oli Philadelphian Eastern State Penitentiaryn säteettäinen rakenne.[11] Sellit olivat pieniä, mutta puhtaan ilman varmistamiseksi korkeita.[12]

Itäsellisiipi eli boksiosasto valmistui 1893–1894. Sen rautalevystä tehdyt pienet sellit eli katiskat olivat kooltaan vain 2 x 1,2 metriä ja käytössä 1930-luvulle asti.[13] Vanhan Keskusvankilan tiloissa vain noin puolessa selleistä oli sisävessa, muut olivat paljusellejä. Lääninvankilan selleissä ei missään ollut wc:tä.

Pohjoisselliin sijoitettiin mm. elinkautisvankeja. Itäselliin sijoitettiin muun muassa pelkääjiä eli vankeja, joilla oli esimerkiksi ilmiantajina tai jostain valonarasta asiasta liikaa tietävinä hyvä syy pelätä henkensä puolesta. Kakolaan sijoitettiin rikoksen uusijoita pääasiassa Varsinais-Suomen ja Uudenmaan alueilta.

Vankilan alueella oli useita työpajoja (esim. puu-, metallityö ja mm. kirjapaino), joissa useimmat vangit kävivät arkipäivinä töissä kello 7–16 työmestarin johdolla.

Lääninvankila ja vankimielisairaala[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1871 toimintansa aloitti kahdeksan lääninvankilaa, joista yksi sijoitettiin Turkuun. Lääninvankilan rakennus valmistui vuonna 1889 Kakolanmäelle. Punatiilisessä rakennuksessa oli myös kirkko ja hallintotiloja.[14]

Vuonna 1898 vankeinhoitokomitea ehdotti erillisen lisäosan rakentamista Kakolaan "kriminaalihouruja" varten. Vuonna 1908 valmistui viimeisenä uudisrakennuksena graniittinen Vankimielisairaala eli "Annes" Kakolanmäelle. Nimi tuli rakennuspiirustuksissa olleesta merkinnästä annex [15] (lat. annexus = liitetty, yhdistetty, kiinnitetty).[16]

Nykytila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suojeltuja vankilarakennuksia on uudistettu kaupalliseen, asumis- ja toimistokäyttöön ja alueelle on rakennettu myös uusia asuintaloja. Kesällä 2008 Kakola avautui ensimmäistä kertaa suurelle yleisölle, kun Kakolassa aloitettiin opastetut yleisökierrokset.

Uusi vankila Saramäessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turun uusi vankila avattiin syyskuussa 2007 Saramäkeen noin 8 kilometrin päähän Turun keskustasta.[17] Vankila oli jo valmistuttuaan suhteessa liian pieni kasvavaan vankimäärään. Uusi vankila edustaa nykyaikaista turvatasoa, ja siellä on noin 255 vankipaikkaa[17].

Vankilan alueella toimii myös Psykiatrinen vankisairaala ja Länsi-Suomen aluevankilan hallinnollisista yksiköistä täytäntöönpano- ja sijoittajayksiköt.

Vankilassa on oma oikeussali, jota käytetään, jos esimerkiksi turvallisuussyiden takia on parempi olla kuljettamatta vankia muualle oikeudenkäyntiä varten. Turun iskusta 2017 tuomitun Abderrahman Bouananen oikeudenkäynti tapahtui Turun vankilan oikeussalissa.[18]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kakola oli myös Yle TV2:n samannimisen ohjelman kuvauspaikkana, jossa joukko nuorisorikollisia passitettiin vankilaan ennalta ehkäisevässä mielessä.[19] Kakola toimi myös Hella W -elokuvan kuvauspaikkana kohtauksessa, jossa Hella Wuolijoki pääsee vankilasta.

Turun kaupunginteatterin päänäyttämöllä Mikko Koukin ohjaama 17.2.2012 ensi-illassa oleva Kakola – Turkulainen rockmusikaali avaa Kakolan vankien sielunelämää. Pääosassa nähdään Veeti Kallio, Reeta Vestman ja joukko turkulaisia näyttelijöitä sekä Reija Wäreen ohjastama tanssiryhmä. Elokuva Vares – Sukkanauhakäärme on osittain kuvattu vankilan alueella.

28. maaliskuuta 2010 Kakolanmäellä sijaitseva noin 3 000 neliön kokoinen varastorakennus syttyi tuleen ja paloi kokonaan maan tasalle. Varastorakennus on ollut Kakolanmäellä sijainneen vanhan vankilan varastona.

Turun keskusvankilan nimi vuosina 1894–1925 oli Turun kuritushuone.[20] Vuonna 1922 siellä tapahtui poliittisten vankien nälkälakko, josta Toivo Hj. Långström teki eduskunnassa välikysymyksen.[21]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahtinen, Rauno – Salminen, Anu: Kakola: Vankilan tarina. Neljäs uudistettu painos. Turku: Sammakko, 2018. ISBN 978-952-483-372-1.
  • Vallauri, T. & Durando, C.: Dizionario Latino. Latino–italiano. Italiano–latino. RusconiLibri, 2011.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 28–39
  2. ↑ http://yle.fi/uutiset/huumeita_ujutetaan_vankiloihin_yllatyssuklaamunien_muovikoteloissa/5530809
  3. ↑ a b Ringbom, Sixten: ”Uusgotiikka, teollisuusarkkitehtuuri ja uusrenessanssi”, Suomen taiteen historia, s. 161. Helsinki: Schildts Kustannus Oy, 1998. ISBN 951-50-0920-0.
  4. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 40
  5. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 20
  6. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 14, 16
  7. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 18, 20
  8. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 21
  9. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 22–23
  10. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 10–11, 28–29
  11. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 10–11
  12. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 28
  13. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 29
  14. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 31
  15. ↑ Lahtinen & Salminen, 2018, s. 34
  16. ↑ Vallauri & Durando, 2011, s. 46
  17. ↑ a b http://www.rikosseuraamus.fi/fi/index/toimipaikatjayhteystiedot/vankilat/turunvankila.html [1] (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. ↑ IL seurasi, kun Bouanane astui tänään ensi kertaa oikeuden eteen - ”Tarkoitukseni oli katkaista heidän päänsä” Iltalehti. 9.4.2018. Viitattu 25.7.2018.
  19. ↑ Kakola. Yle TV2
  20. ↑ Nevalainen, Jouko: Suomen vankilat, s. 22. Oikeusministeriön vankeinhoito-osasto, 1960. Teoksen verkkoversio.
  21. ↑ Valtiopäivät 1922 Pöytäkirjat I avoindata.eduskunta.fi. Viitattu 18.7.2019.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lahtinen, Rauno – Salminen, Anu: Kakola: Vankilan tarina. Turku: Sammakko, 2014. ISBN 978-952-483-288-5.
  • Onnela, Tapio: Kakola 1853-1879. Rangaistusjärjestelmän muutokset ja Turun Rangaistusvankilan arkkitehtuuri.. Turku: Turun maakuntamuseo. Raportteja N:O 14, 1992. ISBN 951-9125-86-8.
  • Onnela, Tapio: Kakolassa. Teoksessa: Vuokko Aromaa (toim.) Lääkäri, lukkari, talonpoika, duunari – Lukuja suomalaisten historiaan. Helsinki: Otava, 1996. ISBN 951-1-12858-2.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Turun_vankila&oldid=20963088”