Louis Franchet d’Espèrey
Louis Félix Marie François Franchet d’Espèrey (25. toukokuuta 1856 Mostaganem, Ranskan Algeria – 8. heinäkuuta 1942 Albi, Ranska)[1] oli ranskalainen kenraali, joka toimi ensimmäisen maailmansodan aikana komentajana ensin länsirintamalla ja sen jälkeen Balkanilla. Hänen johtamansa menestyksekäs hyökkäys syyskuussa 1918 pakotti Bulgarian irtautumaan sodasta.
Franchet d’Espèrey kävi Saint-Cyrin sotilasakatemian ja palveli ennen maailmansotaa Algeriassa ja Tunisiassa.[1] Hänet nimitettiin 1876 toisen algerialaisen tiraljöörirykmentin aliluutnantiksi, ja osallistuttuaan 1884 sotaan Indokiinassa hänet ylennettiin 1885 kapteeniksi. Vuonna 1903 hänet ylennettiin everstiksi ja nimitettiin 66:nnen jalkaväkirykmentin komentajaksi, vuonna 1912 divisioonankenraaliksi ja länsi-Marokon miehitysjoukkojen päälliköksi. Vuonna 1913 hänestä tuli ensimmäisen armeijakunnan komentaja, ja sitä hän komensi myös maailmansodan alkuvaiheessa.[2]
Charleroin taistelussa 23.–24. elokuuta 1914 Franchet d’Espèrey puolusti hyökkäävästi ja menestyksekkäästi Ranskan viidennen armeijan oikeaa siipeä. Tämän ansiosta hänet ylennettiin 3. syyskuuta viidennen armeijan komentajaksi kenraali Charles Lanrezacin tilalle. Franchet d’Espèrey komensi viidettä armeijaa ensimmäisessä Marnen taistelussa syyskuussa 1914 sekä ensimmäisessä Aisnen taistelussa. Maaliskuussa 1916 hänet ylennettiin itäisen armeijaryhmän ja tammikuussa 1917 pohjoisen armeijaryhmän komentajaksi. Saksalaisten keväällä 1918 toteuttaman suurhyökkäyksen yhteydessä Franchet d’Espèreyn yrittämä ”puolustus syvyyssuunnassa” epäonnistui, ja saksalaiset saavuttivat voiton Chemin des Dames -tiellä kolmannessa Aisnen taistelussa. Tämän seurauksena hänet siirrettiin toukokuussa 1918 vähempiarvoisena pidettyyn tehtävään, komentamaan monikansaisia ympärysvaltojen joukkoja Salonikan rintamalle Makedoniaan.[3][2][1]
Balkanilla Franchet d’Espèrey ryhtyi tarmokkaasti toteuttamaan edeltäjänsä Adolphe Guillaumatin valmistelemaa hyökkäyssuunnitelmaa. Hyökkäys (nk. Vardarin offensiivi) käynnistettiin 15. syyskuuta 1918 ja se johti nopeasti bulgarialaisten rintaman murtumiseen. Bulgaria joutui 29. syyskuuta solmimaan aselevon ja irtautumaan sodasta. Franchet d’Espèrey johti tämän jälkeen hyökkäystä Tonavan suuntaan, löi itärintamalta siirretyt saksalaiset joukot ja tunkeutui joukkoineen Unkariin pakottaen myös sen antautumaan.[1][2][3]
Maailmansodan jälkeen Franchet d’Espèrey jatkoi komentajana Balkanilla vuoteen 1920. Palattuaan Ranskaan hänet ylennettiin 1921 Ranskan marsalkaksi. Hän toimi sen jälkeen vielä Ranskan Afrikan joukkojen tarkastajana. Franchet d’Espèrey nimitettiin 1934 Ranskan akatemian jäseneksi.[1][3][2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Louis-Félix-François Franchet d’Esperey (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ a b c d Nordisk familjebok, täydennysosa (1926), s. 996–997 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 6.12.2013.
- ↑ a b c Louis Franchet d'Esperey (englanniksi) Firstworldwar.com. Viitattu 6.12.2013.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Louis Franchet d’Espèrey Wikimedia Commonsissa
- Louis Franchet d’Esperey (ranskaksi) Académie française
| ||||||||||||||||||
