Louhioja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louhitalo ja kesän taideleirin ympäristöteos 2007.

Louhioja on kylä ja taajama, joka sijaitsee Joensuuntien ja Joensuu–Kontiomäki-radan varrella Joensuun Enossa. Vuoden 2019 lopussa taajamassa asui 232 asukasta[1]. Eno oli itsenäinen kunta vuoden 2008 loppuun saakka, ja vuoden 2009 alusta se on ollut osa Joensuuta. Louhiojalta on Enon keskustaan noin 3 kilometriä ja Joensuun kaupunkikeskustaan noin 30 kilometriä.

Louhiojalla on uimaranta aivan Joensuuntien varrella. Rannalla on nykyaikaiset kylmävesisuihkut- ja wc-tilat. Harrastustoimintaa varten Louhiojalla on hiihtolatu, jääkiekkokaukalo, luontopolkuja ja Louhitalo-niminen kulttuuritalo.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset merkinnät Louhiojan alueen asutuksesta löytyvät 1700-luvun alkupuolelta, jolloin alueella oli kaksi taloa. Vuonna 1810 Louhiojalla oli kahdeksan taloa. 1800-luvun jälkimmäisellä puolella kylä alkoi kasvaa voimakkaasti. Kaltimon kanavan rakentaminen aloitettiin vuonna 1876 ja Kaltimon puuhiomo perustettiin ja tehtaan rakentaminen aloitettiin vuonna 1897. Louhiojalla alkoi myös sahaustoiminta ja Joensuu-Lieksa-rautatie valmistui vuonna 1910. Työpaikkojen lisääntyminen ja kulkuyhteyksien parantuminen kasvattivat koko Enon pitäjää, myös Louhiojaa.

Ensimmäinen kauppa perustettiin Louhiojalle vuonna 1875. Sodan jälkeen 1950- ja 1960-luvuilla oli kylällä jopa neljä kauppaa. Louhiojalle perustettiin koulu puuhiomon aloitteesta vuonna 1910. Koulu toimi ensin tehtaan vuokraamissa tiloissa, mutta muutti myöhemmin uusiin tiloihin Heikuranvaaralle. Koulu paloi vuonna 1953 ja uusi, nykyisen koulun paikalle rakennettu koulu valmistui vuonna 1957.

Kylällä toimi Enon työväentalo vuodesta 1925 alkaen. Työväentalo oli käytössä 1950-luvulle asti, kunnes kirkonkylälle rakennettiin uusi talo.

Louhioja on ollut myös lestadiolaisten suuntien merkittävää toiminta-aluetta. Uusi rukoushuone valmistui Louhiojalle vuonna 1997, ja vanha rukoushuone myytiin Enon kunnalle. Kulttuuriyhdistys Louhi ry osti talon kunnalta vuonna 2006, ja entinen rukoushuone on nykyään Louhitalo-nimellä toimiva kulttuuritalo.[2]

Louhiojan asukasmäärä oli suurimmillaan sotien jälkeisinä vuosina. Nykyään kylällä toimii aktiivinen kyläyhdistys.

Nähtävyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louhiojan kyläkauppa Anneli (nykyään suljettu)
  • Ajatusten polku. Koko perheen 1,8 km:n luontorunopolku Pielisjoen rannalla Pielistien päässä. Lähtö entiseltä mattolaituripaikalta. Vuosittain vaihtuvat runotaulut v. 2010 lähtien. Nuotiopaikka pilkkeineen.
  • Louhitalo on aivan Joensuuntien varressa sijaitseva kulttuuritalo, jossa järjestetään esimerkiksi taidenäyttelyitä, teatteriesityksiä ja konsertteja. Kulttuuriyhdistys Louhi ry:n ylläpitämä talo on vuokrattavissa juhliin ja muihin yksityistilaisuuksiin.[2]
  • Mustavaara on 270 metriä korkea vaara ja osa Kaltimonkierron reitistöä.
  • Riuttakallio oli ennen suosittu nuorison kohtauspaikka, jossa on järjestetty muun muassa juhannusjuhlia ja tansseja. Riuttakallio sijaitsee Riuttalammen rannalla.

Kylätoimikunta, kyläyhdistys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloite kylätoimikunnan aloittamisesta tuli kuntaan valitulta maatalouden kehittämistoimilautakunnalta, joka järjesti kokouskierroksen eri kylille. Louhiojalla kokous kutsuttiin koolle 1. helmikuuta 1979.

Louhiojan kyläyhdistys on julkaissut kolme kyläkirjaa:[3]

  • Louhiojalta, hyvää päivää (2012)[4]
  • Muuan kyläkirja (2016)
  • Ojasta louhittua (2018)

Kulttuuriyhdistys Louhi ja Louhiteatteri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulttuuriyhdistys Louhi on aktiivinen toimija Louhiojalla, ja sen vaikutuspiiri ulottuu myös Enon ulkopuolelle. Louhiojan Kulttuuriyhdistys Louhi ry on perustettu vuonna 2006, ja samana vuonna yhdistys osti silloiselta Enon kunnalta entisen esikoislestadiolaisten rukoushuoneen.[5] Yhdistys järjestää Louhitaloksi kutsutussa kulttuuritalossa esimerkiksi taidenäyttelyitä, konsertteja, teatteriesityksiä, yhteislaulutilaisuuksia ja kirpputoripäiviä. Teatteriesitykset tuotetaan Louhiteatterin nimellä, ja tuotantoja on keväisin sekä marras-joulukuussa.[6] Louhitalolla on myynnissä muun muassa Louhiojan kyläkirjoja eri vuosilta, kierrätysmateriaalikoruja ja vanhoista enolaisista valokuvista painettuja postikortteja.

Louhitaloa voi vuokrata koulutuksia, juhlia ja muita yksityistilaisuuksia varten.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Björn, Ismo: Enon historia 1860–1967. Enon kunta, Enon seurakunta, 1994. ISBN 952-90-5352-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Taajamat väkiluvun ja väestöntiheyden mukaan, 2019 PxWeb-tietokanta. Tilastokeskus. Viitattu 14.9.2021. [vanhentunut linkki]
  2. ↑ a b c ETUSIVU louhitalo. Viitattu 14.1.2023.
  3. ↑ Louhiojan kylä louhioja.net. Viitattu 14.1.2023.
  4. ↑ Louhiojalta hyvää päivää. Karjalan Heili, 7.10.2012, nro 79, s. 21. Joensuu: Karelia Viestintä Oy. ISSN 0356-1394. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 19.10.2012.
  5. ↑ YHDISTYS louhitalo. Viitattu 14.1.2023.
  6. ↑ TAPAHTUMAT louhitalo. Viitattu 14.1.2023.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Louhiojan kylän sivut
  • Kulttuuriyhdistys Louhen sivut
  • Louhiojalta, hyvää päivää : kyläkirja. Tapani Tavi, Jorma Leppänen, Päivi Harinen (toim.). Eno : Louhiojan kyläyhdistys, 2012. ISBN 978-952-93-1327-3.
  • Muuan kyläkirja: Louhiojan kyläyhdistys ry. Tapani Tavi, Seija Antikainen, Väinö Hyttinen, Tuula Joro (toim.). Louhioja: Tapani Tavi, 2016. ISBN 978-952-68051-3-9.
  • Ojasta louhittua: Louhiojan kyläkirja. Seija Antikainen (toim.). Louhioja: Louhiojan kyläyhdistys, 2018.

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Louhioja&oldid=21344303”