Lothian
Lothian (gaeliksi Lodainn, muinaisgaeliksi Labhdaidh) on historiallinen alue Skotlannissa, Firth of Forthin ja Lammermuir Hillsin välissä. Nykyään se on jaettu Länsi-Lothianin, Edinburghin, Midlothianin ja Itä-Lothianin hallintoalueisiin.
Lothianin suurin kaupunki on Skotlannin pääkaupunki Edinburgh. Muita merkittäviä kaupunkeja ovat Livingston, Bathgate, Linlithgow, South Queensferry, Haddington, Tranent, North Berwick, Musselburgh, Dalkeith, Bonnyrigg ja Dunbar.
Historiallisesti Lothianiin on aikoinaan luettu kuuluvaksi myös sen ja Englannin välissä sijaitseva Scottish Bordersin alue. Lothian oli 600-luvulta lähtien osa anglilaista Berniciaa, joka myöhemmin jonkin aikaa muodosti Northumbrian pohjoisosan, mutta anglien ote Lothianista heikkeni nopeasti heidän hävittyä Dun Nechtainin taistelun piktejä vastaan. Lothianin ja muun Northumbrian väliset erot kuvastuvat siinäkin, että alue säilytti alkuperäisen kelttiläisen nimensä, jota englantilaisetkin kronikoitsijat käyttävät. Vuonna 1018 Lothian liitettiin Skotlannin kuningaskuntaan.[1]
Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lothianin nimi johtuu todennäköisesti kelttiläisestä nimestä *Luguduniana (nykykymriksi Lleuddiniawn), joka merkitsee ’Lugh-jumalan linnoituksen maata’. Nimi esiintyy ensimmäisen kerran varhaisessa kymrinkielisessä kirjallisuudessa, kuten runossa Y Gododdin.[2] Suositun legendan mukaan nimi johtuisi kuningas Lothista, joka mainitaan Lothianin kuninkaana Arthurin tarinoissa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lothian keskiajalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anglit levittäytyivät varhain Lothianiin, josta tuli osa nykyisen Northumberlandin pohjoisosiin saakka ulottuvaa Bernician kuningaskuntaa. Monet paikannimet Lothianissa ja Scottish Bordersin alueella osoittavat, että englannin kieli vakiintui seudulle jo 500-luvulta lähtien. Bernicia yhdistyi myöhemmin Deiran kanssa Northumbrian kuningaskunnaksi. Lothianin historia tältä aikakaudelta tunnetaan kuitenkin huonosti.
Sen jälkeen kun viikingit asettuivat nykyiseen Yorkshireen, Northumbria jakautui käytännössä kahtia. On epävarmaa, missä määrin viikinkien vaikutusvalta ulottui Tees-joen pohjoispuolelle. Bernicia pysyi erillisenä alueena, jolla toisinaan mainitaan olleen kuningas, toisinaan kreivi. Bernician erotti muista samanaikaisista englantilaisista alueista yhteys muihin nykyisen Skotlannin alueella sijainneisiin kristittyihin kuningaskuntiin, eikä sillä juuri ollut yhteyksiä eteläisempiin, viikinkien hallinnassa olleisiin alueisiin.
Skotlannin kuninkaan Kenneth II:n vaatimuksesta Englannin kuningas Edgar tunnusti vuonna 975 Skotlannin oikeuden Lothianiin. Lopullisesti alue tuli kuitenkin osaksi Skotlantia vasta, kun kuningas Malcolm II valloitti sen Carhamin taistelussa vuonna 1018. Suunnilleen nykyiselleen Englannin ja Skotlannin raja vahvistettiin vuonna 1092.[3]
Vilhelm Valloittaja miehitti Lothianin ja ylitti Forthjoen[4], mutta ei liittänyt sitä takaisin Englantiin. Näihin aikoihin Lothian mainitaan Anglosaksien kronikassa nimellä Loðen tai Loþen. Vielä vuonna 1091 Anglosaksisessa kronikassa mainitaan Skotlannin kuningas Malcolm III:n ”poistuneen armeijoineen Skotlannista Lothianiin”, ja kuningas David I:n aikana Lothianin asukkaita sanottiin hänen ”englantilaisiksi” alamaisikseen.
Huntingdonin Henry mainitsee Tweedjoen olleen Lothianin eteläisenä rajana kertoessaan eräästä kokouksesta tämän joen varrella Roxburghissa.
Nimi Laudonia esiintyy piispa Leslien Skotlannin kartassa vuodelta 1578, ja John Bleaun kartassa vuodelta 1654 nimi esiintyy muodossa Louthiana.[5]
Lothianin seutuhallitus (1975–1996)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Skotlannin paikallishallintolaki vuodelta 1973 lakkautti Skotlannin kreivikunnat hallinnollisina yksikköinä ja perusti niiden tilalle seudut ja piirikunnat. Lothianin seutuhallitus (engl. Lothian Regional Council) aloitti toimintansa toukokuussa 1975. Sen alue jaettiin neljään piirikuntaan: Itä-, Keski- ja Länsi-Lothianiin sekä Edinburghin kaupunkipiirikuntaan. Itä-Lothianin rajat olivat suunnilleen samat kuin aikaisemman samannimisen kreivikunnan, mutta Länsi-Lothianin ja Midlothianin alueista suuri osa liitettiin Edinburghin kaupunkipiirikuntaan. Muun muassa Queensferryn ja Currien kaupungit, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet Midlothianiin ja Länsi-Lothianiin, liitettiin nyt hallinnollisesti Edinburghiin, vaikka sijaitsivatkin maantieteellisesti erillään pääkaupungista.
Seutuhallituksen vastuulla olivat koulutus, sosiaalitoimi, vesi- ja jätevesihuolto ja liikenne, mukaan luettuna Edinburghin sisäinen linja-autoliikenne. Seutuhallitus järjesti myös luentosarjan, joka tunnetaan nimellä Lothian Lectures. Myös Mihail Gorbatšov piti sen yhteydessä luentoja.
Kaksitasoinen paikallishallinto poistettiin Skotlannin vuoden 1994 paikallishallintolailla, jolloin myös Lothianin seutuhallitus lakkautettiin, ja sen tilalle tuli yksitasoinen paikallishallinto. Seudun nykyiset hallintoalueet (engl. Council Area) vastaavat Lothianin aikaisempia piirikuntia. Lothianin seutuhallituksen viimeinen puheenjohtaja oli Eric Milligan, joka myöhemmin toimi Edinburghin pormestarina (Lord Provost).
Alueella puhutut kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Roomalaisajan jälkeen Lothianissa oli valtakielenä britannisiin kieliin kuulunut kumbri, joka oli läheistä sukua kymrille. Walesilaiset ovat perinteisesti pitäneet Lothiania osasta "Vanhaa Pohjoista" (Hen Ogledd). Kumbrin kielestä on jäljellä joukko paikannimiä kuten Lothian, Tranent, Linlithgow ja Penicuik.[6]
Vaikka Lothian on yksi niistä harvoista Skotlannin alueista, joilla gaeli ei ole koskaan ollut valtakielenä, alueella on myös paikannimiä, joiden on katsottu viittaavan siihen, että joukko gaelinkielisiä aatelisia on asunut alueella noin 150–200 vuoden ajan ja omistanut siellä maata. Tällaisia paikannimiä ovat esimerkiksi Dalry, Currie, Balerno ja Cockenzie.[6][7][8]
Vähitellen monet syyt johtivat siihen, että Northumbriassa puhuttu keskienglannin murre, josta käytetään nimitystä "Inglis", syrjäytti gaelin ja kumbrin kielet kaikkialla Skotlannin alamailla, myös Lothianissa, ja sitä alettiin nimittää skotin kieleksi. Aikaisemmin skotin kieleksi oli kuitenkin sanottu gaelia, josta englannin puhujat myöhemmin käyttivät nimitystä "Erse", joka tarkoitti irlantilaista ja jota nykyään pidetään halventavana. Lothianin nykyisiä murteita pidetään toisinaan osana keskiskottia.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ancient Lothian Timeline (engl. Wikipediassa käytetty lähde; sivusto on myöhemmin suljettu) Cyberscotia.net. Arkistoitu 12.2.2012. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ John Koch: Celtic Culture, ABC-CLIO, s. 1191. {{{Julkaisija}}}, 2006.
- ↑ Risto Kari: ”Skotlanti”, Kaikkien aikojen valtiot, s. 241. Tammi, 2002. ISBN 951-31-1098-2.
- ↑ Anglosaksien kronikka
- ↑ C. McWilliam: The Buildings of Scotland, Lothian, s. 17. Penguin, 1978. 0-14-0710-66-3.
- ↑ a b Ancien Lothian (engl. Wikipediassa käytetty lähde; sivusto on myöhemmin suljettu) cyberscotia.net. Arkistoitu 12.2.2012. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ Gaelic roots need to be unearthed 2.11.2005. Craig Cockburn, BBC News. Viitattu 4.12.2014.
- ↑ W. F. H. Nicolaisen: Scottish Place Names, s. 240. John Donald Publishers, 2001. ISBN 0-85976-556-3.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
