Lotfi Nasib

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lotfi Nasib
لطفى نصيب الله
Lotfi 1950-luvulla.
Lotfi 1950-luvulla.
Henkilötiedot
Syntynyt13. toukokuuta 1926
Kotka
Kuollut28. maaliskuuta 2011 (84 vuotta)
Kansalaisuus  Suomi
Jääkiekkoilija
Lempinimi Napi
Pelipaikka hyökkääjä
Maila right
Pituus 180 cm
Paino 72 kg
Pelinumero 5, 6, 10, 11
Pelaajaura
Pääsarjaura 1943–1954
Seurat Ilves

Lotfi Nasib (ent. Nasibullen, Насибуллен; 13. toukokuuta 1926 Kotka28. maaliskuuta 2011[1]) oli tataaritaustainen suomalainen jääkiekkoilija, joka edusti Tampereen Ilvestä hyökkääjän pelipaikalla vuosina 1943–1954 ja voitti kuusi Suomen mestaruutta sekä kaksi hopeaa. "Napi" toimi myös yhden kauden kapteenina ja pelasi 24 maaottelua sekä esiintyi kahdesti MM-kisoissa. Hänet on nimitetty jääkiekkoleijonaksi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lotfi Nasib ja Yrjö Hakala vuonna 1949.

Lotfi "Napi" Nasib (ent. Nasibullen) edusti hyökkääjän pelipaikalla Tampereen Ilvestä aikana 1943–1954 ja voitti kuusi Suomen-mestaruutta sekä kaksi SM-hopeaa. Nasib pelasi 60 ottelua joissa hänen tehopisteensä olivat 55 + 25 = 80 ja jäähymääränsä 12 minuuttia. Nasib toimi kapteenina kauden 1950–1951. Maaotteluita Nasibille kertyi 24, tehden niissä 10 maalia.[1][2][3]

Nasib pelasi kahdesti MM-kisoissa (1949 Tukholma, 1951 Pariisi). Oslon vuoden 1952 olympiajoukkueeseen Nasib ei päässyt opintojen vuoksi. [1] Päivätyön viedessä Nasibin Saksaan hän kuitenkin saman vuoden syksyllä liittyi paikalliseen seuraan Harvestehuder THC (Hamburg). Nasib sai seuralta muiden etujen ohella myös rahallista korvausta, ja täten hän on yksi Suomen ensimmäisiä ulkomailla tienanneita kiekkoilijoita.[4] Nasibille oltiin aikaisemmin tarjottu myös puoliammattilaissopimusta Krefelder EF -seurasta, mutta hän keskittyi opiskeluihinsa Suomessa ja jatkoi Ilveksen paidassa.[1]

Jääkiekon ohella Nasib voitti 1940-luvun lopulla vesipallossa SAUL:n mestaruuden Kauppakorkeakoulun joukkueessa.[2]

Pentti Isotalo muisteli Nasibia seuraavasti; ”Napi oli erinomainen luistelija, kepeä ja kevyt hyppiä, jonka irtonaiseen vartaloharhautukseen moni sekosi. Yrjö Hakalan ja Eero Saaren kanssa hän muodosti kolmikon, joka osasi pitää hauskaa”.[5]

Nasib valittiin Suomen Jääkiekkoleijonaksi vuonna 1985, aatelointinumerolla 15.[6]

Ilves Takkuturkit -nimisen perinneyhdistyksen nimen keksi aikoinaan Nasib, joka mielsi sen parhaiten kuvaavan arvokkaasti vanhenevaa ilvestä.[7]

SM-tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi Sarja O M S P R
1943-44 SM-sarja 3 0 0 0 0
1944-45 SM-sarja 7 3 3 6 0
1945-46 SM-sarja 8 10 1 11 0
1946-47 SM-sarja 8 6 4 10 0
1947-48 SM-sarja 6 7 3 10 0
1948-49 SM-sarja 7 16 2 18 0
1949-50 SM-sarja 7 8 9 17 4
1950-51 SM-sarja 6 2 2 4 2
1951-52 SM-sarja 5 2 1 3 4
1953-54 SM-sarja 3 1 0 1 2
YHT. 60 55 25 80 12

Palkinnot ja saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nasib valmistui ekonomiksi vuonna 1952. Hän työskenteli kuljetusliikkeessä Hampurissa, Merihuolto Oy:n osastopäällikkönä, Sadolin Painovärit Oy:n toimitusjohtajana ja sen idänkaupan konsulttina sekä Grankulla IFK Hockey:n puheenjohtajana.[5] Aikuisiällä Nasib asui Kauniaisissa.[5][2]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neuman ja Mahira Nasibulla sekä lapset Naim (takana), Lotfi (sylissä) ja Zekiye. Kotka, 1929.[8]

Lotfi Nasib (ent. Nasibullen) kuului Suomen tataariyhteisöön. Hän syntyi Kotkassa, veljensä Naim Terijoella ja sisko Zekiye Hairedin, o.s. Nasib(ullen) oli syntynyt Pietarissa. Naim Nasib ja Naimin poika Erkan edustivat myös Ilvestä jääkiekossa.[8][9][10][11][12] Sisarukset palvelivat toisessa maailmansodassa; Lotfi kersanttina, Naim (1917–1998) ylikersanttina ja Zekiye (1919–2001) lottana.[12]

Lotfin isä Neuman (1890–1966, kirjakielellä Noğman, Ногман[11]) otti aktiivisesti osaa Tampereen tataariyhteisön kulttuuritoimintaan ja toimi Tampereen islamilaisen seurakunnan sekä Tampereen Turkkilaisen Yhdistyksen hallituksissa. Ennen Tampereen seurakuntaa Neuman toimi Suomen Islam-seurakunnan hallituksen jäsenenä. Hän oli syntynyt Nižni Novgorodin alueen kylässä Suıksu (Ключищи, Kljutšištši). Neuman tuli vallankumouksen jälkeen Terijoelle, jonka jälkeen Kotkaan, mihin perusti tekstiilialan yrityksen. Muutettuaan Tampereelle 1930-luvun alussa Neuman jatkoi tekstiilialalla. Hänen liikkeensä "Kangas- ja lyhyttavarain Keskus" sijaitsi Kauppakadulla.[13] Hänen veljensä Ymär (1895–1964) ja Abduldeyyin (1893–1953) asuivat myös Suomessa. Jälkimmäinen käytti sukunimeä Karatau.[14]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukunimi alun perin Nasibullen (ven. Насибуллен / Насибуллин; Nasibullin); ilman venäläistä päätettä Nasibulla (tat. Насыйбулла: Nasıybulla), tataarin arabialaisella kirjaimistolla لطفى نصيب الله, Luṭfī Naṣīb Allāh (İske imlâ).[11][8][1][15][16]

Galleria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jääkiekkoleijonat - Suomen jääkiekkomuseo Suomen Jääkiekkomuseo ry. Viitattu 12.2.2021.
  2. a b c Risto Rantala, Markku Siukonen, Seppo Tukiainen (vastaavat toimittajat): Urheilumme Kasvot Osa 3: Palloilu, s. 434. Keuruu: Oy Scandia Kirjat Ab, 1973.
  3. Ilves-Historia, pelaaja ilveshistoria.com. Viitattu 18.1.2022.
  4. Kimmo Leinonen, Dan Diamond, Eric Zweig: Jääkiekon ennätyskirja. s. 59
  5. a b c Antero Karapalo: Kiekkomestaruus oli ennenkin kahden kauppa. (s. 4) Helsingin Sanomat, 12.5.1996. HS Aikakone (tilaajille).
  6. Jääkiekkoleijona numero 15 haudan lepoon MTV3.fi. 2.4.2011. Helsinki: MTV3. Viitattu 2.4.2011.
  7. Takkuturkit - Tampereen Ilves Ilves Hockey Oy. Viitattu 21.3.2021.
  8. a b c Baibulat 2004, s. 257
  9. Naim Nasib pelaajakortti Ilveshistoria.com. Ilves Hockey Oy. Viitattu 1.5.2020.
  10. Erkan Nasib pelaajakortti Ilveshistoria.com. Ilves Hockey Oy. Viitattu 1.5.2020.
  11. a b c ТАТАР ИР-АТ ИСЕМНӘРЕ (ТАТАРСКИЕ) magarif-uku.ru. Arkistoitu 27.10.2022. Viitattu 1.8.2022.
  12. a b Suomen Islam-seurakunnan veteraaniteos:vastaava toimittaja Tuomo Hirvonen. Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 2006. ISBN 952-99306-1-5 (s. 67, 68)
  13. Baibulat 2004, s. 144
  14. Leitzinger, Antero: Mishäärit – Suomen vanha islamilainen yhteisö. Kirja-Leitzinger, 1996. ISBN 952-9752-08-3. (s. 132)
  15. Tatar: Table of Correspondences, Cyrillic - Roman gov.uk. Arkistoitu 23.11.2014. Viitattu 22.12.2022.
  16. "Tataarin kielen aakkoset" (venäjäksi) marefa.org.