Lordi Dunmoren sota
Sivulta puuttuu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
Lordi Dunmoren sota oli intiaanisota, joka käytiin vuonna 1774 Ison-Britannian siirtomaa-armeijan ja Ohion (laajempi kuin nykyinen Ohion osavaltio) intiaanien välillä. Brittejä johti Virginian kuvernööri Lordi Dunmore ja intiaaneja shawnee-päällikkö Maissintähkä ja mingo-päällikkö Logan. Sota päättyi intiaanien aloitteesta solmittuun Camp Charlotten rauhaan.[1]
Sisällysluettelo |
Taustat [muokkaa]
Lordi John Murray Dunmore oli syntynyt Skotlannissa vuonna 1732.[2] Hän oli kuninkaallisten jälkeläisiä ja tämä seikka viitoittikin hänen tiensä tulevaisuudessa. Jo alta 30-vuotiaana hän oli Ylähuoneen jäsen Englannin parlamentissa. Yhdysvaltoihin Dunmore saapui syksyllä vuonna 1770 ottamaan vastaan kuninkaallisen kuvernöörin viran New Yorkissa. Vuotta myöhemmin hänestä tuli brittien suurimman ja vauraimman Virginian siirtokunnan kuvernööri.[2]
Läntistä Virginiaa metsästysmainaan pitävät shawneet olivat huolestuneita alueen kohtalosta nopeasti kasvavan uudisasukkaiden määrän vuoksi. Lordi Dunmore antoi luonnollisesti täyden tukensa siirtolaisille. Koko laaja-alainen Ohio-laakso muuttui päivä päivältä yhä enemmän valkoisten asuinalueeksi. Mingot,wyandotit ja delawaret, jotka pitivät samoja alueita kotimaanaan, liikehtivät levottomina tietämättä miten suhtautua tilanteeseen.[3]
Keväällä 1774 siirtolaiset surmasivat useita intiaaneja eri yhteyksissä Ohion maaseudulla. Näissä veritöissä mingojen päällikkö Logan menetti koko perheensä.[4] [5] Logan halusi kostaa ja värväsi mingojen ja shawneiden yhteisestä kylästä Wakatomicasta taakseen sotureita, joiden kanssa suoritti kostoiskun Ohion maaseudulle. Täällä surmattiin 13 uudisasukasta, joka oli sama määrä kuin mitä mingoja oli murhattu uudisasukkaiden toimesta.[5] Iskun jälkeen Logan yritti kertoa siirtolaisviranomaisille, että tappaminen oli ohi. Linnoituksiinsa kerääntyneet virginialaiset olivat kuitenkin jo odottamassa lisävoimia idästä. Lordi Dunmore lähetti 1500 miestä Länsi-Virginiaan ajamaan intiaanit pois alueelta.[6]
Shawneiden vaikutusvaltainen päällikkö Maissintähkä oli pystynyt säilyttämään rauhan vuosien ajan, mutta Loganin painostuksesta hän taipui sodan kannalle.[5] Maissintähkä toi mukanaan satoja miehiään. Hänen joukkoihinsa yhtyi joitakin wyandoteja,ottawia, ja miameja.[7] Delawareista suurin osa ilmoitti pysyvänsä puolueettomina.[1]
Sota [muokkaa]
Sotilaat tunkeutuivat wakatomicaan ja hävittivät sen ja viisi muuta mingojen ja shawneiden kylää.[1] Asukkaat vetäytyivät ylivoiman alta. Maissintähkän johtamat joukot koettivat karkottaa Pennsylvaniasta ja Virginiasta kerätyt miliisivoimat mailtaan, mutta eivät onnistuneet aikeissaan. Maissintähkä yritti saada taakseen sotureita irokeesien liittokunnasta, mutta nämä kieltäytyivät asettumasta sotaan brittejä vastaan.[6]
Lokakuussa 1774 käytiin ratkaiseva taistelu Little Kanawha-joen suulla paikassa nimeltään Point Pleasant. Maissintähkä ja Logan johtivat noin 300 soturia käsittävää intiaaniarmeijaa, mutta joutuivat taipumaan Virginian miliisijoukkojen edessä. Taistelussa kuoli 50 virginialaista ja haavoittuneiden määrä oli noin sata. Intiaanien menetyksistä ei ole tarkkoja lukuja, mutta arvioiden mukaan heidän tappionsa olivat vastapuolta suuremmat.[8]
Maissintähkän määräyksestä hänen alaisuudessaan taistelevat soturit vetäytyivät Ohio-joen länsiosiin. Dunmoren joukot seurasivat pakolaisia yli joen, mutta suuria taisteluita ei enää syntynyt. Maissintähkä oli valmis kirjoittamaan rauhansopimuksen välttääkseen turhaa verenvuoratusta.[9] Samalla hän sitoutui luovuttamaan kidnappaamansa vangit ja elämään sovussa englantilaisten kanssa. Sanojensa vakuudeksi Maissintähkä luopui shawneiden metsästysoikeudesta Ohiojoen etelänpuoleisilla alueilla. Tehty sopimus avasi maat uusille siirtolaisille ja maankeinottelijoille.[10]
Rauhansopimuksen jälkeen shawneet jakaantuivat kahteen mielipiteiltään eriävään leiriin. Maissintähkän johtamat ryhmät halusivat elää rauhassa uudisasukkaiden kanssa, kun taas Sinitakin alaisina toimivat shawneet kannattivat edelleen sotaa englannin siirtokuntia, ja myöhemmin yhdysvaltoja vastaan.[7]
Lähteet [muokkaa]
- Henriksson, Markus Alkuperäiset amerikkalaiset Gummerus, 1986, ISBN 951-662-385-9
- Santoro, Nicholas J. Atlas of the Indian Tribes of North America iUniverse, 2009. ISBN 978-1-4401-0795-5
- Taylor, Colin F. The American Indian, Salamander Books, 2002 ISBN 1-84065-540-2
- Virrankoski, Pentti Yhdysvaltain ja Kanadan intiaanit Gummerus, 1994, ISBN 951-717-788-7
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c Shawnee History Tolatsga.org. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b John M. Dunmore Ohiohistorycentral.org. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Virrankoski s. 127.
- ↑ Henriksson s. 56.
- ↑ a b c Logan Ohiohistorycentral.org. Viitattu 27.6.2011. (englanniksi)
- ↑ a b Waldman s. 109.
- ↑ a b Santoro s. 341.
- ↑ Waldman s. 109.
- ↑ Virrankoski s. 128,
- ↑ Santoros. 341.
