Rajageminaatio

Rajakahdennus eli rajageminaatio tai alku- tai loppukahdennus (joskus myös jäännöslopuke, aspiraatio tai loppuhenkonen) on suomen kielelle tyypillinen sandhi-ilmiö eli sanarajan yli vaikuttava äänneilmiö.

Rajakahdennus näkyy seuraavan sanan alkukonsonantin geminoitumisena: esimerkiksi mene pois äännetään "meneppois" [menepːois]. Jos seuraava sana alkaa vokaalilla, sanarajalla voi esiintyä pidentynyt glottaaliklusiili: [meneʔ ʔulos]. Rajakahdennus vaikuttaa myös yhdyssanan osien rajalla ja liitepartikkelien edellä, kuten [sɑdekːatos] ja [rikkɑillekːin].

Historiallisesti rajakahdennuksen laukaisevat muodot ovat päättyneet konsonanttiin tai esimerkiksi h-äänteeseen, joka on kuitenkin kadonnut nykykielestä. Kielitieteellisessä tekstissä rajakahdennuksen laukaisijaksi voidaan olettaa "x-morfeemi", joka merkitään rivinylisellä x-kirjaimella, esimerkiksi sade^x.

Rajakahdennuksen esiintyminen vaihtelee, mutta se on säännöllisintä seuraavissa sananmuototyypeissä:

• sellaisten e-päätteisten nominien yksikön nominatiivi, jotka taipuvat kuin vene - veneen eli joiden yksikön taivutusmuodoissa on pitkä e: sade^x, puolue^x, ranne^xkello
• nominien allatiivi: meille^x, lapsille^x, minulle^xkin
• muodot, joihin sisältyy yksikön tai monikon 3. persoonan possessiivisuffiksi nsa tai nsä: lapsensa^x, isänsä^x
• kaikilla verbeillä seuraavat muodot:
  • 1. eli A-infinitiivi: olla^x, tulla^x, antaa^x
  • yksikön 2. persoonan imperatiivi: tule^x, anna^x
  • kieltomuodot, ei kuitenkaan konditionaalissa eikä aktiivin indikatiivin imperfektissä: en ota^x, en ottane^x, älä ota^x, älkää ottako^x sekä passiivimuodot ei oteta^x, ei otettu^x, ei otettane^x, älköön otettako^x
• adverbit, joiden lopussa on johdin -nne, -tse (prolatiivi), tai -sti, esim. tänne^x, meritse^x, kauniisti^x.
• eräät yksittäiset sanat kuten itse^x, kiinni^x, peräti^x

Muita muotoja, joissa rajakahdennus saattaa esiintyä yleiskielisessäkin puheessa, joskaan ei kaikilla puhujilla, ovat:

• passiivin 2. partisiipin yksikön nominatiivi: tehty^x, sanottu^x
• adjektiivien komitatiivi: suurine^x silmineen
• -lti -loppuiset adverbit: laajalti^x
• yksittäisiä sanoja kuten irti^x, kolme^x.

Alueellinen vaihtelu Suomessa

Rajageminaation esiintymisessä on alueellista vaihtelua:

• Rajageminoituminen puuttuu kokonaan Haminan, Kotkan ja Porvoon seudun puheesta (paitsi liitepartikkelien osalta), Porin seudulta sekä tietyistä peräpohjalaismurteista. Lisäksi se puuttui Karjalankannaksella puhutusta kaakkoismurteesta, joskin sotien jälkeen tämä murre vähitellen laimeni evakkojen ja heidän jälkeläistensä puheesta.
• Osittaisen rajageminoitumisen aluetta ovat lähes koko Varsinais-Suomi, läntinen Uusimaa, Lappeenrannan–Imatran seutu sekä Lappi.

Kirjoitustapoja

Jäännöslopuketta ei merkitä nykyään oikeinkirjoituksessa, mutta 1800-luvulla oli useita yrityksiä sen merkitsemiseksi. Merkiksi ehdotettiin heittomerkkiä sekä k- ja h-kirjaimia, esimerkiksi sormeta', sormetah, sormetak (sormetta). Usein merkittiin liitepartikkelin alkukonsonantin kahdentuminen kuten sanassa omillekkin.

Lähteet

• ISK = Hakulinen, Auli & Vilkuna, Maria & Korhonen, Riitta & Koivisto, Vesa & Heinonen, Tarja-Riitta & Alho, Irja: Iso suomen kielioppi. Helsinki: SKS, 2004. ISBN 951-746-557-2. VISK: Ison suomen kieliopin verkkoversio.
• Karlsson, Fred: Suomen kielen äänne- ja muotorakenne. Porvoo: WSOY, 1982. ISBN 951-0-11633-5.
• Lehikoinen Laila, Kiuru Silva: ”Ortografian kehitys”, Kirjasuomen kehitys, s. 61–73. 4. painos. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1998. ISBN 951-45-8117-2.
• Lyytikäinen, Erkki: Sehän on murretta!. Helsinki: Gaudeamus, 2020. ISBN 978-952-345-060-8.
• Suomi, Kari & Toivanen, Juhani & Ylitalo, Riikka: Finnish Sound Structure. Phonetics, Phonology, Phonotactics and Prosody. Oulu: University of Oulu, 2008. ISBN 978-951-42-8984-2. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)